Level up!

Pelipäiväkirja Final Fantasy VII:stä jatkuu. Tällä kertaa spoilereita on siihen saakka, kunnes lähdetään nousemaan kohti Shinran tornia. Muutama varsin tunteikas päivä on nyt tullut pelin parissa vietettyä, ja tuskin tämä tästä ainakaan helpottaa.

Nuoruusvuosinani kirjoitin pelipäiväkirjoja Final Fantasyista ja nyt halusin palata juurilleni ja elvyttää perinteen. Siispä tämä postaussarja on tarina Final Fantasy VII Remaken läpipeluusta. Tervetuloa mukaan seuraamaan fanitusta ja suuria tunteita.

Kuten aikaisemminkin, luet tätä omalla vastuulla. Teksti sisältää jonkin verran spoilereita.

Jatkoin tänään Train Graveyardin läpi vaeltamista, vaikken kauhean innokas sen suhteen ollut. Oikeasti se ei ollut kovin kummoinen paikka alkuperäisessä pelissä, mutta tässä versiossa se oli karmiva. 

Tosin sanottava on, että alkupuolisko oli pahempi. Tämä osuus, joka jäi tälle päivälle, ei aiheuttanut enää niin pahoja väristyksiä.

Mutta oli tosi söpöä nähdä lapsi-Aerith. Olisin halunnut nähdä myös ympäristön ja ehkä vähän pidemmän kokonaisuuden, mutta tämäkin väläys oli mielenkiintoinen. Toisaalta kohtaus jäi hieman irralliseksi ja siihen keskittyminen oli sikäli hankalaa, että huoli Seiskasektorista painoi hahmoja jo niin vahvasti.

Ja Seiskasektorista puheen ollen... Millainen itkumaraton Train Graveyardin jälkeinen osuus olikaan! 

Tiesinhän minä, mitä tulee tapahtumaan, mutta kolahti se kaikki silti. Biggs, Jessie ja lopulta myös Wedge. Nyyh. Jotenkin toivoin, että heidän kanssaan olisi saanut viettää vielä vähän aikaa ennen tätä, mutta niin... eihän se niin mennyt.

Ehkä kamalinta oli se, että heti Jessien jälkeen piti taistella Renoa ja Rudea vastaan (eikä sivumennen sanoen ollut helppoa... miksi Reno on niin nopea, ärh!). Siinä ei paljon ehtinyt ajatuksiaan järjestellä, oli vain puskettava eteenpäin.

Siitä muuten yllätyin, että Rude oikeasti kävi Tifan kimppuun taistelussa, jos Tifalla pelasi. Ja sitten vielä myöhemmin teilasi Tifan, joka yritti estää räjäytystä. Tämä siitä huolimatta, että aiemmin esti Renoa ampumasta Tifaa. Olen tyrmistynyt, Rude. Toivottavasti kadut syvästi ja parannat tapasi myöhemmissä peleissä.

Mutta joo, tuon jälkeen ei jaksanut jatkaa pidemmälle. Täytyy odottaa huomiseen, että toipuu kaikista näistä järkytyksistä.

Jotenkin ajattelin, että nyt tulisi rauhallisempi hetki, kun mentiin Elmyran luokse Marlenea katsomaan, mutta mitä vielä!

Elmyra ei yllättäen lämmennyt Aerithin pelastamiselle. Vähän hassua ajatella, että hän uskoisi Shinrasta hyvää... mutta toisaalta Aerith on saanut olla kotona aika pitkään, vaikka selvästi Turkit ovat häntä säännöllisesti käyneet moikkailemassa. Silti yllätyin. 

Oli kyllä tosi kiva kuulla ja nähdä Aerithin tarinaa Elmyran näkökulmasta. Olihan sitä vähän alkuperäisessäkin, mutta siitä huolimatta tämä oli tosi mielenkiintoinen osuus.

Syy tähän vastentahtoisuuteen lienee juonessa. Nimittäin nyt lähdettiin taas uusille raiteille hetkeksi ja palattiin Seiskasektorille porukkaa pelastamaan. Ihan kiva käänne ja korosti mukavasti sektorin merkitystä päähahmoille, erityisesti tietenkin Tifalle ja Barretille.

JA WEDGE ON HENGISSÄ! Luulin oikeasti, että myös hän kuoli! Mikä käänne! Vähän toivoa paremmasta huomisesta sentään. En kyllä kestä, jos Wedge nyt sitten kuitenkin tapetaan jossain välissä.

