Guitar Hero: Metallican jälkeen maineekkaassa muovikitarapelisarjassa julkaistiin puolen vuoden sisään kolme uutta peliä. Ensimmäinen oli kolmesta pääosasta, sekä Rocks the 80s, että Aerosmithista ammentava kokoelmalevy Smash Hits (tai kuten se näillä rannoilla tunettiin, Greatest Hits), joka kokosi yhdelle levylle jo aikaisemmin kohdattuja kappaleita, mutta lisäsi niihin koko bändin tuen. Lisäksi kitarasormituksia peukaloitiin sisältämään kolmen sormen sointuja, pitkien nuottien päälle soittoa ja slide bar-osuuksia. Kokonaisuus oli varmasti mukava pelisarjaan aikaisemmin tutustuneelle, mutta allekirjoittanut osti sen pelkästään saadakseni soittaa Iron Maidenin Troopperia (joka ei ollut mukana GHII:n PS2 versiossa). Toinen peli oli Nintendo DS:n nelinappulaista GH-otelautaa ja plektrastylusta hyödyntävä GH On Tour: Modern Hits. Tähän itselläni ei ole minkäänlaista kosketuspintaa, sillä kokeilin aikoinaan alkuperäistä On Tour-viritystä, enkä lämmennyt sille alkuunkaan. Viimeisenä, mutta ei vähäismpänä, syyskuussa 2009, ilmestyi täysverinen pääsarjan uusi osa, Guitar Hero 5.
Selkeä vastakkainasettelu Guitar Heron ja Rock Band-pelien välillä sai nimensä mukaisesti pääosin kitaraan keskittyvän pelisarjan ottamaan myös muut instrumentit mukaan. GH5:n myötä haastajan kopiointi on viety vielä astetta pidemmälle. Rock Band-pelejä on aina ylistetty helposti lähestyttäviksi, käyttäjäystävällisiksi ja ennen kaikkea hauskoiksi teoksiksi, joiden rinnalla Guitar Herot ovat näyttäytyneet kovin ryppyotsaisina. World Tourin jälkeen GH:n kehityssuunta siirrettiin selkeästi enemmän partypelaamisen suuntaan ja lopputulos on sen mukainen. Heti vitosen käynnistyessä pelaaja heitetään automaattisesti soittamaan no fail moodissa satunnaista kappaletta 83:n artistin tuotannosta. Bändin jäsenet voivat mielivaltaisesti astua mukaan soitantoon ja samoin myös jättää leikin kesken, jos siltä tuntuu. Kaikki kappaleet ovat alusta lähtien auki ja viisi tuttua vaikeustasoa pitävät huolen, että myös suorituskeskeiset pelaajat saavat vastinetta rahoilleen. Myös jonkinlainen uramoodi on tarjolla, jota pelataan pääsääntöisesti kaman, hahmojen ja keikkapaikkojen avaamista varten.
Rennon ja kasuaalin muovi-instrumentoinnin lisäksi Guitar Hero nappasi Rock Bandista myös eri kappaleiden yksilökohtaiset haasteet, joihin kuuluu esimerkiksi määrätty aika virheetöntä soittamista, pitkien nuottien vänkyttämistä, tai hammer-oneja ja pull-offeja. Näitä suorittamalla pelaajan on mahdollista kerätä kipaleesta parhaimmillaan kolme lisätähteä ja muuten täydellisestä suorituksesta saa totutun viiden tähden sijaan kuusi. Ainakin itselleni nämä ominaisuudet toivat mukavasti lisämotia ränkyttelyyn, mutta valitettavasti pelin ilmestymisvuonna hommasin PS2-version, josta on leikattu kaikki ylimääräinen pois, mukaan lukien juuri nämä kappalehaasteet.
Guitar Hero 5:ttä on ihan hauska pelata ja se on tehty kaikin puolin huolellisesti. Lisäksi se sai pelimediassa hyvän vastaanoton. Siitä huolimatta peli myi elinaikanaan kaikilla alustoilla suurin piirtein puolet vähemmän, kuin aikaisempi osa World Tour. Jälkiviisaana trendejä seuraamalla pystyy helposti tekemään päätelmän markkinoiden saturoitumisesta ja tulevasta rytmipelien myyntien romahduksesta. Vuonna 2009 julkaistiin vain kertakaikkiaan niin monta eri Guitar Hero- ja Rock Band- sarjan peliä, että kasuaalimmat olohuonerokkarit ostivat todennäköisesti vain yhden niistä ja kovimmatkin fanaatikot vain muutaman. Asiaa ei auttanut, että nurkan takana odottelivat Band Hero ja kokonaan Van Halenille omistettu teos.
Omasta rytmipelikyllästymisestäni kertovat suhtautumiseni Smsh Hitsiin ja viitoseen. Kummankin ostin oikeastaan hetken mielijohteesta ja soittelin kaikki kappaleet tasan kerran läpi. Sen koommin en niiden pariin palannut. Ja pidin itseäni kuitenkin erittäin fanaattisena muovikitaristina. On siis sanomattakin selvää, että kasuaaliyleisö oli todennäkisesti vieläkin välinpitämättömämpi. Kaikesta huolimatta Let's Play-kanavallani on päästy siihen pisteeseen, että on aika kaivaa GH5 uudelle pelauskiekalle. Yritän suhtautua teokseen mahdollisimman avoimin mielin, jotta näkisin pelin ryöstöviljelyn takana. Kappaleita saati sormituksia en muista, joten videot vastaavat käytännössä blind-pelailua. Tervetuloa mukaan rokkailemaan!
