Yllättävien geenien yhdistely kannattaa, sillä kun pähkäilyä vaativat puzzlet kohtaavat wiimoten, saadaan yksi Wiin parhaista peleistä: Zack & Wiki: Quest for Barbados.
Klassisten aivotyöllä ratkaistavien seikkailupelien kuolemaa on vahvasti liioiteltu – nyt sellainen tulee kaukaa Nipponista ja korkean profiilin pelitalolta. Ennakkoluulottomasti lajityyppiä modernisoiva Zack & Wiki: Quest for Barbaros' Treasure heittää tosin yhden kierrepallon: lennokkaan piraattitarinan pulmien pähkäily naitetaan wiimoten ominaisuuksia hyödyntävään minipelikokoelmaan.
Ennen itse asiaan pureutumista avaudun julkisesti: en ole koskaan ymmärtänyt, mikä veteraanipelaajien lämmöllä muistelemissa seikkailupeleissä on niin hienoa. Minusta ne olivat kamalia jo ilmestyessään, saatika sitten nykyään. Amiga taisi sulattaa aivoni, sillä jäin aina vähän alun jälkeen jumiin. Tai ehkä se johtui älyttömistä, abstrakteista ja pahimmillaan surrealistisista pulmista. Tuolloin netin vinkkipalvelut olivat vielä utopiaa, joten hermo meni ja Apinasaaren salaisuudet jäivät kokeilematta.
Aluksi luulin, että Zack & Wiki on henkilökohtainen helvettini, sillä se tunkee lautaselle pelkkää pulmaa pulman perään. Onneksi Zack & Wiki pyöristää tyylikkäästi genren ärsyttävät särmät. Rasittavan diibadaabailun minimoiva tarina jakautuu kompakteihin tehtäviin – kaikki tapahtuu yhdellä isolla, tarpeen mukaan vierivällä ruudulla, joka ei hukkaa mitään olennaista. Edellisen arvoituksen kamoja ei tarvita, joten maailman ääriin raahattavat ”mitä tolla tehdään” -romuläjät ovat pannassa. Tärkein loppuun: minipelit tuovat (nyt tarkkana) loogisiin ongelmiin kaipaamaani fyysisyyttä ja tekemisen makua.
Zack & Wikissä on myös kiinnostavia ulkopelillisiä arvoituksia. Se on yleismaailmallinen arvostelumenestys, ja sen on tehnyt joku muu kuin itse Nintendo. Sujuuko pelin myynti hyvin vai huonosti? Ei, se on sujunut hyvin huonosti.
Eläimellistä menoa
Barbaroksen kultaisen luurangon osia metsästävä hukkapätkä merirosvopoika Zack himoitsee yli kaiken aarteita ja suklaapatukoita. Hänen kannoillaan roikkuu roottorihännällä lentävä keltainen apina Wiki. Oudon parivaljakon sekä muiden hahmojen hupaisat luonteenpiirteet ja toisinaan pulmiin liittyvät oikut tuodaan estradille miellyttävän eloisilla piirrosanimaatioilla. Ongelmien näyttämöt eivät jää säkenöivien persoonien varjoon – miljööt ovat kauniita ja yksityiskohtien kyllästämiä. Vaikka taustat ovat tyylikkäitä, ne pysyvät ilahduttavasti asiassa. Pulmiin liittyvät paikat ja vekottimet erottuvat selvästi kulissien joukosta.
Pikkupiraattia ei ohjata suoraan, joten nuntsa on Zack & Wikissä tarpeeton kapula. Zack vipeltää automaattisesti osoittimen näyttämään paikkaan, jos suinkin voi. Mukavan selkeästi yksi kerrallaan Zackin kouriin mahtuvia työkaluja käytetään minipelimäisesti wiimotella. Sahalla viuhdotaan eestaas, lekalla hakataan ja palikoita käännellään ranteet linkussa vaihteleviin asentoihin. Tavallisesti kaukana leijuva kamera zoomaa automaattisesti lähituntumaan ja sopivaan kuvakulmaan, kun Zack huhkii sorvin ääressä.
