Kokeilimme, miten Xboxin Live-nettipelipalvelu toimii kun ruotsalaiset, tuo rakas veljeskansamme liitettiin Liven piiriin ja Suomi, telekommunikaation Albania jätettiin ihmettelemään.
Live-paketit siirtyivät ruotsalaisesta postimyyntifirmasta Suomeen parissa päivässä. Mukana ovat käyttöohjeet myös suomeksi, joten Ruotsin-paketit lienevät samoja kuin myöhemmin meillä ilmestyvät.
Paketin sisältö on niukka, mutta riittävä. Ainoa mukana tuleva rauta on padiohjaimen laajennuspaikkaan liitettävä kuulokemikrofoni. Luureista kuuluu vain puhe, pelin äänet tulevat edelleen sieltä mistä tavallisestikin. Liitäntäpalikasta voi tarvittaessa mykistää itsensä ja muut.
Kolme tietä onneen
Ohjekirjat kertovat yhteyden rakentamisen liian pintapuolisesti, onneksi seikkaperäiset ohjeet eri yhteystavoilla on esitelty Xbox Liven nettisivuilla. Live vaatii laajakaistayhteyden eli useimmilla joko ADSL:n tai kaapelimodeemin, ja RJ45-kaapelin, jolla Xbox kytketään verkkoon.
Käytännössä tapoja on kolme, eli Xbox liitetään joko suoraan kiinteään verkkoyhteyteen tai ADSL- tai kaapelimodeemiin. Toinen tapa on jakaa ADSL-yhteys PC:lle ja Xboxille ADSL-reitittimen tai hubin kautta. Silloinkin käytetään suoraa RJ45-kaapelia.
Kolmas ja työläin tapa on jakaa yhteys PC:n kautta. Sitä voi käyttää, jos verkkoyhteys on PC:lle joko USB-liitäntäisen ADSL-modeemin tai sisäisen ADSL-kortin kautta. Tarvitaan verkkokortti ja ristiinkytketty RJ45-kaapeli, joilla yhteys viedään PC:ltä Xboxille. Lisäksi yhteydet pitää jakaa ohjelmallisesti. Windows 2000:ssa ja Windows XP:ssä se tehdään sisäänrakennetulla Internet Connection Sharing -sovelluksella. Win98:lla ja vanhemmilla pitää hankkia erillinen nettiyhteyden jako-ohjelma. WinRoute todettiin toimivaksi.
Mukana tuleva DVD sisältää päivityksen Xboxin Dashboard-käyttöliittymään sekä Mech Assaultin, MotoGP:n ja Whackedin Live-yhteensopivat demot.
Päivityksen jälkeen Dashboardiin ilmestyy Xbox Live -osuus, jossa luodaan käyttäjätunnus, salasana ja maksutapa. Ensimmäinen vuosi on ilmainen, mutta missään ei vielä kerrota mitä lysti maksaa sen jälkeen. Kun veloitus alkaa automaattisesti ensimmäisen vuoden jälkeen, tuntuu haljulta antaa luottokortin tiedot palvelulle, jonka hintaa ei vielä tiedä.
Maksu hoituu toistaiseksi vain luottokorteilla, joko Visalla, Mastercardilla tai American Expressillä. Ilmeisesti myös Electron-maksukortit kelpaavat. Koska Live ei ole vielä virallisesti saatavilla Suomessa, osoitetietoja syöttäessä joutuu pähkäilemään, asuuko ehkäpä Saksassa, Englannissa vai Ruotsissa. Jälkimmäinen onnistuu kivuttomimmin, koska suomalaiset postinumerot käyvät ruotsalaisista. Sopimustekstiä lukuun ottamatta kaikki muu toimii edelleen englanniksi.
Jos kaikki menee putkeen, Live tunnistaa verkon asetukset automaattisesti eikä yhteyksistä tarvitse huolehtia lainkaan. Boxi päälle, lettu sisään ja pelaamaan. Elisan 512/256 ADSL-yhteys USB-modeemilla ja WinXP:llä pyörivän PC:n kautta jaettuna toimi heittämällä ilman mitään säätämistä, mikä oli aikamoinen yllätys, kun yhdistelmässä olivat kaikki katastrofin ainekset.
Ollaanks kavereita?
