Zool 2 – Ninjan paluu

Olisi ollut maailman kahdeksas ihme, ellei toissajoulun Amiga-hitille Zoolille olisi julkaistu jatko-osaa. Muutoinkin Gremlin on ollut Zoolinsa kanssa kovasti kiireinen, tuo ensimmäinen esiintyminen on näet levinnyt lähes kaikille kuviteltavissa oleville pelikoneille. Olen jopa nähnyt Game Boy -version. Huh huh!

On turha kuvitellakaan, että Krool kätyreinen olisi ihan oikeasti kukistettu edellisosan lopussa. Vuosi on mennyt ja vastustaja porskuttaa yhä pirteämmin. Mental Block, muotoaan muuttava Kroolin lähettiläs, on N:nnen dimension uhka tällä kertaa. Zool ei kuitenkaan ole yksin: apuna ovat tyttösoturi Zooz ja kaksipäinen avaruusmutantti Zoon.

Seikkailu alkaa tutunlaisesti, vauhtia ja väriä riittää, namusade on yltäkylläistä. Pelattavaa on kuusi laajaa vaihetta, jotka on tuttuun tapaan jaettu kolmeen pienempään episodiin. Joutsenlammelta pannaan töpinäksi ja Mentaaliblokin Vekkulitalossa käydään lopullinen taistelu.

Pelissä voi ohjata joko Zoolin tai Zoozin etenemistä. Merkittävin ero hahmoilla on (sukupuolen lisäksi siis) se, että Zool voi pökkiä päällä tasojen läpi ylöspäin ja Zooz porautua puolestaan alaspäin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tietyissä kohdissa etenemisreitti jakautuu kahtia ja pelihahmo määrää etenemissuunnan. Hahmoa pelikertojen välillä vaihtamalla tulee peliin jonkin verran vaihtelua.

Uutena ominaisuutena niin Zool kuin Zooz voivat ottaa vauhtia ja sinkauttaa itsensä seinämästä perushyppyä korkeammalle. Zoozilla on lisäksi mukanaan ruoska, jolla voi läiskiä lähietäisyydelle. Molemmat osaavat lisäksi kiivetä, mikä eliminoi turhan ilotikun nytkytyksen pystysuoria seinämiä kavutessa.

Namuja on edelleen kerättävä riittävä määrä, jotta etenemistie aukenee. Muutakin kerättävää on. Tuttujen twozoolin, suojan, 1UP:en ja aikabonusten lisäksi etsivä löytää pommeja ja supershotteja. Pommit laukaistaan välilyöntinäppäimellä ja viime mainitut pitämällä tulitusnäppäintä hetken pohjassa. Kolme Zoonin kuvatusta keräämällä pääsee tason lopussa bonusvaiheeseen.

Ennen uutta maailmaa Mentaaliblokki käy tervehtimässä eri olomuodoissaan. Nämä loppuhirviönkuritushetket ovat sujuvampia kuin edeltäjässä, mutteivat kuitenkaan liian helppoja. Tällä kertaa henkirievun loppumisen jälkeen örkin eliminointia saa jatkaa saman tien, jos vain elämiä on jäljellä.

Tällä kertaa jatkoyrityksiä ei jaeta, mikä tekee etenemisen aluksi vaivalloiseksi. Lisäelämiä on kuitenkin runsaasti piilotettuna eri puolille tasoja ja nopeasti pelisessiot ovatkin tarpeeksi pitkiä oikeaan tunnelmaan pääsemiseksi. Zoonin avulla pelattavat bonusvaiheet ovat melkoinen pettymys (lieneekö pelintekijöille tullut niitä suunnitellessa mentaaliblokki?!), mutta niissä on vierailtava lisäelämien toivossa.

Vaikka Zool 2 on edelleen vauhdikas ja värikäs kokemus, ei se samalla tavalla yllätä kuin ensimmäinen osa aikoinaan. Pelin tekijät ovat nähneet kovasti vaivaa pelin ulkoasun suunnittelussa, mutta itse pelidesignissa ei uusia oivalluksia ole riittävästi. Tasot ovat ehkä vähemmän suoraviivaisia ja toisen vaiheen putkiviidakko on uutta (sekin tosin Sonicista tuttua), mutta nämä eivät vielä tee pelistä uutta huippupeliä.

Silti on myönnettävä, että Zool-fanaatikoille peli on taatusti mannaa. Pelkkä pelattavuuden hiominen ei kuitenkaan oikeuta puhumaan ihan oikeasta jatko-osasta. Riittävällä pelintestauksella olisi jo edellisosasta pitänyt löytyä useimmat tämän pelin parannuksista.

Kolmas kerta toden sanoo, se on varmaa. Silloin nähdään onko Zoolista supersankariksi Sonicin ja Marion rinnalle. Tuoreella pelidesignilla on tuossa taistossa merkitystä mainosmiljoonien ohella.

84