Seuraava järkyttävä käänne oli tämä maanalainen paikka. Siis silloin kun ensimmäistä kertaa oltiin Seiskasektorin slummissa, jotkut NPC:t puhuivat siitä. 

Olivat kuulleet jotain huhuja, että Shinra olisi sellaisen rakentanut. Ajattelin, että tämä on nyt vain Dirge of Cerberus- ja Deepground -viittaus. Mutta se paikka tuli oikeasti esiin, huh.

Voihan se tietysti silti olla Deepground, vaikkei Dirge of Cerberuksessa esiintyviä hahmoja tavattukaan (ainakaan vielä). Nuo ihmiskokeet ja mutanttihirviöt viittaisivat siihen, että paikka saattaisi tosiaan olla sama. Tunnelma ainakin oli juuri niin karmiva kuin DoCista muistan.

Mietin, että palataanko tähän asiaan vielä jollain tavalla. Jotenkin kokonaisuus jäi torsoksi, kun mestaa ei tutkittu sen tarkemmin vaan lähdettiin pois. 

Siis totta kai se on ymmärrettävää, koska Wedge oli tosi heikossa hapessa ja piti saada hoidettavaksi, mutta sitä suuremmalla syyllä haluaisin, että tähän palataan myöhemmin.

Epäilen vain, ettei näin ole. Kun saatiin Wedge vietyä Elmyran luokse ja Cloud oli uneksinut Aerithista (ääh, se "älä nyt vain rakastu minuun" -lausahdus oli kyllä ehkä maailman kliseisintä settiä), Elmyra antoi vihdoin luvan mennä pelastamaan Aerithin. Eli loppurytinät ovat edessä. Sitä ennen on kasa sivutehtäviä, joiden voisin kuvitella olevan samantyylisiä kuin aiemmin eli hirviön metsästystä, kadonneiden etsimistä ja sen sellaista. Tuskin mitään Deepgroundin salaisuuksien selvittelyä.

Mutta onhan se mahdollista, että tähän aiheeseen palataan sitten myöhemmissä peleissä. Jännityksellä oikeasti odotan, mitä jatkossa tulee tapahtumaan.

Tein pääasiassa pelkkiä sivutehtäviä. Nämä on ihan kivoja siinä mielessä, että pääsee paremmin yhteyteen koko slummeissa asuvan yhteisön kanssa. Sitouttaa sopivasti maailmaan, mutta samalla alkaa harmittaa, että peli lähestyy loppuaan.

Mutta hei, sain tietää, kuka on slummien enkeli! Ei ollut Yuffie, vaikka niin toivoin. Taitaa olla niin, että tosiaan Yuffie tavataan aikaisintaan pelisarjan toisessa osassa (ilmestyisipä se jo pian!).

Sivutehtävät näyttävät olevan suurimmaksi osaksi aika kepeää sisältöä, mikä on oikein hyvä. 

Juuri sitä tarvitsen kaiken kamaluuden jälkeen. Tosin yhdessä on selvästi synkempiä sävyjä, ja sen päätin jättää viimeiseksi. Ensin hieman huvitelin muiden parissa.

Suunnitelmani ei tosin ihan toiminut, sillä en saanut kaikkia sivutehtäviä tehtyä ennen pääjuonen edistämistä. Tästä syystä sitten kävin tuon "synkemmän" tekemässä aikaisemmin kuin oli tarkoitus. 

Se oli lopulta vain vaellus Seiskasektorin alle ja yhden monsun nitistäminen. Mitään lisäinfoa paikasta ei saatu, mikä oli oikeasti vähän pettymys. Olisin halunnut tietää, oliko tuo labra nyt osa Deepgroundia vai ei. Palataankohan tähän aiheeseen joskus myöhemmin?

Viemäriin pääsi vasta juonen mukana, joten siihen liittyvä sivutehtävä tuli sitten tehtyä samalla. Kiinnostavampaa oli silti Leslien osuus tarinassa. 

Olinkin miettinyt, miten niin mukava tyyppi on päätynyt Don Corneolle töihin, mutta selvisihän se lopulta. Voisin kuvitella, että Lesliellä on roolia myös myöhemmissä peleissä. Toivottavasti hän jossain vaiheessa löytää taas rakkaansa.

Mutta siinäpä se näiltä kahdelta päivältä. Sivutehtävät ovat nyt kasassa ja seuraavaksi on aika jatkaa juonessa eteenpäin. Loppurytinöitä kohti siis.

Seuraa myös somessa!