MicroProse on niittänyt mainetta erilaisilla onnistuneilla simulaatioillaan, joista muun muassa Railroad Tycoon on loistava esimerkki. Prosen uusin tuotos Zeppelin liikkuu pitkälti samoilla linjoilla, eli käsittelyyn on nyt otettu ennen lentokoneiden valtakautta ilmoja hallinneet ilmalaivat.
Zeppelin ei itse asiassa ole Sid Meierin eikä kenenkään muunkaan kuuluisan microproselaisen tuotos, vaan sen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa saksalainen Ikarion. Pelissä on tarkoituksena perustaa ilmayhtiö, joka kerää rahaa ja mainetta.
Tie auki taivasta myöten
Zep-Peli alkaa vuodesta 1901 ja päättyy vuoteen 1940, jolloin Frankfurtissa sijainneet suuret ilmalaivahangaarit tuhottiin. Tuona aikana pitää kerätä kokoon mahdollisimman paljon rahaa, ja saada vielä vikiteltyä rikasta (?) ja kaunista (?) neiti Roseanne Brixtonia, mieluiten aina hääkelloihin asti.
Pelin alkaessa on käytettävissä kaksi miljoonaa puntaa sekä yksi Z-1-mallinen ilmalaiva (maksiminopeus 20 km/h, viisi matkustajapaikkaa), jolla olisi tarkoitus risteillä ympäri Eurooppaa ja kerätä rahaa matkustajilta. Rapakonkin taakse voi lähteä, mutta ensimmäisillä malleilla matkalla on paha taipumus kokea ilmalaiva Hindenburgin kohtalo. Niinpä alussa ei juuri kannata Moskovaa tai Bagdadia kauemmas lähteä.
Yksi risti kaksi, ilmalaivat miljoonaksi
Koska ensimmäiseen zeppeliiniin ei mahdu kuin vaivaiset viisi matkustajaa, on selvää ettei sillä tienata omaisuuksia. Matkustajilta kynittävää hintaa voi säätää joka lennolla erikseen, järkevä summa vaihtelee alussa 500 ja 700 punnan välillä matkasta riippuen. Tuloja ei siis vuoroa kohden tule kuin pari tonnia, joilla ei yleensä saa peittoon edes miehistön palkkakuluja.
Muita tapoja tehdä rahaa ovat osakekeinottelu kolmen kilpailevan yhtiön osakkeilla, omien osakkeiden myynti, tai ilmalaivojen rakennuttaminen halukkaille ostajille, joita ilmaantuu silloin tällöin. Nämä keinot ovatkin käytännössä ne, jotka pitävät yhtiön pystyssä. Ensimmäisen mallin rupuisuudesta johtuen on aluksi panostettava uusien mallien kehittelyyn, joka on ruton kallista ja yleensä kestää kauan.
Hyvillä liikemiestaidoilla yhtiö pysyy pystyssä ilman lainarahaakin, mutta itse pelaaminen on varsin puuduttavaa: Juuri muuta tekemistä ei ensimmäisen vuoden tai kahden aikana ole kuin siirrellä ainokaista ilmalaivaansa paikasta toiseen. Roseannen kanssa voi käydä juttusille, jos osuu hänen kanssaan samaan kaupunkiin. Toisinaan kaupungit tarjoavat myös mahdollisuuden rahtikuljetuksiin, joista tienaa selvästi enemmän kuin tavallisista matkustajalennoista, kunhan pitää huolen siitä, että rahti on perillä ennen määräpäivää.
Zzzzzz...eppelin
Ilmalaivojen siirtelyn lisäksi ei pelissä käytännön toimintaa juuri ole. Ainoa jonkinlaisen välipelin tapainen on silloin tällöin pidettävä ilmalaivakilpailu, jossa voi yrittää uusia nopeus- tai korkeusennätyksiä, ja parhaassa tapauksessa pelaaja palkitaan keisarilta saatavilla mitaleilla. Muuten aika kuluu siirtelyn ohella aluksen tankkaamiseen ja korjailuun, uusien mallien kehittelyn ja uusien zeppeliinien rakentamisen valvomiseen, sekä pörssikurssien vahtimiseen.
Monotonista ilmalaivan siirtelyä voi vähentää luomalla säännöllisen lentoreitin, jota pitkin liikenne kulkee automaattisesti, mutta kokemukseni näistä eivät olleet kovin lupaavia, ainakaan tienaamismielessä. Muutenkaan suurista tuloista lentoliikenteen avulla ei kannata haaveilla pitkiin aikoihin, sillä vasta nopeuden ja paikkamäärän kasvaessa alkaa edes osa kuluista mennä peittoon. Suunnittelu ja rakentaminen aiheuttavat turhankin suuria menoeriä, ja yleensä yhtiö tuottaa vähintään 50 000 puntaa persnettoa vuoroa kohden.
Edellämainitut ongelmat vieläpä esiintyvät nimenomaan helpommassa pelissä _ alussa on nimittäin mahdollisuus valita joko "normaali" tai helpotettu versio.
Vasemmalla kädellä toteutettua
Vaikka Zeppelinin perusidea on erittäin kiinnostava, on se onnistuttu tuhoamaan suureksi osaksi kehnolla toteutuksella. Mustavalkoinen grafiikka ajaa asiansa, mutta samaa ei voi sanoa äänistä, joihin lukeutuu lähinnä karmiva musiikinrenkutus. Myöskään bugikorjaukseen ei ole viitsitty liiaksi aikaa käyttää, sillä pelistä löytyy pari todella räikeää vikaa: Ainakaan ensimmäisen mallin kohdalla lipputuloja ei aina muisteta merkitä kustannusraporttiin, mikä pienentää tuloja parilla tonnilla.
Positiivisena puolena uusien mallien suunnitteluun ei ole pakko palkata yhtään tiedemiestä, sillä suunnittelu etenee mukavaan tahtiin itsekseenkin. Ilmeisesti tekoälysovellutukset jylläsivät jo vuosisadan alussa.
Muutenkin pelattavuus on jätetty pahasti puolitiehen, lähinnä siksi, että pelissä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi sisältöä, vaan se hyytyy heti yksitotiseksi junnaamiseksi. Pääsyy tähän on se, että vuorot ovat aivan liian lyhyitä eli viikon mittaisia: jos jokaiseen vuoteen mahtuu 52 vuoroa, joutuu pelaaja Elon laskuopin mukaan jauhamaan kaikkiaan 2080 vuoroa ennen kuin vuosi 1940 on lopussa. Melkoinen ilmailuhullu täytyy sen olla, joka viitsii pelin useampaan kertaan loppuun asti tahkota. Kuukauden mittaisilla vuoroilla kehitys olisi sen verran nopeampaa, ettei peliin pitkästyisi niin pahasti.
Lyhyesti voisi sanoa Zeppelinissä olleen aineksia vaikka millaiseen hittipeliin, mutta yhdellä kädellä ja yhdellä aivopuoliskolla tehty toteutus romuttivat ne. Aivan täysi susi Zeppelin ei ole, mutta juuri muille kuin alan harrastajille ja keskivertoa enemmän pitkäjänteisille pelaajille tätä ei voi suositella.
75