Xbox Liven perusajatus on se, että Microsoft hoitaa koko nettipelaamisen infrastruktuurin aina verkoista ja palvelimista lähtien maksuliikenteeseen ja peliseuran hakuun asti. Pelintekijät voivat keskittyä pelien tekemiseen ja pelaajat pelaamiseen. Kaikkia Microsoftin tiukka linja ei miellytä, muun muassa Eidos ja Electronic Arts ovat jättäytyneet kokonaan Liven ulkopuolelle. Oma häpeänsä: lankojen pitäminen yksissä käsissä on ainoa tapa välttää PC:n nettipelaamisen sekavuus.
Livessä tietyt termit ja palvelut seuraavat pelistä toiseen, tässä olennaisimmat.
Gamertag on nimi, joka seuraa pelistä toiseen sekä hyvässä että pahassa. Häiriköinti kostautuu, koska pelaajat voivat ilmiantaa toisiaan lähettämällä joko pelin aikana tai heti sen jälkeen kanssapelaajistaan kehuja tai valituksia ylläpidolle ja toisilleen. Paljon valituksia aiheuttaneita pelaajia on jo pistetty vähintään viikon mittaisille jäähyille. Maine kulkee nimen mukana muillakin tavoilla: NFL Feverissä nimen kohdalta näkee, montako peliä on jättänyt kesken.
Nettipelaaminen on parhaimmillaan tuttujen kesken. Livessä on oma kaverilista, johon voi kutsua hyviksi osoittautuneita tyyppejä. Listalla olevista kavereista näkee, ovatko he linjoilla, mitä he sillä hetkellä pelaavat ja voiko samaan peliin liittyä mukaan. Omaa pelisessiota pystyttäessä voi osan pelaajapaikoista varata kavereille, jolloin satunnaiset matkailijat eivät pääse täyttämään peliä.
Kavereiden kutsu toimii jopa pelistä toiseen. Olin toteuttamassa salaista perversiotani NFL Fever -jenkkifutispelissä, kun kesken kaiken ruudun oikeaan yläkulmaan pelmahti vilkkuva ikoni. Se oli merkki siitä, että kaverini oli nähnyt minut listallaan ja halusi haastaa minut kisaan MotoGP:ssä. Hyväksyin kutsun, jolloin Xbox pyysi minua vaihtamaan sisään sopivan pelin, käynnisti itsensä uudestaan ja osasi automaagisesti heittää minut samaan peliin kaverin kanssa. Näin sen pitää toimia! Itsensä voi piilottaa näkymättömäksi, jos haluaa pelata rauhassa.
Kielet solmussa
Kaikissa Liven peleissä voi puhua. Pelistä riippuen puheen voi laittaa toimimaan vain tiimikavereiden tai kaikkien kesken. Joissain peleissä on kehitetty vieläkin ovelampia kikkoja, kuten MotoGP:ssä, jossa voi puhua vain seuraavaksi edessä ja takana ajavien kuskien kanssa. Voi sitä ohiajavien kuittailun määrää, jos sattuu ajamaan pöpelikön puolelle!
MotoGP:ssä tuntui jakomieliseltä, kun kisaan pääsyä session "varikolla" odotellessa korviin tulvi samaan aikaan ranskaa, saksaa, englantia ja ruotsia. Jotkut epämääräisesti mongertaen ja jotkut yllättävänkin selvästi. Kisan aikana pälätys onneksi rauhoittui.
Ensimatsi Mech Assaultissa oli paljon ärsyttävämpi kokemus, kun jutut olivat silkkaa läskipäistä jenkkipullistelua. Tilanne muuttui surrealistiseksi, kun eräs kanadalainen soitti kesken kaiken kimmakaverilleen, kuuloke jatkuvasti huulilla. Siinä sitten taistelukentän keskellä istuskeltiin mecheissä ja kuunneltiin kiusaantuneina kun kyseinen kanukki jakoi parisuhteensa koukerot ja intiimit yksityiskohdat taistelutovereiden kanssa. Me livettäjät olemme kuin yksi suuri perhe.
Voice masking on taatusti Liven turhin keksintö. Oman äänen muuttaminen muistuttamaan vaikka pikkutyttöä on ajatuksena hassu, mutta ei kukaan jaksa kuunnella loputtomiin kimittämiä vauvoja tai räppääviä robotteja. Useimmiten sessioiden isännät kieltävät puheen vääntelyn kokonaan.
