Xena on toiminnan nainen, ei mikään hienosteleva brittikimuli. Kuppikoon sijasta Xena valloittaa vauhdilla ja chakram-aseella.
Television Xena-sarja tuntuu minusta kovin lapselliselta, vaikka kieltämättä Xenaa esittävään Lucy Lawlessiin jääkin helposti silmä kiinni. Pelin odotin olevan b-luokan Tomb Raider -kopio, mutta erehdyin. Mukana on toki hippunen Laraa, mutta vain hippunen.
Xenan perusasiat ovat vähintäänkin kunnossa. Xena on 3D-seikkailu, joka panostaa toimintaan ja taisteluihin. Harvat puzzle-elementit ovat melko itsestäänselviä. Riittää, kun tajuaa tulipallon sammuvan vedellä.
Mytologisen värikäs maailma ja huomattava osa hahmoista ovat tv-sarjan ystäville tuttuja. Suhteellisen pitkät kentät tarjoavat erilaisia tehtäviä. Joskus pitää vain selvitä hengissä tason loppuun, joskus päihittää tietty määrä vihollisia. Parhaimmat tehtävät ovat suorastaan herkullisia kuten se, jossa pelastetaan panttivankeja barbaarien kynsistä. Mikäli Xena epäonnistuu, viiltää roisto viattoman kyläläisen kurkun auki.
Xenassa on seitsemän erilaista maailmaa, jotka koostuvat 21 tasosta. Näkökulma on pelihahmon ulkuolelta ja kamera aiheuttaa välillä stressiä. Silloin tällöin vihollisen näkee vasta liian myöhään. Jos roisto pääsee yllättämään takaapäin, kuvakulman kääntäminen kestää liian pitkään. Itsekseen toimiessaan kamera tuntuu turhan tekoälyttömältä.
Kamerakulmassa on yksi suoranainen neronleimaus. Kun ollaan liian lähellä puuta, kiveä tai muuta estettä, se muuttuu läpinäkyväksi. Systeemi toimii käytännössä paremmin kuin kuulostaa.
Nerokas chakram
Koska peli on toimintapainotteinen, se näkyy myös kontrolleissa. Xena hyppii, potkii ja lyö miekalla. Hyvä pelaaja voi tehdä myös komboja, mutta nappeja sopivasti hakkaamalla pärjää oikein hyvin. Myös muutamia power-upeja on matkan varrella. Niillä voi saada lisätehoa miekkaan tai saavuttaa hetkellisen näkymättömyyden.
Xenalla on käytössään ase nimeltään chakram. Se on eräänlainen veitsenterävä, metallinen frisbee, joka tekee roistoista selvää tehokkaasti. Kyse ei ole vain graafisesti erikoisesta "pyssystä", vaan chakram toimii tavalla, johon ainakaan minä en ole ennen peleissä törmännyt.
Chakramia ei vain viskata menemään vaan lennon aikana asetta voi ohjata suuntanäppäimillä tai tatillä. Kamera seuraa chakramia kaiken aikaa ja se palaa takaisin törmätessään esteeseen. Chakram lisää 10 pistettä arvosteluun. Sitä on hieman vaikea ohjata, koska vempele liikkuu niin nopeasti. Mutta juuri tämä "täsmäohjus" tekee Xenasta pelaamisen arvoisen ja omaperäisen kokemuksen.
Onneksi harjoittelua varten on varattu oma alueensa, jossa voi aivan rauhassa treenata hyppyjä, potkuja, iskuja ja varsinkin chakramin käyttöä.
Haasteita riittää
Xenan perusliikkeet oppii nopeasti, mutta itse peliä ei voi väittää liian helpoksi, sillä vastustajat eivät ole tumpeloita. Tasopomot eivät näytä kummoisilta, mutta muutoin heihin on käytetty mielikuvitusta. Taistelu kyplooppia vastaan on kokemus, jota voin suositella lämpimästi.
Ratasuunnittelu on huolellista työtä, sillä vaihtelua on tarpeeksi. Puut näyttävät vähän pahvista leikatuilta, mutta toisaalta vesi ja valonsäteet ovat harvinaisen näyttäviä.
Tavalliset tusinaviholliset ryntäävät päälle kuin pomon puoliso pikkujouluissa. Silloin sekä vastustajille että Xenalle ilmestyy oma energiamittari, josta näkee, kuinka paljon elinvoimaa on järjellä. Vanhanaikaista mutta toimivaa.
Pelitalot ovat vähitellen tajunneet myös sen, että huono ääninäytteleminen ei tule sen halvemmaksi kuin hyväkään. Hyvä kuitenkin auttaa paljon yleistunnelmaa. Edes pelin virallisilta nettisivuilta ei selvinnyt, kuuluuko Xenan ääni Lawlessille itselleen, mutta hyvältä hän kuitenkin kuulostaa. Varsinkin kuuluisa Xenan taisteluhuuto menee luihin ja ytimiin. Myös taustamusiikki on hallussa.
Xena: Warrior Princess on hyvä esimerkki lisenssipelistä, joka on suunniteltu huolella. Lähtökohta on ollut Xena itse, eikä se millainen peli myisi parhaiten. Vaikka lopputulos ei missään nimessä alaa mullistava ole, homma toimii kuitenkin mallikkaasti. Mieleeni tulee heti tusina erilaista tapaa, joilla Xena-pelin olisi voinut mokatakin. Ei hassumpaa, Xena, ei lainkaan hassumpaa.
83
