Lumilautailun suosio kasvaa samaa vauhtia sisällä lämpimässä pysyttelevän nojatuolisnoukkaajan pelitarjonnan kanssa. Sitä parasta snoukkapeliä on yhä vaikeampi valita pelipuodin hyllystä. Hyviähän niistä on monikin, mutta se paras taitaa vieläkin löytyä Nintendo64:lle.
Peli on tietenkin 1080 Snowboarding, elämys, jossa yhdistyvät kolme lumilautailupelin olennaisinta ominaisuutta: loistava pelattavuus, upea grafiikka, sulavana ja juoksevana kuin kerma ja peliin saumattomasti istuvat äänet ja musiikki. Kaiken lisäksi 1080:aan oli muistettu panna alkuperäisiäkin ideoita tarjolle.
Pro Boarderiin on onnistuttu lohkaisemaan pienet palaset noista kolmesta edellä mainitusta osatekijästä, mikä nostaa sen taistelemaan PlayStationin lumilautailupelien kuninkuudesta yhdessä CoolBoarders3:n kanssa.
Vajavaisinta CoolBoarders3:ssa oli musiikki, Pro Boarderin taas musiikista vastaavat tunnetut punkbändit Pennywise, Foo Fighters, NoFX, Millencolin, Rancid plus moni muu, mikä tuo hiukan lisäväriä kokonaisuuteen. Sekä CoolBoarders 3:lla että Pro Boarder X:llä on pikku puutteistaan huolimatta annettavaa uskolliselle snoukkafanille.
Pitkien latausaikojen jälkeen valittavana on aluksi yksinpeli, jossa kehitetään taitoja kilpailemalla yksitellen jollakin viidestä radasta, tai kaksinpeli, jossa voi haastaa kaverin kaksintaisteluun jaetulla ruudulla. Circuitiin eli kisakiertueelle pääsee vasta osoitettuaan taitonsa yksinpelissä voittamalla kertaalleen kaikki sen viisi lajia.
Aito asia
Valittavana on kahdeksan ihka-aitoa ammattilaislaskijaa: Terje Haakonsen, Peter Line, Jamie Lynn, Tina Basich, Daniel Frank, Todd Richards, Morgan Lafonte ja Shannon Dunn. Heillä on tietysti myös omat sponsorinsa, joten jokaisella on oma lauta- ja vaatemerkkinsä kuten vaikkapa Burton, Sims, Salomon, Forum, K2. Laskijan ja laudan valinnan jälkeen on aika miettiä mihin rinteeseen valkattu lauta mahtaa olla passeli. Outoa sinänsä: helpommin laudan valinta onnistuisi sen jälkeen kun on ensin päättänyt millä radalla aikoo kilpailla.
Halfpipen, Midnight Expressin, Stadiumin, Slopestylen ja Mt. Baker Gapin voitettuasi olet valmista lihaa kisakiertuetta, Circuitia, varten. Viiden lajin kisaputkessa pelitilannetta ei voi tallentaa ratojen välissä, joten kärsivällisyys on valttia. Jatkoon päästäkseen on sijoituttava aina ykköseksi lajissa kuin lajissa. Epäonnisen laskun jälkeen saa yrittää ainoastaan kolme kertaa uudelleen. Jokaisessa kilpailussa vastustajana on vain kaksi muuta laskijaa, joten ruuhkasta ei ole pelkoa.
Circuit-kilpailun voiton jälkeen Super-Circuit tuo tullessaan neljä uutta rataa, jotka ovat Superpipe, Freeride, Boarder-x ja I-70.
Nyt taitoja todella tarvitaan, sillä kaikki Super-Circuitin yhdeksän rataa on voitettava perätysten ja yrityksiä on vain kuusi. Kannattaa siis ottaa ensimmäiset tutut radat varman päälle tuhlaamatta jatkoyrityksiä niihin, sillä varsinaisilla bonusradoilla niitä todellakin tarvitsee. Pelin tekoäly on hyvä, sillä myös vastustajat tekevät inhimillisiä virheitä kuten vaikkapa laskea päräyttävät päin puuta. Toisin sanoen tuurillakin voi voittaa, aivan kuten todellisuudessa.
Amatööristä ammattilaiseksi
Pelin alkutaipaleella lasketellaan vielä amatöörinä, mutta Circuit-mestari voi ylentää itsensä ammattilaiseksi, jolloin temppukontrollit muuttuvat täysin. Perinteisenä ponnistusnappulana tunnettu x-näppäin toimii nyt tempun esiviritysnappina. Kun sen painaa pohjaan ennen hyppyriä, kuvaruudun oikeaan reunaan ilmestyy nelisakaraisen tähden muotoinen viritin. Tattia vääntäessä sakaroihin nousee pykäliä, jotka lopulta määräävät tulevan tempun. Normaalia laskemista muutos ei siis koske.
Pro Boarderissa on monia nastoja pikkuhienouksia. Halfpipen jälkeen voit esimerkiksi tarkastella omaa sekä kanssakilpailijoittesi suorituksia. Näet kuinka kauan olet pysynyt ilmassa hypyn aikana, kuinka monta astetta olet pyörinyt, tai mikä oli paras temppu ja paljonko siitä irtosi pojoja.
Kamerakulmia on Pro Boarderissa peräti kolme: far eli kaukaisin, close, joka tutkailee tapahtumia hieman lähempää ja roaming, jossa hyppyrin tai muuten tiukan paikan tullen kamera hypähtää kauas ylä- tai alaviistoon vähän samalla tavalla kuin uusinnoissa. Valitettavasti kamera sijaitsee sekä far- että close-vaihtoehdoissa hieman liian ylhäällä, jolloin hyppyreitä ei tahdo nähdä tarpeeksi ajoissa. Ilmalentolajeissa roaming-kulma toimii yllättävän hyvin ja tuo peliin piristäviä tuulahduksia.
Temppu ja miten se tehdään
Kontrollit ovat hieman lepsut, mutta toisaalta kaikkeen tottuu. Uudenlainen temppukontrolli tuo kesken kaiken peliin uutta huumaa, mutta loppujen lopuksi ammattilaiskontrollit eivät toimi kaikissa lajeissa aivan toivotulla tavalla. Temppuja kehutaan Pro Boarderissa olevan kuitenkin jopa tuhat erilaista, joten oppimista ja tekemistä riittää kokeneellekin.
Hahmografiikassa häiritsevät tiukat trikoot, jotka saavat laskijat näyttämään luihuilta. Todellisuudessahan laskijan tunnistaa löysistä, mielellään pari numeroa miestä/naista kookkaammista vermeistä. Grafiikka on muilta osin kiitettävän yksityiskohtaista ja kaunista, mutta ruudunpäivitys on välillä hermojaraastavan hidasta. Grafiikkamoottorin tahmeudesta johtuva takkuilu väsyttää silmiä jo muutaman tunnin pelaamisen jälkeen.
Temppulajeilla on Pro Boarderissa huomattava yliote, joten lisää vauhdikkaita laskuosuuksia jää kaipaamaan. Kokonaisuutena Pro Boarder on kuitenkin viihdyttävä paketti, jossa soi laatumusiikki, jonka rinteet ovat upeita ja jossa riittää temppuja treenattavaksi.
85