Yu Yu Hakusho on hyvässä ja pahassa puhdasoppinen fanituote. Bongattavaa piisaa, mutta pelitestaus on unohtunut jänniä videopätkiä leikatessa.

Rapakon takana kohtuullista suosiota nauttivaan animeen perustuva Yu Yu Hakusho valetaan yllätyksettömään mätkintämuottiin: tavanomaiset kaksintaistelut naitetaan sarjan henkeen sopivaan piirrosgrafiikkaan. Yhdistelmä kursitaan kokoon sarjasta napatuilla videopätkillä ja siinä se, fanit kirmaavat kirkuen kauppoihin. Tai näin ainakin pelin tuottajat toivovat.

Kamppailijakaartiin kuuluu pari tusinaa Yu Yu Hakusho: Dark Tournament -jatkumon tappelupukaria. Sakki kaipaisi värikkäämpiä heppuja, enkä tällä tarkoita ainoastaan ällöttävän värisiä design-rytkyjä. Porukka näyttää ja tuntuu persoonattomalta, sillä latteasti esiintyvistä tyypeistä innostuminen vaatii Yu Yu Hakusho -maailman tuntemusta ja tiukkaa fanitusta.

Taistelusysteemi muistuttaa päällisin puolin Soul Caliburia. Ottelijat tepastelevat pyöreillä areenoilla vapaasti ja vastustajia räimitään lyönneillä, potkuilla ja maagisilla erikoisvoimilla. Muutama maanläheinen soturi tyytyy taikuuden sijaan kättä pidempään. Kilpikonnapuolustuksen taakse piiloutuvat kamppailijat hoidellaan heitoilla. Voimakkaat niitit ja heitot ovat erityisen vaarallisia reunan tuntumassa, sillä areenalta putoaminen päättää erän kertalaakista.

Potkuputki

Ylväät yhtäläisyydet Soul Caliburiin loppuvat siihen, sillä kontrollinen tuntuma on ikävän tuhnu. Liikkeet ovat hitaita ja komennot kasautuvat omituisesti. Jos potkunamiskaa naputetaan pari kertaa, ottelija tekee kiltisti kaksi peräkkäistä peruspotkua. Mikään muu komento ei mene jakeluun ennen kuin potkut on tehty, vaikka lajityypin huippunimet reagoivat heti ensimmäisen monotuksen jälkeen.

Verkkaisen tahdin ja vahinkopainallusten kasautumisen takia rivakoita Virtua Fighter -tyylisiä alas, ylös, alas -iskusulkeisia on turha edes yrittää. Kahakat ratkaistaan yleensä yksittäisillä erikoisliikkeillä. Kaiken kakkaraksi kapeaan ja kevyeen liikevalikoimaan tuhrataan kaikki näppäimet. Muuta ei enää tarvita, mätkintäfanin painajainen on valmis.

Animepätkillä ryyditetyssä pitkässä juonimoodissa taistellaan ennalta määrätyillä ottelijoilla ja vaihtelevissa tilanteissa. Joskus energia on melkein loppu tai spesiaalit ovat kiellettyjä. Arcadessa mätetään liuta muita kamppailijoita kumoon ja survivalissa koetetaan tiputtaa mahdollisimman monta vastustajaa ilman lepoa. Yksin jyystäminen on ohjauspuutteiden sävyttämää kärsimystä, mutta ihmisten välisten kaksintaisteluiden parissa viihtyy pari sessiota.

Yksinkertainen Token Battle -lautapeli-imitaatio on satsin toimivin pelimuoto. Lautapelissä laudan vapaaseen koloon lätkäistävä heksakortti kuluttaa vierekkäisten viholliskorttien energiaa. Voittaja ratkotaan viimeisen siirron jälkeen yhteenlasketun kokonaiskeston mukaan.

Yu Yu Hakusho edustaa pelibisneksen rahat tänne ja juostaan -sektoria. Taistelusysteemiä raastavien virheiden hiominen on jäänyt lukuisien videopätkien ja triviaalin fanisälän jalkoihin. Mutta mitä siitä, fanit ovat tunnetusti valikoivasti sokeita.