Xbox on sikäli onnellisessa asemassa, että sille on heti kättelyssä paitsi pari hyvää peliä, myös kattava valikoima vaihtoehto-ohjaimia. Valinnan vapaus on aina hyvä juttu.
Pikatestiin kaavittiin kaksi rattia, kaksi padia ja yksi simutikku. Piinapenkissä istui lisäkseni nelihenkinen joukkue uutuuskonsolista kiinnostuneita, ja vaikka arviot itse konsolista vaihtelivatkin painokelvottomasta ihastukseen, oltiin ohjaintilanteesta yksimielisiä.
Testipeleinä toimivat Halo (tietenkin), Wreckless, Ralli Sport Challenge ja älytön kujanjuoksu Mad Dash. Läjästä löytyi myös Tony Hawk 3, Fuzion Frenzy, Munch's Oddysey ja Blood Wake, mutta niiden pelaaminen jäi vähään.
Voittajan vehkeet kutistuvat
Xboxin oma ohjain on mielestäni erinomainen. Se on juuri käsiin sopiva, painaa tarpeeksi silti tassuja rasittamatta ja tattien vastus on optimaalinen. Kun ensi kerran näin Xboxin, olivat reaktioni järjestyksessä "onpas ruma ja kolho laatikko" ja "onpas vietävän onnistunut ohjain."
Kaikkia ei pullea muotoilu miellytä, joten apu voi löytyä Thrustmasterin tai Saitekin padistä, jotka molemmat ovat selvästi Microsoftin ohjainta solakampia.
Saitek Adrenalin Pad näyttää hyvältä. Muotoilun haittapuolena etuliipaisimet on säädetty typerään kulmaan, jolloin niiden kanssa painiskelevat etusormet suorastaan kipeytyivät. Liipaisimet ovat myös tunnottomammat kuin esikuvansa. Sama velttous jatkuu tattien puolella: pinnoitteeltaan erinomaiset tikut ovat liian löysät. Voisi melkein kuvitella, että Saitek on suunniteltu hentoon, voimattomaan pikku pikku kätöseen.
Saitek ei voittanut puolelleen. Parhaiten Saitekin epätarkkuuden huomasi Halossa tarkkuuskiväärillä ammuttaessa. Kun vaihtoi ohjaimen Saitekiin, juoksevien vihujen seuraaminen muuttui suorastaan tuskalliseksi.
Thrustmasterin vastine kantaa nimeä Firestorm. Maineikas valmistaja ei kuitenkaan takaa laatua. Ohjain on kömpelön ja epämääräisen tuntuinen ja liipaisimista puuttuu jämäkkyys. Tatit ovat muuten huomattavasti paremmat kuin Saitekissa, mutta sormet liukuvat niiden huonolla pinnoitteella, varsinkin hikisinä hetkinä. Vaan jotain hyvääkin. Nappien asemointi on erinomainen, oikeastaan jopa parempi kuin aidossa Xbox-ohjaimessa, jossa osaa napeista joutuu kurottelemaan.
Saitekin ja Thrustmasterin yritykset ovat kelvollisia, mutta tattien vastuksessa, tuntumassa ja tarkkuudessa oltiin kaukana Microsoftin tuotteesta. Jossainhan niiden ziljoonan tuotekehittelyyn kulutetun taalan täytyy näkyä.
Lelurenkulat
Jos kyseessä olisi kauneuskilpailu, Saitek vetäisi taas pojot kotiin. Adrenalin-ratti on suorastaan herkullisen näköinen kapine, jossa vieläpä on hyviä oivalluksia. Polkimet esimerkiksi on saranoitu ylhäältä hieman aitojen autonpolkimien tapaan. Liikerata on paljon totuttua luonnollisempi, eikä jalusta liu'u lainkaan voimien kohdistuessa siihen enemmän pystysuunnassa.
Kiinnitys pöytään sujuu erillisellä haarukkapalalla, eikä tästäkään puolesta löydy moitteen sijaa. Pöytä saa ongelmitta olla vaikka ranteen paksuinen. Ratti kiinnittyy hyvään kulmaan ja käsien ote pitää, kiitos kumimaisen pintamateriaalin.
Kylmän suihkun vuoro tulee, kun ratilla yrittää pelata. Tärinät ovat ponnettomia, ratti aivan liian löysä ja polkimet suorastaan naurettavan löllöt. Ei kuvittelisi hieman vankempien jousien maksavan hirveästi? Ratin takana olevia vaihdeviiksiä käyttäessäni löin jatkuvasti sorminiveliäni kiinnitysmekanismiin ja kääntäessäni rattia keskiasennon yli tuntuu liikeradassa ärsyttävä pykälä.
Jos konsoli maksaa kolme tonnia vanhaa rahaa, niin kyllä sen lisälaitteisiinkin pitäisi hieman panostaa. Saitek Adrenalin -ratti on hienosta ulkonäöstään ja hyvistä polkimistaan huolimatta turhan lelumainen.
Laatikosta kaivettu, uudenkarhea Thrustmaster 360 Modena aiheuttaa päinvastaisen ensireaktion. Thrustmaster on ruma. Käytössä Thrustmaster pesisi kuitenkin Saitekin kapistuksen 3-0, ellei siinä olisi yhtä perusmokaa: ratti kiinnittyy pöytään lähes vaaka-asentoon, mikä tuntuu luonnottomalta, ellei sitten makaa puoliksi pöydän alla kunnon lamborgini-asennossa.