Nopeasti maailmanmaineeseen
Quickmatchilla Live hakee automaattisesti hyvän yhteyden päässä olevan avoimen matsin. Optimatchissa pelejä haetaan pelimuodon tai vaikka kentän perusteella. Liki kaikissa peleissä näkee pelin asetukset ja säännöt etukäteen.
Useimmissa peleissä samalta koneelta nettipeliin voi osallistua yhdestä neljään henkilöä, tosin vain Liven hankkineet saavat nimensä peliin. Muut samalta koneelta mukaan tulevat ovat vain "vieraita".
Toistaiseksi ainoat suuremmat turnaukset ovat jääneet jenkkifutikseen ja korikseen. Ihan pelkkää tavoitteetonta sähläämistä pelaaminen ei silti ole, vaan jokainen peli pitää kirjaa pelaajan menestyksestä. Karuimmillaankin näytetään tapot ja kuolemat, mutta esimerkiksi NFL Feverissä näkee jo ennen peliin liittymistä, mikä on vastapelaajan sijoitus ranking-listalla. Ei tarvitse mennä turhaan nöyryytettäväksi, jos oma sijoitus on viisinumeroinen ja vastapuoli top tenissä.
Joissain peleissä, kuten MotoGP:ssä, näytetään erikseen jokaisella radalla saadut kierrosajat, jotka voi suodattaa vaikka niin, että näkee oman sijoituksen verrattuna kavereihin. Tuttujen kesken nokittelu pistää kummasti yrittämään kahta kauheammin.
Liven kautta voi imuroida lisää roinaa joihinkin sellaisiin peleihin, joissa ei moninpeliä ole lainkaan. Tätä kirjoittaessa saatavilla on yksi, varsin laadukas lisäkenttä Splinter Celliin, jossa jatketaan siitä, mihin pelin pääjuoni päättyi. Toe Jam & Earl -funkrymistelyyn saa uusia hahmoja ja kenttiä. Mech Assaultiin on tullut kaksi uutta moninpelikenttää ja mechiä, sekä pian lipunryöstö-pelimuoto. Urheilupeleihin on saatavilla tuoreet pelaajarosterit. Kukaan ei varmaan ylläty, että joihinkin peleihin on tullut Liven kautta jo bugikorjauksiakin, jotka tosin ovat rajoittuneet vain moninpelin viilailuun.
Livestä saa jo tässä vaiheessa kuvan, että Microsoftilla on mietitty tarkkaan, mitkä ovat PC:n nettipelaamisen pahimpia kompastuksia ja koitettu välttää ne. Teknisesti kaikki toimii esimerkillisesti. Lagia ja sekoilua on yllättävän vähän, vaikka toisinaan osumat eivät mene perille ja välillä prätkät pumppaavat lievästi radalla, mutta kokonaisuutena Live tarjoaa juuri sen minkä lupaa: koko kansan helppoa ja sujuvaa nettipelaamista.
Vain yksi puuttuu. Vaikka pelejä on laidasta laitaan, suoranaista pakkopelaamista niistä ei aiheuta vielä mikään. Tarvittaisiin todella uudella tavalla tehtyjä moninpelejä. Tarvittaisiin suuria formulakisoja ja kokonaisia pelkästään ihmispelaajien miehittämien joukkueiden liigoja ja sarjoja palloilulajeissa.
Eurooppalaisten ei kannata pelätä peliseuran vähyyttä, sillä pelien USA- ja euroversiot toimivat keskenään. Mitään yhdelle mantereelle keskitettyjä palvelimia ei oikeastaan ole, vaan lähes kaikki palvelimet ovat pelaajien itsensä perustamia.
Kaj Laaksonen
---
Liven pelit
Mech Assault
Day1 Studios/Microsoft
2-8 pelaajaa
Demo Live Starter Kitin mukana
Microsoftin mechirymistelystä kaavailtiin Liven houkuttelevinta vetonaulaa. Ympäristöään surutta möyhentävissä mecheissä onkin imua, muttei niin paljon kuin voisi kuvitella. Pelaajamäärä on rajoitettu kahdeksaan, eikä pienille kartoille juuri enempää mahtuisikaan.
Pahempi murhe on pelimuotojen rajoittuneisuus. Useimmat matsit ovat tylsää kaikki-kaikkia-vastaan rymistelyä ilman mitään sen kummempia tavoitteita, tai samaa kahdella tiimillä, jolloin touhussa on jotain mieltä.
