Uramoodissa peliä voi pelata joko omalla tai lähes millä tahansa aidoista painitähdistä, tai managerina. Jos pelaa managerina, valittavana ovat Coach (RAW), Teddy Long (Smackdown) ja Tommy Dreamer (ECW). Kyllä, luitte aivan oikein. Nyt, kun ECW on herätetty henkiin, painisarjoja on kolme. Valmiita painijoita on lähemmäs viisikymmentä, joten lähes kaikki tutut ovat mukana. Tosin moniin painijoihin pääsee käsiksi vasta, kun on pelannut uramoodia riittävästi ja jotkut, kuten Paul London ja Brian Kendrick, on jätetty kokonaan pois. Hieman typerää on, että uraa ei voi pelata ECW:n painijana. Turha siis unelmoida CM Punkista tai Bobby Lashleystä. You hear me, playa?
Jokaisella painijalla on kaksi tappelutyyliä, ensisijainen ja toissijainen, jotka vaikuttavat tehtäviin liikkeisiin ja kykyihin. Esimerkiksi tekninen painija osaa torjua paljon muita paremmin lukkoja ja otteita, showmies voi imitoida eli varastaa toisen painijan erikoisliikkeitä ja nyrkkipukari lataa raivolla iskuja maassa makaavan naamaan. Tyylejä on kahdeksan, ja ne eroavat mukavasti toisistaan.
Aloittelevan painijan on syytä kehittää nopeutta, kestävyyttä, voimaa ja muita taitoja päivittäin erilaisilla painiharjoituksilla. Harjoitusten lisäksi voi mennä häiritsemään vastustajiensa otteluita, kehittää esiintymistaitojaan rahaa vastaan ja kasvattaa suosiotaan osallistumalla erilaisiin tilaisuuksiin.
Uramoodissa on mukana painijan kunto ja väsymys. Ottelut ja lähes kaikki tapahtumat lisäävät väsymystä, ja kun mittari pompsahtaa yli, loukkaantumisriski kasvaa ja motivaatio laskee. Kun painija loukkaantuu, lääkintähenkilöstö huomauttaa, että on aika pitää sairaslomaa. Hyvä idea, mutta sairaslomaa ei ole! Niinpä sitä on vain popsittava keho täyteen kipulääkkeitä ja pelattava loukkaantuneena niin pitkään, että vamma on parantunut. Siistiä? Noloa? Toivon, että myyntiversiossa tämä ongelma on korjattu.
Juonikuvioissa on enemmän valinnanvaraa kuin ennen. Joistain otteluista voi kieltäytyä tai ne voi vaihtaa, voi valita onko hyvis- vai pahispainija. Silti yksinpeli käy yllättävän nopeasti puuduttavaksi, sillä ottelut toistuvat turhan usein samanlaisina. Peli-intoa pitävät yllä lopulta vain Uskomattomat juonikuviot™, erilaiset erikoistapahtumat ja -ottelut ja voittojen myötä avautuvat uudet hahmot ja liikesarjat.
Managerina järjestetään ottelut ja feudit (eli vihollisuudet), valitaan kuka on hyvä ja kuka paha painija ja pidetään huolta, että listoilla on riittävästi terveitä painijoita. Tärkeimpänä kaikista oman sarjan pitää tuottaa rahaa. Manageriosuus vaikutti mielenkiintoiselta, mutta vähän yksinkertaiselta. Kokeilematta jäi myös nettimoninpeli, johon ei arvosteluversiossa ollut pääsyä.
Smackdown vs. Raw 2008 on kelpo peli, jossa on sen verran uudistuksia, ettei homma tunnu vain aikaisempien osien lämmittelyltä.
Yksinpelinä: 78
Moninpelinä saman koneen äärellä: 84
78
