Kas meren sylissä aaltojen alla, on pesä pienoinen tappajilla. Siellä avaruushirviöt korttia lyö, ja pikku hampahin ihmistä syö. On aika kaikkien X-COMin sotilaiden taas tarttua aseisiinsa ja taltuttaa Terror From The Deep.
Mainio strategiapeli UFO: The Enemy Unknown oli viime vuoden jättiyllättäjiä, ja nyt taistelu avaruudesta tulleita valloittajia jatkuu XCOM: Terror From The Deepissä. Pohjaideana on edelleen listiä maata uhkaavat alienit, mutta tällä kertaa taistelu käydään veden alla, jossa vuosimiljoonia nukkuneet muukalaiset ovat heränneet ja aloittaneet maapallon asukkaiden terrorisoinnin.
Muuten: alkuperäisen UFOn tehneellä Mythos Gamesilla ei ole Terrorin kanssa mitään tekemistä, vaan pelin ovat tehneet 'Prosen kotiohjelmoijat Mythosin lähdekoodin pohjalta. Ja sitä lähdekoodia onkin luettu hartaasti: Terror From The Deep on käytännössä UFO uusilla grafiikoilla, mikä ei välttämättä ole hyvä juttu.
Jos se liikkuu, ammu sitä
Pelaaja on edelleen X-COMin, maailman hallitusten rahoittamana UFO-invaasiota vastaan taistelevan järjestön johtaja. Tarkoitus on saada maapallon ympäri rengas tukikohtia, joista kurmottaa muukalaisia. Tukikohdat rakennellaan nyt meren pohjaan.
Omilla hävittäjillä, anteeksi, "sukellusveneillä", ammutaan alas kaikki havaitut UFOt ja isketään jäännösten kimppuun X-COMin erikoisjoukoilla. Muukalaiset yrittävät levittää kauhua ihmisten keskuuteen terrorihyökkäyksillä, ja X-COMin joukot pelastavat erilaisia risteilijöitä, rantaparatiiseja tai satamia muukalaiskommandoilta.
Vangittuja eläviä muukalaisia kuulustellaan, ja uutta (kaapattua) teknologiaa tutkitaan, jotta pärjätään taistelussa paremmin. Rahoitus tekee alati tiukkaa, ja pelin pääjännitys sotimisen ohella tuleekin jatkuvasta tasapainottelusta menestyksen ja vararikon rajamailla.
Merestä löytyvät vihollistukikohdat jyrätään, omia puolustetaan, ja lopullinen voitto ratkaistaan suuren muukalaiskaupungin uumenissa. Ja sitten X-COM 3: The Apocalypsea odottamaan.
Jalat pohjassa merelläkin
Strateginen runko on kiva, mutta suolana meressä ovat taktisen tason taistelut, joissa otetaan muukalaisesta mittaa. Taistelu ei tosin ole muuttunut tippaakaan. Kokonaisuus toimii silti vielä hyvin, ja taistelut ovat hermoja kutkuttavan jännittäviä.
Taistelu sujuu vuoropohjaisesti pelaajan ja vihollisten liikkuessa ja ampuessa toimintapisteidensä raameissa. Pisteitä kannattaa jättää varastoon, jotta sotilaat voivat reagoida vihollisvuorolla eteentupsahtaviin muukalaisiin. Kaikkea minkä armeijasta muistaa voi ja kannattaa hyödyntää, paitsi ryömiä eivät X-COMin sotilaat vieläkään osaa.
Etukäteen Terror From The Deepin väitettiin sisältävän realistista vedenalaista taistelua ja liikkumista. Hahahhah! Ensinnäkin sotilaat käppäilevät tiukasti pohjaa pitkin, sillä vasta "lento"panssareilla varustettuna he pystyvät uimaan vapaasti ylöspäin. Myös kranaatit lentävät nesteessä pitkälle ja kauas.
Uusia aseita ei peliin varsinaisesti ole suunniteltu, ja lähes kaikki tussarit ovatkin ykkösosan aseita vain uusilla kuvilla ja nimillä. Plasma Cannonista on tullut Sonic Cannon, Blaster Launhcerista Sonic Distruptor Launcher ja niin edelleen. Koska X-COM 2 on jatkoa UFOlle, on aika typerää, että siihen kehitetty tekniikka on yhtäkkiä täysin unohdettu.
Vaihtelevaa älykkyyttä
Vastustajat tuntuvat aiempaa älykkäämmiltä, joskus näyttää jopa, että he osaisivat yhteistoimintaa, väijytykset ainakin onnistuvat. Suurin osa uusista muukalaisroduista tuntuu myöskin olevan edeltäjiään vahvempia, ja erityisesti hummerimiehet ovat mieleenjäävä uusi tuttavuus.
Älykkyys unohtuu aina joskus. PSI-voimien Terror-vastike eli Molecural Control (jolla muukalaiset ottavat X-COMin sotilaita hallintaansa) on ahkerassa käytössä ulkona, mutta sisätaisteluissa se unohtuu täysin. Muukalaisten tukikohtiin hyökättäessä omat joukot ilmestyvät täysin satunnaisiin paikkoihin, vaikka koko joukko tuli alueelle yhdellä ja samalla hissillä. Onneksi vihollistukikohdan saa parhaiten vallattua yhdellä miehellä, joka kävelee kontrollihuoneeseen ja lasauttaa se atomeiksi.
Sama harjoitusefekti toimii, kun muukalaiset hyökkäävät pelaajan tukikohtiin: vaikka peli ja manuaali väittävät vihollisten tulevan sukellusvenehangaareista ja keskushissistä, ilmestyvät muukalaiset minne sattuu ympäri tukikohtaa. Se tukikohtien asemakaavan suunnittelusta helpommin puolustettavaksi sitten...
Palmujen katveessa Fär-saarilla
Graafisestikin Terror noudattaa edeltäjänsä linjaa, uutta ovat sotilaista lähtevät hiilidioksidikuplat ja aseiden jälkeensä jättävät kuplavanat. Taistelu on kuvattu yläviistosta, ja erilaisia merenpohjia on useita. Alueita elävöittävät muun muassa lentokoneiden ja laivojen hylyt, ja kadonneiden sivilisaatioiden rauniot. Paletti ärsyttänee monia, mutta omasta mielestäni taide on kiitettävää ja ajaa asiansa.
Taistelumaasto valikoituu ilmeisesti täysin satunnaisesti, mistä koituu aina silloin tällöin hauskoja hetkiä: kerran Fär-saarten joutuessa terrorin kohteeksi huomasin joukkojeni taistelevan palmujen katveessa!
Äänet eivät yllätä negatiivisesti, eli musiikki on edelleen erinomaista ja tehosteet luovat peliin sopivan jäätävää tunnelmaa. Lisäksi tehosteet ovat informatiivisia, sillä niistä kuulee, mitä piilossa olevat muukalaiset touhuavat.
Datadisc From The Deep
Edeltäjänsä tavoin myös Terror From the Deep on uskomattoman mukaansatempaavaa taktista taistelua. Valitettavasti peli haiskahtaa pahasti rahastukselta: mitään ei varsinaisesti ole muutettu ja Terror sopisikin paremmin UFOn lisälevyksi kuin itsenäiseksi peliksi, sillä pelaaja saa rahojensa vastineeksi lähinnä sarjan ykkösosan uudella grafiikoilla.
Jos et ole tutustunut UFOon, tai et ole saanut siitä vieläkään tarpeeksesi, on Terror From The Deep pakko-ostos. Muuten kannattaa pelin loistavuudesta huolimatta odottaa sarjan seuraavaa osaa.
83
