Xbox 360 Elite, PS3 40 Gt, PSP Slim & Lite

Viimeisin konsolisukupolvi on ehtinyt jo siihen ikään, että laitteista tehdään uusia versioita. PS3 halpenee, Xbox 360:ssä on HDMI-liitäntä ja PSP:n saa vihdoin kiinni televisioon.

Xbox 360 tuotiin aikanaan markkinoille niin vauhdikkaasti, että konsoliin jäi useille ihmisille oston esteeksi noussut vika: siinä ei ole digitaalista HDMI-liitäntää. PlayStation 3:n hinta taas ylitti useampien Sony-fanipoikienkin kriittisen kipurajan. PSP:n oman UMD-levymuodon elokuvamyynti kuihtui alkuunsa, koska konetta ei jostain ihmeellisestä syystä saanut kiinni televisioon.

Kaikki mainioita laitteita, joiden julkaisun kanssa tehtiin pieniä mokia. Täydellisessä maailmassa virheet korjataan ja asiakas on aina oikeassa: joulun uudet konsoliversiot vastaavat kansan huutoon ja paikkaavat pahimmat puutteet.

Digi digi

Xbox 360 ehti seistä kukkona uudella konsolitunkiolla hyvän aikaa ennen Sonyn mustan tornin päivittymistä. Puhtaan valkoinen konsoli pystyy periaatteessa täyteen 1080p-teräväpiirtotarkkuuteen, mutta matkassa on yksi mutta: ilman digitaalista HDMI-liitäntää laitteen toimintakuntoon kytkeminen vaati virittelyä ja VGA-kaapelin kanssa pelleilyä. Tämä vain lisäsi entisestään Xbox 360:n taakse kertyvää kaapelisotkua ja aiheutti tavalliselle kansalaiselle turhaa hengenahdistusta.

Keväällä jenkeissä ja syksyn aikana Suomessa kauppoihin tullut Elite-malli korjaa pahimman puutteen ja lisää konsoliin HDMI-liitännän. Lisäksi Elitessä on entistä reilusti suurempi 120 gigatavun kiintolevy ja seksikkään musta kotelo. Tummanpuhuvaa Xbox 360:sta halajavien kannattaa silti kiirehtiä, sillä Elite on vain väliajan malli, jonka saatavuus on jo nyt heikko. Sen tärkein ominaisuus eli HDMI-portti päivittyy ajan myötä kaikkiin Xbox 360 -malleihin, ja HDMI-perusbokseja on myyty jo jonkin aikaa.

HDMI helpottaa Xbox 360:n kytkemistä ja käyttämistä kummasti. Haaroittuvien johtoviritysten sijasta konsolin voi liittää televisioon yhdellä siistillä kaapelilla. 1080p-tila on vihdoin kaikkien ulottuvilla ja nyt pelikehittäjät voivat turvallisin mielin tukea täyttä HD-tilaa. Tämä ainakin teoriassa lisää 1080p-pelien määrää tulevaisuudessa.

Digitaalisen kaapelin kautta kulkee sekä kuva että ääni, mutta erillistä äänilähtöä kaipaavien pitää kytkeä koneeseen lisädongle, jossa on optinen äänen ulostulo ja rca-liitännät. Ratkaisu on hankala ja lisää taas surullisen kuuluisaa johtospagettia. Suurin valitus tulee kuitenkin siitä, että dongle kuuluu vain Elite-mallin vakiovarustukseen. Tavallisen HDMI:llä varustetun perusboksin ostajalle sitä ei heru kuin Microsoftin virallisen HDMI-piuhan kylkiäisenä viidenkympin lahjoitusta vastaan.

Tyylikäs Elite on kaivattu päivitys Xbox 360:een, mutta se ei vastaa kaikkiin toiveisiin. Näistä merkittävin on konsolin kovan käyntiäänen hiljentäminen uudella vähemmän lämpöä tuottavalla prosessorilla tai hiljaisemmalla DVD-asemalla. Elite hurisee aivan yhtä lujaa kuin tavallinen perusboksi, ja sen vikakesto on samaa tasoa. Uusi prosessoriversio on päivittymässä hiljalleen kaikkiin bokseihin, mutta virallisesti Microsoft ei suostu kertomaan, miten uuden prosessorin saamisen voi varmistaa.

