Xenonauts
UFOa tiputtamassa
Yksi menneisyyden tunnustettu huippupeli, jonka resepti on nykyään liian vaikea, on UFO: Enemy Unknown, mahdollisesti paras koskaan tehty videopeli.
Yrittäjiä on ollut, uusimpana vuoropohjaisen strategian kuningas, Sid Suuren johtama Firaxis. Sen uusiksi vetämä XCOM: Enemy Unknown pärjäsi periaatteessa varsin hyvin, mutta syystä tai kahdesta siinä tehtiin kompromisseja, jotka osoittautuivat kohtalokkaaksi. Uuden XCOMin kanssa meni iloisena pelisänkyyn ja eka kierros sujui vaivattomasti, mutta seuraavana aamuna tajusi, että ei tästä ole pitempään suhteeseen. Itselleni kynnyskysymys oli yhä enemmän ja enemmän ärsyttävä vihollisten lisääminen kentälle kesken matsin, ja varsinkin siitä seuraava typerä alieneiden vapaavuoro.
Mutta nyt kiertoradalle saapuu klassisen näkemyksen tuoreuttaja. Kickstarterilla ja alfarahoituksella työstetty Xenonauts ei edes yritä peitellä olevansa muuta kuin uskollinen näkemys klassisesta alkuperäis-UFOsta.
Maan valtioiden (pennosilla) rahoittamat xenonautit taistelevat UFO-invaasiota vastaan, ampuvat alas UFOja, nitistävät niiden miehistön maassa, keräävät raatoja, vankeja ja uutta tekniikkaa, ja lopussa avaruushirviöille tarjoillaan kosto kylmänä.
Xenonautsilla on pullat hyvin uunissa. Se on päässyt Steamin Early Access-ohjelmaan, jossa pelin ostamalla pääsee heti pelaamaan kehitysversiota. Noin alphaa vastaavassa versiossa on jo kaikki pelilliset elementit paikallaan, mutta yksityiskohdat ja varsinkin tasapainotus on kesken.
On ne kovia!
Enimmäkseen Xenonauts tuntuu hyvältä. Musiikki on tosi xcomahtavaa ja grafiikka selkeää, joskin vähän kliinistä. Käyttöliittymä toimii ja pelissä on kaikki tuttu.
Aluksi omat sankarit ovat ohiampumisen mestareita, ja osaavia veteraaneja oppii arvostamaan ihan eri malliin kuin Suomen työelämässä. Xenonauteille riittää tekemistä, on normaalitappelun lisäksi yötehtäviä (ja flaret), on terroritehtäviä ja omaan tukikohtaan hyökkääviä alieneita. UFOn henki on vahvasti läsnä.
En tiedä, onko kyse juuri tasapainotuksesta, mutta viholliset ovat pirusti parempia kuin xenonautit. Ne näkevät kauempaa, ampuvat ilman epäbonuksia ja kestävät liian hyvin vahinkoa. Jopa singon osumalle nauretaan, ja käsikranaatteja saisi Suomessakin myydä ilotulitteina.
Tekoäly tuntuu joltain placeholderilta, joka ammuskelee näkökenttään osuvia ’nautteja, muttei muuten juuri liiku. Reaperitkin juoksevat ohi siviilien perässä.
Niistä puheen ollen, ensimmäisessä terrorihyökkäyksessä tuli itku, sillä osa vihollisista oli kuin mutoneiden kestävämpi versio. Viisi osumaa kiikarikiväärillä, mutta liskomies vaan kävi päälle.
Älyä lisää ja vaikeutta vähän, mutta vain vähän alemmas, niin homma toimii.
Maastoutukaa!
Pallo tipahtaa vasta maastossa. Kuten UFO: Extra-Terrestrialissa ja uudessa XCOMissa, maasto näyttää ruudukosta ja palikoista kootulta, ihan niin kuin pitääkin. Kuten näissä kahdessa pelissä, yhteydet alkuperäiseen jäävät vain yhdennäköisyyteen.
Kenttiä ei luoda satunnaisgeneraattorilla, ja niin xenot kuin xenonautit laskeutuvat aina samaan kohtaan. Toistaiseksi kenttiäkin tuntuu olevan vähän. Tällä on rampauttava vaikutus uudelleenpelaamisarvoon.
Toiseksi ympäristövahinko on todella vaatimatonta. Seinä voi tuhoutua tai ikkuna hajota, mutta se on kuin vertaisi kapakkatappelua UFOn ja Silent Stormin toiseen maailmansotaan. Ihanasti tuhoutuva ympäristö oli ainakin kolmannes UFOn viehätystä.
Ja maasto on valjua. Tasaiselle pöydälle lyödään tavaraa, kuten taloja, ajoneuvoja, aitaa, penkkiä ja muuta estettä, mutta ei mitenkään taktiikkaluuta kutittavan kiinnostavasti. Jos kentät tehdään käsin, tehdään niistä sitten mielenkiintoisia ja vaihtelevia.
3D-grafiikasta ei edes saa mitään etua, grafiikkaa ei voi zoomata eikä kenttiä käännellä. Mikä tässä on niin vaikeaa? Jollei 3D toimi, niin perkele palataan siihen tiiligrafiikkaan!
Ennusteeni Xenonautsille on (ihan) hyvä, mutta ei edelleenkään alkuperäistä UFOa korvaava peli.
Nnirvi
PC, ilmestyy loppuvuonna
