X-Men: Mutant Academy (PSone) – Mutanttiakatemia

Magnetismin mestari Magnetolla on suuruudenhulluja suunnitelmia, jotka tietävät pahaa tavallisille kuolevaisille. Tapansa mukaan X-miehet rientävät estämään moiset aikeet.

Mätkintäpeli X-Men: Mutant Academyn taistelutantereilla nyrkkejään heristelee koko elokuvasta tuttu sakki. Mukana on lasersäteitä silmistään ampuva Kyklooppi, telekineetikko Feenix ja säätä hallitseva Storm. Tietysti joukossa on myös raivoisa Wolverine, jolla on huikea paranemiskyky ja tuhoutumattomat adamantium-luuranko sekä -kynnet.

Veljeskunnan kaartista areenalla nähdään muotoaan muuttava Mystikko ja vahvakoipinen Rupikonna. Seuraa heille tekee kuolemaa kylvävä Sapelihammas, jolla on samantapaiset voimat kuin sisukkaalla Wolverinella. Kymmenen kamppailijan rivistö täytetään kahdella X-miehellä, jotka eivät esiintyneet elokuvassa. He ovat esineitä räjähtävällä energialla lataava Gambiitti ja sininen apinamies Peto.

Evoluutio hukassa

Mutanteilla on kuusi perusiskua, jotka eroavat toisistaan tehon ja nopeuden suhteen. Liikkeitä voi muunnella hyppäämällä tai kyyristymällä. Käyttökelpoisimpia ovat raskaat iskut, sillä ne ovat vain marginaalisesti hitaampia kuin kevyet ja vikkelät litsarit.

Heittoja tai niihin rinnastettavia mutanttivoimaiskuja ja -komboja on jokaisella ottelijalla kolme erilaista. Jos heittoja yritetään tempaista samaan aikaan, molempien taistelijoiden liikkeet peruuntuvat. Torjunnat hoidetaan normaaliin tyyliin pakittamalla, mutta puolustautumiseen voi käyttää myös tarkkaa ajoitusta vaativaa vastaiskua. Jos se onnistuu, hyökkääjä lentää itse komeassa kaaressa taaksepäin.

Jokaisella kamppailijalla on muutamia mutanttivoimaa hyödyntäviä erikoisliikkeitä, jotka toimivat kaikilla hieman eri tavalla. Ensin veivataan ristiohjainta ja näpertely päätetään yhdellä tai useammalla hyökkäysnäppäimen painalluksella.

Ruudun alareunaa hallitsevat mittarit täyttyvät vähitellen vastustajia rökittäessä. Kun ne ovat täynnä, kamppailija voi tehdä tehokkaan mutanttivoimaa käyttävän hyökkäyksen. Siinä missä Kyklooppi ampuu tuiman tujauksen lasersäteellään, Wolverine hutkii vauhdikkaan sarjan kynsillään. Käytettävissä oleva superisku riippuu sitä, mikä kolmesta mittarista on täynnä ja pienellä kikkailulla energiaa voi siirtää mittarista toiseen. Itse liikkeet suoritetaan samaan tyyliin, mutta monimutkaisemmin kuin tavalliset erikoishyökkäykset.

Padin kaikki näppäimet ovat käytössä ja se on vauhdikkaassa mätkinnässä liikaa. Asiaa korjaa se, että hartianappeihin sijoitetut liikkeet voi tehdä vaihtoehtoisesti kuvionäppäinten yhdistelmillä Tekkenin tyyliin. Tästä on apua etenkin Namcon mätkintätikkujen omistajille. Arcadetikkua X-Men kaipaakin, sillä ristiohjaimen puoleinen peukalo ei oikein tahdo taipua erikoisliikkeisiin. Muutoin liikkeet lähtevät heti kun näppäimiä nykii, eli peruskontrollien kanssa ei tarvitse tuskailla.

Kolmetoista tusinassa

Mutanttien supervoimia hyödynnetään aivan liian vähän. Yltiöpäisen potkimisen ja hakkaamisen ymmärtää selkeiden nyrkkisankarien, kuten Wolverinen, Pedon ja Sapelihampaan kohdalla. Yletön rusikoiminen ei kuitenkaan sovi hienostuneemmille mutanteille, kuten Feenixille, Stormille ja Magnetolle. Sarjakuvissa he lähes aina pitävät vastustajiinsa selvän etäisyyden ja iskevät supervoimillaan kaukaa. Koko kolmikko pystyy myös lentämään, mutta nyt he vain levitoivat parin sentin korkeudella ja hyppivät kuten muutkin. Nämä puutteet juontuvat osittain äärimmäisen vanhoillisesta kaksiulotteisesta pelimoottorista, jossa edes syvyyssuuntaan askeltaminen ei onnistu.

Yksin -ja kaksinpelivaihtoehdot ovat tavanomaiset. Academyssa opiskellaan mutanttivoimien saloja ärsyttävästi jankkaavan professori Xavierin johdolla. Cerebrossa selataan saavutettuja bonuksia. Survivalissa koetetaan pysyä pystyssä mahdollisimman monta erää vaihtelevia vihollisia vastaan niin, että oma energia palautuu erien välissä vain hieman.

Lukuisat bonukset ovat X-Menin mielenkiintoisinta antia. Jotain uutta paljastuu kaikista pelimoodeista, kun niitä läpäisee eri mutanteilla. Bonusten avaustapoja ei edes tarvitse arvailla, sillä ne kerrotaan Cerebron valikoissa englanniksi. Palkintoina on muun muassa runsaasti kansia sarjakuvista, elokuvan traileri ja yksi asu lisää kullekin ottelijalle.

Rumia mittareita lukuunottamatta grafiikka on värikästä ja näyttävää, vaikka monet nopeat efektit ovatkin hieman kulmikkaita. Äänet ovat mutanttivoimien osalta jämerää räimettä, mutta musiikki ja tavallisten iskujen osumaefektit ovat laimeita. Pisteissä on fanilisää, joten X-Men sopii lähinnä vain mätkintää etsiville Marvel- ja mutanttiharrastajille. Muiden kannattaa hankkia mieluummin vaikka joku Namcon klassikoista.

79