Thrustmasterin palautinjousi on sopivan jämäkkä ja ratin pintamateriaali on miellyttävä käsille. Nappien asemointi on todella surkea, mutta vastineeksi viiksiä löytyy tuplasti Saitekiin verrattuna. Käytinkin viiksiä kaasuna ja jarruna, sillä Thrustmasterin poljinmoduli on täysin luokaton romu.
Ohjauspyörän kiinnitys akseliinsa tuntuu hyvin heppoiselta. Ratti heiluu kuin olisi irtoamaisillaan ja muutenkin viimeistelyn taso on heikko. Molemmissa testatuissa autopeleissä kuollut keskialue oli aivan liian leveä, joten pienien ohjausliikkeiden teko oli vaikeaa.
Kivana yksityiskohtana Thrustmasterin jalustaan voi kiinnittää hauskan reisien päälle asetettavan lisäkappaleen, jolloin rattia voi pelatessa pitää sylissään. Ei se pöytäkiinnitystä tietenkään hakkaa, mutta mahdollistaa kuitenkin pelaamisen vaikkapa sohvalla maaten.
Taitaa olla aika itsestäänselvyys, että autopeleihin tulee aivan uutta fiilistä ohjauspyörästä, mutta nämä alkuvaiheen viritelmät eivät vakuuttaneet. Kannattaa odottaa Xbox-versioita kunnon PC-rateista.
Top Gun
Thrustmaster tuli aikoinaan kuuluisaksi laadukkaista, simumiehille suunnatuista ilotikuista. Sitten firma vaipui limbon kautta Guillemotin syliin, ja suoltaa nykyään keskivertokuluttajille suunnattuja perusohjaimia (vaan valo pilkistää jo taivaanrannassa ja sen nimi on Cougar...)
Guillemot Top Gun Fox 2 Pro on juuri niin kornin näköinen kuin nimestä voi päätellä. Pienenä poikana olisin varmasti ollut innoissani Foxin futuristisesta lookista, mutta nyt se lähinnä hymyilyttää.
Namiskuukkeleita on takuulla riittävästi. Kahvassa on normaalin liipaisimen lisäksi peukalolle kaksi tulitusnappia plus hattu, jalustassa kahdeksan namiskaa lisää ja liukuva kaasuvipu. Kahvan jäykkyyttä voi säätää pohjasta löytyvällä ruuvilla, ja leveä jalusta takaa kevyen tikun pysymisen pöydän pinnassa. Kuljetettaessa Fox 2 pudotti hattunsa, mutta sen sai työntämällä takaisin paikalleen.
Ongelmaksi ei muodostukaan itse tikku. Ainoa pelityyppi, johon ohjain on omiaan, ovat erilaiset simulaattorit ja avaruuslentelyt, eikä sellaisia vielä ole Xboxille. Pistäkää tikun nimi korvan taakse tulevaisuutta silmälläpitäen, sillä juuri nyt Fox 2:lla ei tee mitään.
Koko Thrustmasterin ohjainkolmikko on ohjelmoitavissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nappien järjestyksen voi vaihtaa halutessaan. En suoraan sanoen keksinyt käyttökohdetta ominaisuudelle.
Turha hätäillä
Vaikka mikään testatuista ohjaimista ei ollut huono, ainoastaan Fox2:ta voi kehua hyväksi, ja sille taas ei vielä ole käyttöä. Siispä säästäkää rahanne.
Saitek Adrenalin Pad
www.saitek.com
Valmistaja: Saitek
Testikappale: Sanura Suomi Oy, puh. 09-5123 8550
Hinta: noin 70 euroa
Hyvää
Ulkonäkö.
Huonoa
Liipaisimet.
Löysät tatit.
Thrustmaster Firestorm
http://europe.thrustmaster.com
Valmistaja: Thrustmaster
Testikappale: Thrustmaster
Hinta: noin 60 euroa
Hyvää
Nappien sijoittelu.
Huonoa
Liipasimet.
Liukkaat tatit.
Saitek Adrenalin Wheel
www.saitek.com
Valmistaja: Saitek
Testikappale: Sanura Suomi Oy, puh. 09-5123 8550
Hinta: noin 35 euroa
Hyvää
Ulkonäkö.
Polkimet.
Huonoa
Velttous.
Viiksien sijoittelu.
Thrustmaster 360 Modena
http://europe.thrustmaster.com/
Valmistaja: Thrustmaster
Testikappale: Thrustmaster
Hinta: noin 60 euroa
Hyvää
Reisiteline.
Viikset.
Huonoa
Liian makaava asento.
Surkeat polkimet.
Nappien sijoittelu.
Ei reagoi pieniin liikkeisiin.
Heiveröinen ohjauspyörän kiinnitys.
Guillemot Top Gun Fox 2 Pro
http://europe.thrustmaster.com/
Valmistaja: Thrustmaster
Testikappale: Thrustmaster
Hinta: noin 40 euroa
Hyvää
Kahvan muotoilu.
Huonoa
Hattu irtosi.
