Vuosi 2009 jäi historiaan todisteena siitä, kuinka pelisarjan voi lypsää totaalisesti loppuun. Maineikas ja menestynyt Guitar Hero-sarjaan julkaistiin nimittäin tänä kyseisenä vuonna yhteensä kuusi eri peliä. KUUSI ERI PELIÄ! Tällaisen tilastotieteen valossa nykyinen urheilupelien vuosipäivitysten ja samankaltaisina pysyvien ensimmäisen persoonan räiskintöjen halveksiminen vaikuttaa lähinnä ylireagoinnilta. Asiaa ei tietysti auttanut myöskään Rock Band-sarja, joka kilpaili käytännössä samasta yleisöstä kolmella uudella pelillä. On sanomattakin selvää, että fanaattisinkaan rytmipelejä rakastava kuluttaja ei pystynyt tällaista tarjontaa sulattamaan. Lähtölaskenta bändipelien suosion romahtamiseen oli alkanut.
Alkuvuodesta tilanne ei näyttänyt vielä läheskään niin pahalta. Toki Guitar Heron uusin pääosa, World Tour, oli julkaistu vasta muutama kuukausi takaperin, mutta maailma tuntui silti olevan valmis sarjan järjestyksessä toiseen kokonaan yhteen bändiin keskittyvään teokseen. Ja Aerosmithin jälkeen juuri Metallicaa sopivampaa yhtyettä ei olisi ehkä voinut edes valita. Kyseessä on kuitenkin yksi sekä menestyneimmistä metalliyhtyeistä, että yhyeistä yleensä. Tätä kirjoittaessa Metallican levyjä on myyty maailmanlaajuisesti yli 120 miljoonaa kappaletta, joten suosiosta ei ainakaan ollut epäilystä.
Guitar Hero: Metallican kehitystiimi ei suinkaan lähtenyt menemään sieltä mistä aita oli matalin. Vaikka heillä olikin valmis Guitar Hero World Tourin pelimoottori, ei päälle lätkäisty pelkästään Metallica-leimaa, vaan bändin jäsenet, James Hetfield, Lars Ulrich, Kirk Hammett ja Robert Trujillo, otettiin erittäin läheisesti mukaan tuotteen suunnitteluun. Pelin ekstramateriaaleissa on monen monta videota näistä neljästä ratsumiehestä heilumassa liikkeenkaappauspallot päässään taatakseen lopulliseen teokseen jäseniltä mahdollisimman autenttiset liikkeet ja maneerit. Jos pureudutaan vieläkin syvemmälle, mukaan on otettu kaikenlaista knoppitietoa Trujillon tuulimyllystä Seek & Destroyn aikana aina Cliff Burtonin tribuuttivarusteisiin. Lähes jokaisesta kappaleesta on mahdollista myös lukea taustatietoa niiden inspiraatiosta ja kirjoitusajankohdasta.
Metallican takia tämä Guita Heron osa aikanaan ostettiin, kuten monissa medioissa aikanaan todettiinkin, mutta mukaan saatiin musiikkia myös 20:lta vierailevalta yhtyeeltä, joista jokainen oli ison M:n jäsenten tarkkaan valitsema. Kuten Aerosmithissa, myös Metallicassa mukana on bändin kanssa kiertueella olleita ja heille inspiraatiota antaneita artisteja. Suurin osa on teemaan sopien silkkaa raskasta rokkia ja metallia. Guitar Hero: Metallican soundtrack lieneekin kaikista sarjan peleistä raskain, sekä monimutkaisten soolojen ja nopeiden komppien ansiosta myös vaativin, ainakin korkeammilla vaikeusasteilla. Rummuille kehitettiin jopa vielä Expertiäkin haastavampi Expert+ jota pääsi tykittelemään vasta ostettuaan settiinsä toisen basaripedaalin.
Muita pelillisiä uudistuksia Metallica ei sitten tuonutkaan tullessaan. Se on kokonaisuutena, kuten sarjan aikaisemmatkin välityöt, Rocks the 80s ja Aerosmith, hieman suppeampi paketti, mutta hoitaa kaikki osa-alueet erittäin mallikkaasti. Kappaleiden "nuotitukset" on tehty huolella ja eri vaikeusasteet hyvin huomioiden, erilaisia pelimoodeja on paljon ja onpa mukaan ympätty myös ehkä hieman turha Metallica Jr:n lämppärirundista kertova uratarina. Kaikki osaset ovat paikallaan, joten teos seisoo tai kaatuu täysin sen mukana, kuinka suuri Metallican ystävä sen pelaaja on. Itse en aikoinaan ollut suuren suuri Metallica-fani, mutta peli tutustutti mukavan kattavasti bändin merkkiteoksiin ja hieman harvinaisempaankin materiaaliin. Viimeistään rumpukipinän iskettyä peli vei täysin mennessään ja kannuja tuli taottua sen verran paljon, että olin parhaimmillani scorehero.comissa PS2-version Rock Band Expert-rummuilla tilastojen 12:s.
Näiden muistelmien jälkeen on aika aloittaa Let's Play-kanavallani jälleen uusi Guita Hero-pelailu. Tarkoituksena on soitella pääasiassa Metallican tuotantoa, joten saa nähdä mitä Youtube sanoo tällä kertaa tekijänoikeuksista. World Tourin aikana kun sain muutaman videon kohdalla aikaan jopa maailmanlaajuisen bannin. Ja olihan Metallica mukana aikoinaan myös Napster-jupakassa, joten taidankin jo tietää kumpaan vaihtoehtoon laittaisin rahani, jos vetoa lyödä pitäisi...