PlayStation 3 kurotti kodin monitoimikoneeksi, minkä seurauksena paketin hinta asettui huikeisiin korkeuksiin. Pahimmillaan lähes 700 euron hintalappu on yksinkertaisesti liikaa, jos haluaa ostaa PS3:n vain pelaamista varten. Jenkeissä hintaa pudotettiin jo aikaisemmin, Euroopassa sen sijaan hinta pysyi lähes ennallaan, mutta pakettiin heivattiin toinen ohjain. Nyt Sonylla on vihdoin herätty todellisuuteen ja PS3:sta on julkaistu edullisempi, hiukan karsittu versio.

Ulkoisesti laite on pysynyt ennallaan, tyylikäs design on yhtä jykevä kuin ennenkin. Ainoastaan etupaneelin metallinhohtoinen osa on vaihtunut kiillotetusta mattapintaiseksi. Käyntiääni on pysynyt hiljaisen ennallaan, eikä konsolin huminaa kuule peliäänien ylitse.

Hinnan laskemiseksi jotain täytyy lähteä. Vähiten kenenkään elämään vaikuttava muutos on etupaneelin muistikorttilukijoiden poistuminen. Lisäksi USB-portteja on nyt vain kaksi vanhan neljän asemasta, mikä saattaa aiheuttaa joissain tilanteissa hankaluuksia. Useimmilla pelaajilla kaksi USB-porttia kuitenkin riittää varsin mainiosti, harva joutuu pitämään koneessaan samaan aikaan kiinni useampaa kuin kahta padia latautumassa. Kiintolevy on pienentynyt hiukan, uusi koko on nyt 40 gigatavua. Tällä ei käytännössä ole suurtakaan merkitystä.

 Suurin ero vanhaan on PS2-yhteensopivuuden poistaminen: uusi Pleikkari ei siis enää suostu pyörittämään esi-isänsä pelejä. Joitakin tämä saattaa harmittaa, itse en alun perinkään oikein ymmärtänyt, miksi PS3:ssa piti olla PS2-yhteensopivuus. Jokaisella PS3:n ostajalla kun on useimmiten kotonaan myös PS2, jolla vanhoja pelejä voi hyvin pelata maailman tappiin asti.

Muuten PS3 on säilynyt ennallaan. Erinomainen Blu-ray-toisto onnistuu entiseen tapaan, ja alennetulla hinnalla PS3 on erittäin houkutteleva ostos jo pelkäksi Blu-ray-soittimeksi. Nyt kun kunnon pelejäkin alkaa vihdoin ilmestyä, voi uudistus kääntää Sonyn kömmähdykset myyntimenestykseksi.

Kevyt ja kapea

PSP:n uusi Slim & Lite -versio on 33 prosenttia kevyempi ja 19 prosenttia ohuempi kuin alkuperäinen malli. Eroa entiseen on vaikea havaita silmämääräisesti, joten mainosmiehet korostavat numeroita. Kokoero on marginaalinen, sillä nimensä mukaisesti Slim & Lite on ainoastaan edeltäjäänsä ohuempi. Painoeron sen sijaan huomaa heti. Koska pelien täytyy edelleen toimia vanhassa mallissa, tuplasti laajemman 64 megatavun keskusmuistin merkitys jää hämärän peittoon.

Laitteen merkittävin päivitys on vasemmassa etureunassa sijaitseva tv-liitäntä. Samaan koloon tungetaan PSP:n kuulokesovitin, joka ei kuulu Slim & Liten perusarsenaaliin. Kuulokkeiden ohella paketista ovat kadonneet rannehihna, suojaava kangastasku ja muistikortti – ei siis ihme, että hinta on laskenut. Teknisistä säästötoimenpiteistä tuntuvin on kevytrakenteinen levyluukku, jossa ei ole enää jämäkkää kelkkaa UMD-levyille. Muovinen räppänäluukku ja pienempi akku selittävät laihan profiilin.