Pelaajat suosivat lähes pelkästään River City -karttaa, joka on käytännössä ainoa, jossa on kunnolla tuhoutuvia rakennuksia. Tosin viiden minuutin pelaamisen jälkeen kaupunki on jyrätty sileäksi ja sen jälkeen pelaaminen on aivotonta, paikalleen pysähtynyttä räiskintää. Tilannetta pahentaa se, että pelaajat valitsevat lähes aina raskaimmat ja häijyimmät Mad Cat- ja Atlas-mechit. Taitopelaaja pärjää pienemmilläkin, kunhan tajuaa käydä noukkimassa kuolleiden jälkeensä jättämät roinat, joilla saa korjattua mechin ja lisättyä aseisiin huimasti lisää jytkyä.
Mielenkiintoisempaa Last Man Standing -pelimuotoa ei näe juuri lainkaan ja kaikki-yhtä-vastaan Not It! -hippaa ei pitkään jaksa.
Peliin on jo ilmestynyt kaksi uutta Liven kautta imuroitavaa karttaa ja kaksi pientä, mutta nopeaa mechiä. Ne ennakoivat piakkoin ilmestyvää lipunryöstö-pelimuotoa uusine karttoineen. Siltä odotetaan paljon. Nykyisellään Mech Assaultia pelailee silloin tällöin paineen purkajana, mutta koukkuun siihen ei jää.
Tähtiä * * *
---
MotoGP
Climax/THQ
2-16 pelaajaa
Demo Live Starter Kitin mukana
Kukapa olisi uskonut, että prätkäpelin demo lähes varastaa show'n Livessä? MotoGP:n ajomallinnus on juuri sopivan hienovarainen, mutta silti helposti opittavissa ja ajaminen pysyy vauhdikkaana. Vauhdin tuntu hienoine sumenemisefekteineen vain lisää adrenaliinin eritystä.
Kuusitoista ihmiskuskia samalla radalla paahtamassa kolmeasataa on herkkua, jota ei pääse maistamaan juuri missään muussa ajopelissä alustasta riippumatta. Lähimmäs pääsee vain Papyruksen NASCAR-sarja PC:llä, mutta silloin puhutaan aivan toisenlaisesta pelistä.
Koska MotoGP:n demo tulee Liven mukana, pelaajista ei ole koskaan pulaa. Kisoja on käynnissä mihin kellonaikaan tahansa valtavasti. Satunnaisista sikailijoista ja väärään suuntaan kaahailijoista joutuu kärsimään hieman liian usein, mutta silti useimmat kisat ovat kohtalaisen sivistyneitä.
Demossa on kolme rataa ja reilut kymmenen prätkää. Valmiissa pelissä ei Live-moninpeliä ole lainkaan, mutta yllättävästi siinä avatut radat ja prätkät siirtyvät automaattisesti demoon. Liveä tukeva jatko-osa on tulossa jo kesäkuussa, siihen asti pelkästä demosta on enemmän kuin tarpeeksi vastinetta Livestä maksetulle hinnalle.
Tähtiä * * * * *
---
Tom Clancy's Ghost Recon
Red Storm Entertainment/Ubi Soft
2-16 pelaajaa
Tom Clancy's Ghost Recon on realististen sotilasräiskintöjen aatelia ja Xbox Liven ehdottomasti parhaita pelejä. Sen Live-moninpelissä on niin paljon pelattavaa, että se yksinään riittää jo syyksi hankkia peli.
Tyypillisesti kentällä on kaksi viiden tai kuuden hengen joukkuetta. Sitäkin suuremmat, jopa kuudentoista pelaajan yhteenotot onnistuvat, mutta ne alkavat olla jo aika lagisia. Pelivaihtoehtoina on viimeinen joukkue elossa -taistelua, hyökkääjät vastaan puolustajat -rynnäköintiä sekä harvemmin nähtyjä panttivankien pelastamista, kukkulan kuninkuutta ja dominaatiota, jossa yritetään hallita voittoalueita. Livessä onnistuu myös yksinpelin juonitehtävien pelaaminen porukalla sekä pelityyppiin sopimaton kaikki-kaikkia-vastaan-deathmatch.
