Jääkiekkovalmentajat puhuvat usein roolipelaajista. Heillä tuskin on örkkien lahtaaminen mielessään, mutta meillä pelaajillakin saattaisi olla jotain opittavaa kaukalon laidalta.
Roolipelaamisesta puhuessaan valmentajat tarkoittavat pelaajia, jotka eivät komeile maalitilastojen huipulla, vaan ovat maan hiljaisia työmyyriä. Niitä jotka kaivelevat kiekot nurkista, heittäytyvät kudin eteen, tuuppivat vastustajat maalin edestä, antavat namuavaukset ja luovat henkeä pukukopissa. Toisin sanoen, he ovat tiimipelaajia.
Vaikka roolipelaaminen onkin suosittua, roolipelaajista on tietokonepeleissä pulaa. Tuntuu kuin pelien mahdollisimman nopea läpäisy on useimmille kaikkein tärkeintä. Siinä rytäkässä unohtuu tunnelma, eläytyminen ja pelin maailmaan heittäytyminen. Jos ei muuten, niin huijauskoodeilla. Pääasia että läpi menee, vaikka peli ei tunnukaan miltään ja oli kaiken lisäksi vielä liian lyhyt. Jäiköhän jotain kokematta?
Pässejä ja muuleja
Näkyvintä sooloilu ja oman kunnian tavoittelu roolin kustannuksella on Counter-Striken kaltaisissa tiimipeleissä. Lukemattomat ovat ne kerrat kun olen yrittänyt järjestää oman puolen kavereita edes jollain lailla organisoituun toimintaan. Räikeimmät tapaukset näkyvät uusimman version mukana tulleessa "VIP:n saatossa", jossa yksi pelaaja on VIP jonka pitää päästä kentän laidalta toiselle ja jota tiimikaverit saattavat. Vastapuoli tietysti yrittää päästää VIP:n päiviltä. Melkein joka kerralla kun olen joutunut VIP:n housuihin, ovat kaikki oman puolen kaverit lehahtaneet pitkin kenttää kuin kanalauma keräämään tappoja välittämättä lainkaan mikä on pelin idea.
Eniten oman edun yletön tavoittelu kaiken muun kustannuksella on kuitenkin sylettänyt Asheron's Callissa. Nettisivut ovat pullollaan niin sanottuja täydellisiä hahmoja. Siis sellaisia, joiden taidot ja ominaisuudet on viritetty mahdollisimman nopeaan ja tehokkaaseen kehitykseen. Lopputuloksena on kiljoona samanlaista hahmoa, koska "niillä pärjää parhaiten". En tiedä olenko vain patologinen individualisti, mutta minua ei kauheasti houkuttele tehdä hahmoa, jollaisia pelissä on jo tuhansia. Mitä ihmeen roolipelaamista se olisi?
Koska pelaaja ei voi kantaa kuin vähän kamaa ilman että se vaikuttaa taistelukykyyn, käyttävät kaikki itseään kunnioittavat pelaajat niin sanottua muulia. Se on hahmo, jolla ei oikeasti pelata vaan jota käytetään kuormajuhtana kaman säilytykseen. Kun pelaaja haluaa oikealle hahmolleen kamaa muulilta, loggautuu hän pelistä ulos, tulee samaan paikkaan muulillaan ja tiputtaa tarvittavat kamat, loggaa muulin ulos ja tulee oikealla hahmollaan noutamaan kamat. Toivon todella etten ole yksin pitäessäni tuollaista täysin pelin hengen vastaisena. Säälittävintä on se, että useimpien pelaajien mielestä muulin käyttö on ihan okei, koska niin voi tehdä. Koita siinä sitten pärjätä pelaamalla omaa roolia, kun useimmat muut keskittyvät vain porsaanreikien hyödyntämiseen.
Samaiset pässit käyttävät kaikkia mahdollisia keinoja kokemuspisteiden ja kehityksen rohmuamiseksi. Koska hirviöt luolissa uusiutuvat tasaisin väliajoin, tarkoittaa se sitä, että ne paikat joihin uudet hirviöt ilmestyvät ovat täynnä pelaajia, jotka vain seisovat ja odottavat pääsevänsä iskemään helppoja pisteitä. Jotenkin minun on vaikea kuvitella sellaisessa ympäristössä olevani keskellä tärkeää tehtävää.
Voitte vain kuvitella millaista meno on Asheron's Callin Darktide-serverillä, jossa pelaajien väliset taistelut ovat sallittuja. Sielläpä ei leireillä hirviöiden ilmestymispaikoissa, vaan tietysti lähellä portaaleita joista kaikki uudet pelaajat ilmestyvät peliin. Mikään ei tuo tulokkaalle karvoja rintaan paremmin kuin yhden iskun kuolema kaksikymmentä leveliä korkeammalta hahmolta. Kun mainitsin asiasta eräälle korkean tason tappajalle, hän ehdotti että painuisin takaisin nössöservereille, koska kanttini ei ilmiselvästi kestää kovaa maailmaa. Anteeksi vaan, mutta minusta pelaajien silmittömässä tappamisessa ei ole mitään mieltä, vaikka sellainen onkin sallittua. No, musta listani on pitkä ja alan ruksata nimiä yli kunhan olen vielä kasvanut pari kuukautta.
Minusta tuntuu, että liian moni yrittää vain putkinäköisesti kohti tavoitetta. Yksinpelissä se ei haittaa minua pätkääkään. Minun puolestani jokainen hukatkoon aikansa ja rahansa miten haluaa. Moninpeleissä mennään hieman harmaammalle alueelle, koska pelin onnistuminen on jokaisesta pelaajasta kiinni. Ongelma on tietysti se, ettei moninpeleissäkään voi pakottaa ketään. En suoraan sanoen tiedä mitä asialle pitäisi tehdä, muuta kuin koittaa valistaa ihmisiä. Seuraavan kerran kun menette nettipeliin, miettikääpä hetki mikä on pelin idea. Mitä kaikkea muuta siellä voisi tehdä kuin vain kerätä omaa saldoa. Saatatte yllättyä.
