XF5700 Mantis Experimental Fighter – Torakoiden päivä

Jotkut meistä muistavat kaiholla erään kaikkien aikojen parhaista avaruustaistelusimuista, Glynis Williamsin kuolemattoman Warheadin. Arvatkaapa hikosivatko kädet, kun Mantisin manuskasta paljastui, että Mantis pohjautuu suoraan Warheadiin ja sisältää 100 tehtävää!

Vuonna 2094 Kympin uutisissa oli human interest heti alussa: kun uutistenlukijatäti oli päästänyt kirkaisun ja lysähtänyt pöydälle kaivautui hänen niskastaan ulos torakan näköinen olio. Siriuksen torakkarotu oli aloittanut Maan valtauksen. Jatkoa seurasi: maaliskuun 16. päivänä 2094 siriuslaiset hyökkäysalukset suorittivat ydinasein hyökkäyksen Maan suuria asutuskeskuksia vastaan. Seuraus: 3 miljardia kuolinuhria.

Mutta sota ei ollut vielä ohi. Maan kansakunnat yhdistyivät ja perustivat Fist of The Earthin, jonka pintajoukot aloittivat operaatiot maapallolla olevia siriuslaisia vastaan. Maan ja auringon LaGrange-pisteessä sijaitseva Solbase vastaa operaation kakkososuudesta: torakoiden tuhosta. Pääasiallinen ase on XF5700 Mantis, raskaasti aseistettu avaruushävittäjä.

Pelaaja, pakkokoodinimeltään Viper, saapuu Solbaselle ja 100 tehtävän sota alkaa.

Armotonta ballistista menoa

Mantis on varustettu neljään yliavaruushyppyyn kykenevällä Quadjump-moottorilla. Varsinaisesti Mantis lentää normaalin reaktiomoottorin voimin, mutta ballistisesti. Väännetäänpä rautalankaa: nokka osoittaa eteenpäin ja pilotti kaasuttaa. Kun Mantis liikkuu, voi konetta käännellä, mutta se liikkuu edelleen alkuperäiseen suuntaansa. Vasta lisäkaasutuksella alkaa liikkeen suunta muuttua. Ja mikäli haluaa jarruttaa, täytyy nokka luonnollisesti kääntää täsmälleen liikkeen vastaiseen suuntaan ja kaasuttaa, kunnes vauhti pysähtyy. Lentäminen ei ole niin vaikeaa kuin luulisi, sillä Mantis on varustettu yhdeksällä autopilotilla.

Käskynjaon jälkeen Mantis laukaistaan Solbasesta. Siipimiehet ovat asemissaan ja yliavaruusmoottori asetettu oikeaan kohteeseen. Pilotti säätää ennakkoviisaana työnnön täysille ja kytkee ydinkärkiohjukset aktiivisiksi. Hyppy!

Ja hyppy päättyy suoraan keskelle vahvaa Waspeista ja Horneteista koostuvaa osastoa. Ohjuslukituslaskuri alkaa nakuttaa ja kohti tulevia ohjuksia näyttää olevan yli kymmenen. Salamannopea kaasutus auttaa, mutta pari osuu ja vahinkonäytössä "STRUCTURE" muuttaa väriä. Onneksi pistetorjuntakanuunat tuhosivat muutaman ohjuksen. HUDin liikepisteet muuttuvat punaisiksi osoittaen reipasta vauhtia. Ötökkäohjukset jäävät, ja lentäjä kytkee päälle autopilotti kolmosen, joka alkaa tietokoneavusteisesti jahdata haluttua kohdetta. Välimatka supistuu, ja pilotti vaihtaa kakkoseen, joka vain pitää nokan kohti maalia. Etäisyys sopiva, ydinohjus laukaistu. Osuma ei ole tappava, mutta Wasp kärsii sen verran tappioita, että perään ammuttu heikompi Stinger lopettaa sen.

Aargh! Seuraava maali on jo tulossa kohti ja lujaa. Salamannopea vaihto AP ykköseen eli vapaalentoon, kaasutus ja kohti tuleva Hornet ohittaa Mantiksen noin millin päästä. Samaan aikaan reippaat siipimiehet mellastavat omilla tahoillaan ja saavatkin yhden siriaanialuksen ajasta ikuisuuteen. Kumma kyllä, siriaanit eivät tunnu ammuskelevan heitä...