Ghost Reconin moninpeliareenoita kansoittavat pääasiassa amerikkalaiset, joille pelaaminen on aika haudanvakavaa sotaharrastusta. Mikään taktiikka ei ole liian epäreilu, eikä mikään väijytys liian pitkä odotettavaksi. Tällainen asennoituminen ei ole kaikkien mieleen, mutta melkoisen tinkimättömästi se rakentaa pelin sotilastunnelmaa.
Kerran ryömin viiden taistelutoverini kanssa samassa rinteessä viisitoista minuuttia vain ja ainoastaan valvomassa kentän vihollispuoliskolle vievää siltaa. Kukaan ei makoillut tuppisuuna, vaan taktiikat sovittiin heti kättelyssä ja vihollishavainnot raportoitiin välittömällä tarkkuudella. Tappioistaan tulistunut vihollisjoukkue vastasi väijytystaktiikkaamme hermostuneella rynnäköllä, johon sissipartiomme vastasi murhaavalla konekiväärien ristitulella. Tällaista sotatouhua ei konsoleilla ole ennen koettu!
Ghost Reconin Live-moninpelillä on ongelmansa. Käynnissä olevien moninpelien haku on hidasta ja niihin liittyminen epävarmaa. Noin joka kolmannella liittymisyrityksellä peli jää yksinkertaisesti jumiin, johon ei auta kuin Xboxin uudelleenkäynnistys. Jos pelaamaan pääsee, Ghost Recon viekin sitten mukanaan.
Tähtiä * * * * *
---
Unreal Championship
Digital Extremes/Epic Games/Infogrames
2-16 pelaajaa
Unreal Championship on lähes identtinen käännösversio PC:n Unreal Tournament 2003 -nettiräiskinnästä. Kentät ovat muutamaa eroa lukuun ottamatta molemmissa peleissä samoja, samoin aseet ja pelimuodot. Pelattavaa on yhtä kaikki paljon, lipunryöstöstä tiimi-deathmatchiin, ja hauskoilla mutator-sääntömuunnoksilla räiskintäleikkiin saa lähes loputtomasti variaatiota. Kaikki siis kunnossa? No ei ihan.
Ainakin näin Suomesta käsin pelattuna Unreal Championship kärsii ulkomaisissa peleissä aivan tolkuttomasta lagista. Unreal Championship on niitä ainoita Xbox Live -pelejä, jotka mittaavat liityttävien pelien yhteysnopeutta, eikä syytä tarvitse ihmetellä: vain parhaissa "neljän tähden" peleissä viitsii edes pelata. Niidenkin kohdalla vain aniharvoin voi puhua sujuvasta pelielämyksestä.
Unreal Championshipin lagille on vaikea keksiä muuta lääkettä kuin suomalaiset pelaajat ja peliserverit. Olisihan se huutava vääryys, jos muuten mainio räiskintäpeli menisi surkean lagitilanteen takia hukkaan!
Lagin kanssa tähtiä * *
Ilman lagia tähtiä * * * *
---
Muut pelit
Liven mukana tuleva sekoilumätkintä Whacked todettiin räpellykseksi. NFL Fever 2003:ssa ei tahdo riittää pelaajia, kun Segan huomattavasti parempi NFL 2K3 on vienyt mukanaan kaikki jenkkifutiksen ystävät. Vähät NFL Feverin pelaajat näyttivät olevan sen luokan konkareita, ettemme rohjenneet käydä haastamaan heitä.
Capcomin klassisessa 2D-mätkinnässä Capcom vs. SNK 2 EO oli hieman sama ongelma, eli vähän pelaajia ja äärimmäisen kova taso. Tunnin turpaanoton jälkeen kävi selväksi, että jollain kummalla magiikalla äärimmäisen nopeatempoinen mättökin voi toimia netin läpi. Välillä liikkeissä oli loivaa lagia, mutta keskimäärin liikkeet lähtivät riittävän skarpisti. Meille jopa liiankin.
Segan mainioiksi kehutut urheilupelit jäivät toistaiseksi kokematta, kun arvostelukappaleet eivät vielä olleet Live-yhteensopivia. Valmiiden versioiden toimivuudesta on kuulunut pelkkää hyvää. Mainio NHL 2K3 saattaakin olla pohjoismaisesta näkökulmasta Liven varsinainen helmi. Palaamme siihen ja muiden Segan urheilupelien toimintaan Livessä lähiaikoina.
