Xbox ja hyvä elämä

Tuomas Honkala luonnehtii itseään fiilispelaajaksi. Syysiltojen pimetessä tärkeintä on hienostunut tunnelma.

* * * * *

Kun pelitoimittaja rentoutuu, siitä on leikki kaukana.

Se on verraton tunne. Raskas työviikko takana ja hyvin ansaittu peli-ilta edessä. Kaiken on oltava viimeisen päälle, sillä viikon kohokohtaa ei saa pilata mikään. VSOP-konjakkia aromilasiin, parasta ruotsalaista piipputupakkaa valmiiksi ja päälle jotain mukavaa: Derek Rosen puuvillapyjama, Turnbull & Asserin silkkinen aamutakki ja Hermès’n ylelliset tohvelit.

Rojahdan villisian nahalla verhoiltuun lepolinnaani ja sytytän piippuni. Seuraan silmät kostuneina, kuinka laiskasti ilmassa kiertyvät savukiehkurat hehkuvat takkatulen loimussa. Nuuhkaisen vielä rubiinin ja kullan väreissä välkehtivää konjakkilasiani. Aah, tämä se vasta on hyvää elämää!

Saavutettuani riittävän rentoutuneen ja raukean mielentilan, kaivan Brothers in Arms: Hell’s Highwayn esille ja käynnistän Xboxini. Sitten piippu putoaa suustani. En edes noteeraa arvokkaalle silkkikankaalle levinnyttä tupakkatahraa, sillä näen vain hämärässä vilkkuvaa punaista. Red Ring of Death! Etupaneelin valot eivät valehtele, Xboxini otti ja kuoli!

Syöksyn nojatuoliltani kuolevan konsolini luo. Onko mitään enää tehtävissä? Jospa kytken koneen pois päältä ja takaisin? Ei auta, punaiset valot jatkavat vilkkumistaan. Tämä on skandaali!

Kiihtyneessä mielessäni kiroan Microsoftia jo alimpaan helvettiin, mutta sitten huomaan erään detaljin. Xboxin etupaneelin valoympyrästä vilkkuvat kolmen neljänneksen sijaan kaikki neljännekset! En siis kirjoittanutkaan uusinta lukua internetissä kiertäville Xbox-kauhutarinoille, vaan olin huolimattomuuttani unohtanut kytkeä videopiuhan konsoliin. Korjaan virheeni ja kuin Lasarus, Xbox herää kuolleista. Huokaisen helpotuksesta.

Miljardin euron källi

Tuskin mitään viihde-elektroniikan laitevikaa pelätään enemmän kuin Xbox 360:n Red Ring of Deathia. Konsolin etupaneeliin ilmestyvät punaiset valot välittävät tyrmistyttävän viestin: game over, rakas konsolisi on kuollut! Vaikka maailmalla kiertää tarinoita varoittavista ennusmerkeistä (konsoli kaatuilee, valittaa viallisista pelilevyistä tai piirtää ruudulle graafisia virheitä), viheliäisten varoitusvalojen merkkaama äkkikuolema voi iskeä ilman ennakkovaroitusta.

Punavalot eivät ole maailmanloppu, sillä ongelmaa pitkään vähätellyt Microsoft taipui lopulta pidentämään Xboxin takuuohjelmaa kolmeen vuoteen. Vialliset konsolit vaihdetaan takuun puitteissa toimiviin, ja hyvä niin. Se oli Microsoftilta erinomaisen fiksu peliliike, sillä konsolin viat olivat ylittäneet uutiskynnyksen jo valtamediassakin, kuten Ison-Britannian "Kuningaskuluttajassa" The Watchdogissa. Takuuta pidentämällä Microsoft vältti Xboxin maineen ryvettymisen. Kasvojen pelastamisen kustannukset olivat miljardin euron luokkaa.

Microsoft pysyy palautettujen konsoleiden tarkasta lukumäärästä vaiti, joten jokainen kynnelle kykenevä on voinut heittää vikojen yleisyydestä oman arvionsa. Hurjimmat paniikinlietsojat väittävät, että joka kolmas konsoli päätyy valoja vilkutellen Microsoftin takuuhuoltoon, kun taas Wedbush Morganin analyytikko Michael Pachter puhuu varovaisemmin noin viidestätoista prosentista. Valmistusprosessien ja konsolin sisuskalujen parantelun seurauksena luvut ovat epäilemättä kaunistumaan päin. Silti tuntuu uskomattomalta, että maailmasta löytyy ihmisiä kuten muuan Justin Lowe Floridan Pembroke Pinesista, jolla on ollut kunnia omistaa yksitoista (11) punaympyrän tappamaa Xboxia.

Palaneen käryä

Piilaakson sisäpiiristä kirjoittava VentureBeat-sivusto heitti lusikkansa soppaan ja julkaisi pitkän ja ansiokkaan artikkelin Red Ring of Death -fiaskon taustoista. Sanomalehtimies Dean Takahashin tutkiva journalismi ei piirrä mairittelevaa kuvaa Microsoftin toiminnasta. Xbox 360:n tekniset ongelmat olivat jo etukäteen tiedossa, mutta niihin ei reagoitu, artikkelissa väitetään.

Takahashin laatiman tarinan sankari on nimettömäksi jäävä Microsoftin rivi-insinööri, joka vaati konsolin tuotannon keskeyttämistä, kunnes viat saataisiin ratkaistua. Vaatimus ei todellakaan ollut aiheeton, sillä Kiinaan perustetut tuotantolinjat pukkasivat aluksi lähes pelkkää maanantaikappaletta. Ensimmäisestä tuotantoerästä peräti 68 konsolia sadasta todettiin jo tehtaassa viallisiksi.

