WWE: SmackDown! vs RAW (PS2) – Sirkusta ja suunsoittoa

Uhkeita naisia, rumia miehiä, paljasta pintaa, äänekästä ähellystä ja huonoa näyttelyä: mikä se on? Väärin: se on WWE-showpainipeli.

Säännöllisesti ilmestyvät WWE-sarjan showpainit noudattavat samaa evoluutiokaavaa kuin perinteiset urheilupelit. Vuosipäivityksen resepti on yksinkertainen: sekoitetaan entistä komeampi grafiikka ja reteämpi ääniraita kevyesti rukattuun liikearsenaaliin. WWE-brändillä ei ole juuri kilpailijoita, joten remonttia tehdään pääosin kosmetiikkaosastolla.

Ottelijalistalla julmistelevat kaikki ruutuaikaa keränneet painijat. Triple H, JBL, Stacy Keibler ja kumppanit näyttävät tarkalleen esikuviltaan. Jos välianimaatiot unohdetaan, PS2:lla en ole nähnyt aidomman näköisiä ihmishahmoja. Uransa lopettaneiden legendojen eliittiä ovat jättimäinen Andre the Giant ja Brett "The Hitman" Hart. Jäin kaipaamaan vain vanhaa kunnon Hulksteria.

Jos runsaan viidenkymmenen ottelijan joukosta ei löydy sopivaa alter egoa, editorilla voi luoda vaikka vihreän mutantin. Kropan säädöt ovat kattavia: mies, nainen, luuviulu, tonnikeiju ja kaikkea siltä väliltä. Tukkaa, partaa ja karvoja saa paikkoihin, joita en halua ajatellakaan. Vaatteita voi lätkiä surutta päällekkäin ja värimaailma on vapaampi kuin Fab5:ssä. Nukkeleikeissä paloi koko ilta, mutta pääsin ainakin sinuiksi sisäisen pikkutyttöni kanssa.

Koheltava konkkaronkka

Matsivaihtoehdot kattavat kaikki olennaiset WWE-ottelutyypit, joten kehässä könyää samaan aikaan jopa kuusi painijaa. Hauskimpia nujakoita ovat kevyttä taktikointia edellyttävät tikapuu- ja häkkimatsit. Jos vastustajat ovat liian pirteitä tai iskutuntumassa, kiipeilyssä satuttaa vain itsensä. Ratkaisua vauhditetaan usein erilaisilla aseilla, kuten pöydillä, tuoleilla ja lekalla.

Miellyttävän suoraviivaisen taistelusysteemin perusta on pysynyt samana jo pitkään. Monipuoliset iskut, potkut, heitot ja lukot irtoavat vain parin namiskan ja suuntanäppäimien yhdistelmillä. Vastustajan liikkeet pysäytetään ajoitusta vaativilla vastaliikkeillä, sillä klassisista arcade-mätkinnöistä poiketen lihaskimput eivät osaa torjua.

Osumien jälkeen painijat hoipertelevat kehässä tai röhnöttävät kanveesissa. Mitä enemmän iskuja ottaa, sitä pidempään toipuminen kestää. Taintunut kamppailija ei tee mitään, joten edessä on pahimmillaan reilusti yli kymmenen sekunnin kiroilutauko. Teatraalinen tokkuraisuus kuuluu lajiin, mutta ohjausmahdollisuuksien menettäminen on turhauttavaa. Se, mikä sopii telkkariohjelmaan, ei välttämättä istu sellaisenaan peliin.

Kolmas pyörä on liikaa

WWE-sarjan helmasynnit voivat edelleen paksusti. Vaikka analogiset padit on keksitty jo aikoja sitten, juokseminen aktivoidaan erillisellä näppäimellä ja spurtatessa ei voi kääntyä. Kävelevä painija pitää rintamasuunnan jatkuvasti vastustajaa kohti. Jos ottelijat ravaisivat suosiolla tatin osoittamaan suuntaan, homma sujuisi huomattavasti luontevammin. Backyard Wrestling todisti, että vapaa liikkuminen sopii myös showpainiin.

Toinen riepova seikka ilmenee kolmen ottelijan matseissa. Kimppakahakoiden mukavan kaoottista fiilistä latistetaan puutteellisella häiriköinnillä, sillä vain lukkoasennossa äheltäviä pareja voi erottaa iskuilla. Jos Kurt Angle aloittaa heittoputken, sitä ei pysäytä mikään. GameCuben WWE: Day of Reckoningissa iskut sotkivat mukavasti mitä tahansa liikkeitä.

Uramoodin tapahtumia siivitetään laadukkailla animaatioilla ja ääninäyttelyllä. Raflaavimmat juonenkäänteet liittyvät seksiä tihkuvien diivojen manageripalveluksien hankkimiseen. Vaihtelevia ottelutaktiikoita korostava laaja haastemoodi piristää yksinäisen supertähden arkea.

Hupaisasta tarinasta huolimatta kimppapeli on WWE: SmackDown! vs RAW:n pihvi. Ihmisen odottamattomat kömmähdykset ovat mannaa konemaisesti ottelevan tekoälyn jälkeen. Siinä on fiilistä, kun kaverin iskee pöydän läpi kanveesiin. Yksinkertaisten peruskontrollien ansiosta kuka tahansa pääsee menoon mukaan muutamassa minuutissa. Kamppailija- ja matsivaihtoehtojen viidakko pitää mielenkiintoa yllä kuukausikaupalla. Arvosteluversio ei toiminut netissä, joten en pysty sanomaan verkkopelistä hölkäsen pölähtävää.

WWE: SmackDown! vs RAW on pohjimmiltaan sitä samaa kuin viime vuonna ja sitä edellisenä vuonna. Miksi muuttaa mitään, mikä ei ole rikki -ajattelu näyttää olevan Yuke'sin ohjenuora. Valitettavasti liikkuminen ja joukkopainin häiriköinti ovat vähintään säröillä, jos eivät suoranaisesti rikki. WWE-painin taistelusysteemissä on vielä reilusti parantamisen varaa, joten pelkkä pakkelia naamaan -päivitysasenne ei riitä.

Showpainina 82

Jatko-osana 78

82