Keveästä rakenteestaan huolimatta PSP Slim & Lite on suhteellisen kestävä: tipautin konsolin vahingossa parin kimmokkeen kautta kerien kovalle lattialle. Koneen kuori, sisukalut ja laadukas näyttö kestivät koettelemuksen ilman vaurioita. Näyttöön ei ilmaantunut edes yhtään kuollutta pikseliä.

Konsoli lähettää erikseen myytävällä komponenttivideokaapelilla progressiivista kuvasignaalia ulkoiselle näytölle. PSP:lle myydään myös perustason komposiittiletkuja, mutta värisevä komposiittikuva näyttää siedettävältä vain pikkutelkkareissa.

Masiina joutui heti äärimmäiseen testiin: iskin komponenttipiuhan kiinni Panasonicin PT-AX100E-videotykkiin. Kokeilin UMD-leffatoistoa Garfield-, Spider-Man 2- ja Mr. & Mrs. Smith -rainoilla. Leffakiekkojen tekninen laatu oli positiivinen yllätys: kuva kestää kevyesti jopa runsaan sadan tuuman tykkiruudulle laajentamisen. Tykitetty kuva oli jopa parempi kuin Samsungin 26 tuuman LCD-telkkarissa, joten skaalauksen taso nousee näkyvään rooliin.

Kun ruutua syynää tarkkaan, leffoissa näkyy ylimääräistä pehmeyttä ja pikselöitymistä. Kultasilmätason puutteista ei kannata kuitenkaan nostaa suurta haloota, sillä keskivertokatsoja ei edes huomaa niitä – UMD:n kuvanlaatu on melkein DVD-luokkaa. Ääniraidat ovat vain stereona, mutta se ei halvoissa kiekoissa liiemmin rassaa. Videolähdön myötä PSP:n elokuvat muuttuvat yhtäkkiä mielenkiintoisiksi hankinnoiksi, sillä niitä irtoaa alelaareista alle kolmella eurolla.

Käyttöjärjestelmä ja elokuvat näytetään ulkoisella näytöllä koko ruudun kokoisina. HD-laitteissa terävää pelikuvaa reunustavat paksut mustat kehykset, jos näytössä ei ole omaa zoomia. Tykkiruudulla reunat eivät rassaa, mutta pienessä telkkarissa ne ärsyttävät.

Jos PSP Slim & Lite olisi ollut ensimmäinen PSP-malli, UMD-leffat eivät olisi tällä hetkellä kuoleman kielissä. Yhtä kaikki, laadukas videoliitäntä tekee PSP:stä entistä kiinnostavamman taskukonsolin.

www.xbox.com

fi.playstation.com/ps3

fi.playstation.com/psp

Lisää aiheesta

  • Steelseries 7H & Steelseries Spectrum 5XB

    Steelseriesin Siberia-kuulokkeet yllättivät äänenlaadullaan. Yltävätkö valmistajan muut luurit samalle tasolle?

    Pelikuulokkeita änkeää nykyään joka tuutista. Erilaisia tuotesarjoja on niin paljon, että hitaampi ei pysy kyydissä. Siberia-kuulokkeiden rinnalle on tarjolla muun muassa…
  • Roccat Kone+

    Roccat viilaa esikoishiirensä entistä ehommaksi.

    Alkuperäinen Kone on hyvä pelihiiri, joka kärsii yhdestä isosta ongelmasta: rotta ei inahdakaan ilman ajureiden asentamista. Roccat palaa vanhan suosikin pariin plus-mallissa, ja tällä kertaa myös ajuriongelmaan on paneuduttu. Hiiri toimii…
  • Logitech G110

    Logitechin G-sarjan näppäimistö asuu monen pelaajan kotona. G110 on uusversio parin vuoden takaisesta G11-pikkuvelimallista.

    Makropainikkeilla varustettuja pelinäppäimistöjä on nykyään joka lähtöön, mutta Logitech ehti markkinoille ensimmäisten joukossa. Sen takia etenkin monen…