Konnien rooli jää Microsoftin johdolle ja markkinointikoneistolle, jotka pitivät taipumattomasti kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta lanseerata uusi Xbox vuotta ennen kilpailijoita. Johtoportaassa haaveiltiin 50 miljoonan konsolin myyntitavoitteesta, vaikka lanseerauksen alla laaditussa sisäisessä muistiossa varoitettiin grafiikkapiirin ylikuumenemisesta, jäähdytinripojen halkeilusta, DVD-aseman ongelmista ja muista ratkaisemattomista vioista. Johtajien lukutaidossa ei ollut vikaa, he vain olivat valmiita pelaamaan riskillä. Ongelmista päästäisiin ylitse, koska oli pakko.

Kenties ratkaisevin virhe tehtiin aivan loppumetreillä. 1700 komponentista koottu konsoli muutettiin vielä monimutkaisemmaksi lisäämällä siihen viime hetkellä kiintolevy ja langattomat ohjaimet. Niiden jälkeen ilma kiersi täyteen tavaraa ahdetun kotelon sisällä entistä huonommin. Liika oli liikaa.

Jo vuonna 2006 Microsoftin varastoissa lepäsi 500 000 kuollutta konsolia. Seuraavan vuoden alussa määrä oli jo 1,2 miljoonaa, mikä vastasi yli kymmentä prosenttia markkinoille tuolloin toimitetuista Xboxeista. Microsoftilla ei sentään seurattu tilannetta tumput suorina. Kelvottomat alihankkijat lempattiin ja Xboxin tuotanto ajettiin laaduntarkkailun nimissä puoleksi vuodeksi alas.

Tutkiva journalismi on epäkiitollista hommaa. Microsoftin edustajat syyttivät Dean Takahashin kirjoitusta tuoreeltaan vanhojen tietojen ja huhujen levittämisestä ja yleisestä sensaatiohakuisuudesta. Muurahaispesän sohaisu tuntui muuallakin, sillä nimettömien lähteiden lisäksi eräs Microsoftin alihankkija esiintyi artikkelissa omalla nimellään. Rohkealle syväkurkulle järjestettiin välittömästi potkut.

Tilinteon aika

Monet lukijat mieltävät minut nurkkakuntaiseksi Xbox-mieheksi. Mielikuva ei ole täysin vailla pohjaa, sillä lähes kaikki viime aikoina kirjoittamistani peliarvosteluista ovat olleet nimenomaan Xbox-arvosteluita. Tarkempi selvitys on paikallaan.

Mitä sitä kieltämäänkään, Xboxin padit soveltuvat räiskintäpeleihin Pleikkarin Dualshockeja paremmin. Pelkästään tästä henkilökohtaisesta preferenssistä seuraa, että kahdesta arvosteluversiosta minun on helpompi valita Xbox 360 kuin PlayStation 3. Jos peli ei ole fps-räiskintää, niin valinta on periaatteessa yhdentekevä.

Valitettavasti arvosteluprosessissa on huomioitava muitakin seikkoja kuin henkilökohtaiset preferenssit. Kylmä tosiasia nimittäin on, että vielä tänäkin päivänä suurin osa multiformaattipelien arvostelukappaleista on juuri Xbox-versioita. Se ei jätä paljon vaihtoehtoja. Electronic Arts on melkeinpä ainoa firma, jolta saamme kaikkien koneiden versiot samaan aikaan.

Vähäpätöistä ei toki ole sekään, että Xboxilla omien kuvien kaappaaminen on vaivatonta, kun taas PS3:lla se ei onnistu ilman kalliita laiteinvestointeja.

Wii sivuuttaen jäljelle jää PC, jolle olen kääntänyt pelikoneena selkäni. World of WarCraft on addiktio, jota en kaipaa elämääni, ja lähes kaikkia muita pelimakuni mukaisia pelejä voin pelata konsoleilla. Pelkään silti pahoin, että viimeistään Diablo III palauttaa minut takaisin ruotuun. Toivottavasti Blizzard ei turhaan kiirehdi sitä valmiiksi!

Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 3.11.2008.

Lisää aiheesta

  • Laakson pohjalla

    www.animal-crossing.com/cityfolk

    Animal Crossing on enemmän harrastus kuin peli, sillä säännöllisellä ja pitkäjänteisellä paneutumisella Eläinristeyksestä saa eniten irti.

    Elämäsimulaattori Animal Crossing on Nintendon omalaatuinen virtuaalinukkekodin, kalenterin, tamagotchin ja…
  • Tiedostavan nuoren korneri [2]

    OIKEUTUS: Tuomas Honkala kelaa juttuja niinku tosi syvällisesti.

    Pelikonsolisi on valmistettu Kiinassa, tajuatko mitä se tarkoittaa?

    Nykyaikaisen videopelin tuotanto on monimutkainen prosessi, johon tarvitaan vähimmilläänkin kymmenien ammatti-ihmisten työpanosta. Suurimmissa…
  • 100 pistettä

    Tuomas Honkala arvostelee pelkästään yli 90 pisteen pelejä.

    * * * * *

    Sadan pisteen tyrannian on loputtava!

    Kriitikoiden vähemmistö, valistuneiden blogikirjoittajien enemmistö ja koko joukko tyytymättömiä kauppiaita ja valmistajia on kyllästynyt sadan pisteen tyranniaan. Eikä ihme,…