Taistelu jatkuu. Urhea pilotti saa vielä kaksi alusta niitattua, mutta täysin yllättäen seuraa kuolema, ennen kuin pilotti ehtii käyttää pelastuskapselia. Vihollisohjus? Ehkä. Kolari? Todennäköisesti, sillä se on yleisin kuolinsyy. Ex-pilotti ei edes ehtinyt käyttää miinoja, jotka räjähtävät, kun vihollisalus menee liian liki, tai röntgenmiinoja, jotka tuhoavat kolme alusta keskitetyllä röntgensädeleimauksella, puhumattakaan todella tuhovoimaisista pseudostellariohjuksista. Parilla varmuuden vuoksi mukana kannetulla dataluotainohjuksella ei mitään käyttöä olisi ollutkaan.

Jos ohjukset olisivat loppuneet, heikkoa apua olisi ollut nokalla jököttävästä 5000 ammuksen massakanuunasta, jonka lyhyt kantosäde tosin tekee siitä lähinnä koristuksen.

Mikäli olisin selvinnyt, olisi telakoituminen Solbaseen ollut helppo nakki, sillä riittää kun lentää lähelle ja painaa automaattilaskeutumisnappia.

Mutta muistakaa lapsukaiset: Mantisissa on mukana taistelusimulaattori, käyttäkää sitä!

Paljon tehtäviä

Mantisissa on ainakin tarpeeksi tehtäviä, jotka saattavat olla kahden Quadhypyn saattokeikkoja ilman vihollistoimintaa tai kaoottisen massiivisia avaruustaisteluita ja kaikkea siltä väliltä. Todella erikoiskeikoista, kuten CH10:n mustasta aukosta, puuttuvat kuitenkin erikoistehosteet (niin kuin hillitön gravitaatiokenttä). Ja Berzerker muistuttaa enemmän Next Generationin Q:ta kuin alkuperäistä Orgaanisen Elämän Ykkösvihollista. Jopa vaikuttava DUM DUM DUM -efekti puuttuu.

Mantis on kuin shareware-versio Warheadista: lopullinen (ja sitä edeltävä) hionta puuttuu. Wingcommandermaiset välianimaatiot on digitoitu, muttei kunnolla jälkikäsitelty, ja välillä viherkasvoiset henkilöt ovat kuin Night of The Living Deadista. Vielä enemmän rassaa se, että pelaaja elää tiedotustyhjiössä: tehtävän jälkeen ei saa mitään kommenttia. Esimerkiksi kun uusi rotu, steyrit, julistaa myös sodan Maalle, seuraava maininta onkin, että "steyrit on melkein nitistetty ja kun pyyhitte loput stingrayt kartalta, niin se siitä." Ja kun stingrayt ON pyyhitty kartalta, ei asiaa kommentoida mitenkään.

Tärkein eli avaruustaistelu kuitenkin toimii, joskin pikku viilausta olisi vielä voinut harrastaa. Ja manuskasta muuten puuttuu tietoa. Esimerkiksi ohjustähtäin tuntuu muuttavan väriä tuliratkaisun varmuuden mukaan, eli mitä kirkkaampi, sen varmemmin osuu. Ruudussa näkyy myös välillä outoja lukuja, joiden tarkempi funktio olisi kiva tietää.

Joka tapauksessa

Vaaditaan kuitenkin paljon tuhoamaan Warheadin perintö ja on Mantisissa aihetta kehuihinkin. Ääniefektit ovat samplattuja (SoundBlaster) ja tyydyttävän rotevia. Solbasesta lähtö ja sinne telakointi ovat animaatioina ihan hyviä ja tasapainottavat karmivimpia digitoituja kuvia.

Kaiken kaikkiaan erikoinen avaruustaistelu ja vaihtelevat tehtävät pitävät mielenkiintoa tehokkaasti yllä. Mantis olisi kevyesti voinut olla Vuoden Tajunnanräjäyttäjä, onneksi se tällaisenaankin on edes kelpo peli. Eikä Warheadia koskaan käännetty PC:lle, joten Mantis on ainoa mahdollisuus. Pelin tekijät vieläpä hourivat Mantis II:sta, johon pelin ostaja saa lähettää ehdotuksia, joten ken tietää mitä tulevaisuus tuo.

85