Liiketunnistimien ansiosta esineiden käsittely on poikkeuksellinen monipuolista. Liikkeen suunta ja esineen asento nousevat merkittävään asemaan – sen lisäksi, että keksii missä työkaluja käytetään, pitää keksiä, miten niitä käytetään. Kun roinan räpläämiseen ympätään kenttäkohtaiset kiinteät kojeet ja muut viritykset, pähkäilyn aiheet eivät lopu kesken. Maalaisjärki riittää pitkälle: saha katkaisee puun, peto pelästyy tulta, vipu käynnistää siihen liittyvän koneen ja sitä rataa. Poimuytimen pakoputken välilaakerit ovat taaksejäänyttä elämää.
Wiki tekee vain yhden asian, mutta se tekee sen hyvin. Apina muuttuu helistimeksi, kun sitä ravistaa, ja muokkaa samaan syssyyn oudolla magialla elollisista olennoista niiden luonteisiin sopivia työkaluja ja päinvastoin. Kookkaasta tuhatjalkaisesta kuoriutuu saha, lepakosta sateenvarjo ja myyrästä pora. (Kai siinä on myös apina, josta tulee jakoavain?_nn) Koska Zackin mukaan mahtuu vain yksi työkalu, puuduttavan kokeillaan kaikkea kaikkeen -letkajenkan ärsyttävä metakka pysyy kiitettävästi aisoissa.
Neuvo miehen tiellä pitää
Zack & Wiki: Quest for Barbaros' Treasure on seikkailupelien perillinen, hyvässä ja pahassa. Jos ongelman ydin ei millään avaudu, se ei todellakaan avaudu ja siinähän muhit pikkuhiljaa kypsyen liemessäsi. Vihasin Zack & Wikiä, ennen kuin opin onnistumisten kautta rakastamaan sitä. Kiroilin ja kitisin ongelmien takia pahaisen teinikakaran lailla. Ylpeyteni rippeiden nielemisen jälkeen hassun oraakkelimummon vinkkipalvelu osoittautui pelastavaksi enkeliksi.
Oraakkelin vihje liittyy hienosti aina akuuttiin ongelmakohtaan. Koska vihjeet maksavat kerta kerralta enemmän rahaa, jota löytyy rikottavista pikkuesineistä, en miellä itseäni luita ja ytimiä myöten huijariksi. Käteinen riittää juuri passelisti niiden muutamien kotirauhaa rikkovien pähkinöiden murtamiseen.
Tehtävät ovat lähes poikkeuksetta alusta loppuun asti järkeviä, niinpä tunsin itseni oraakkelin neuvon jälkeen todella tymäksi. Kas siinä rangaistusta kerrakseen epäpyhien keinojen käyttämisestä. Valppaus ja vireys ovat kaiken a ja ö, joten en suosittele Zack & Wikiä pikkutunneilla tahkottavaksi. Pari ilmaista vihjettä: kaksi aivoa toimii paremmin kuin yksi ja Wikin helistimen edestakaisin-vaikutukset unohtuvat käsittämättömän helposti.
Zack & Wikissä on runsaasti enemmän tai vähemmän huvittavia äkkikuolemia. Kymmenennellä kerralla taatusti vähemmän huvittavia. Ne eivät muodostu rasitteeksi, sillä tiiviiden kenttien ansiosta samaan pisteeseen pääsee muutamassa minuutissa, kun tietää etukäteen mitä tekee. Jos junnaaminen riepoo pahasti, vinkkien tapaan maksulliset ja hitaasti kallistuvat lisäelämät heittävät Zackin juuri kuukahtamista edeltävään paikkaan.
Seikkailun pituutta voi arvioida korkeintaan summittaisesti voimakkaasti hoksottimia koettelevissa peleissä. Takakansi lupailee jopa 40 tuntia, mutta moiset määrät tuskin täyttyvät, jos sahajauhot ovat pääosin kuivia. 20-30 tuntia osunee tarkemmin Keijo Keskiverron haarukkaan. Kaiken mahdollisen tonkiminen on tietysti kokonaan toinen juttu. Pulmaluonteesta johtuen uusintakierros ei liiemmin motivoi, vaikka muutamissa tehtävissä on useita ratkaisutapoja.
Zack & Wiki: Quest for Barbaros' Treasure on hienosti viimeistelty, vanhojen seikkailupelien hengessä etenevä jämerä pulmapaketti. Zack & Wiki antaa tähän asti järkevimmän näkemäni kehyksen vaihteleville wiimote-minipeleille. Barbaroksen aarteen etsintä laittaa aivot ja kädet töihin – molempia tarvitaan yhtä paljon.
91
