Guitar Hero World Tour: Neljän voimalla

Guita Hero-sarja kohtasi varteenotettavan vastustajan vuonna 2007, kun Rock Band ilmestyi markkinoille. Mahdollisuus emuloida rokkibändin musisointia neljällä pelaajalla ja vieläpä eri soittimilla oli konsepti, josta kohistiin Suomenkin pelimediassa aikoinaan runsaasti. Fanaattisimmat rokkailijat tilasivat soitinbundleja jopa rapakon takaa Euroopan julkaisun myöhästellessä. Vertailulta koko musiikki- ja rytmipelien aallon aloittaneeseen Guitar Heroon ei tietenkään voinut välttää. Rock Bandin sanottiin olevan hauskempi, monipuolisempi ja ihan vain paremmin tehty. Siinä missä esimerkiksi Guitar Hero III: Legends of Rock näyttäytyi suorituskeskeisenä, sai Rock Bandissa revitellä rennosti koko bändin kera. Ja erityistä nostetta toivat tietysti aikaisemmin poissaolollaan loistaneet instrumentit, rummut ja laulu. 

En tiedä minkälaisia keskusteluja Activisionin johtoportaassa tilanteen valjettua käytiin, mutta ainakin pelaajat olivat äänestäneet lompakoillaan. Guitar Herolla ei olisi paluuta huipulle pelkän skeban voimalla. Ja pian mediaan alkoikin virrata tietoa uudesta koko bändin Guitar Herosta. Vaikka epäileviä puheita ja naljailuja plagioinnista heitettiin ilmoille, oli muovikitarakansa ainakin innostunut soittimien uudesta designista. Siinä missä Rock Band-rummut olivat vain neljä levyä ja pedaali, tuotiin Guitar Herossa ihan uusi ulottuvuus paukuttamiseen kahden lautas-lätyn muodossa. Uuteen kitaraohjaimeen taas oli lisätty erillinen slide bar-jonka päällä tiettyjä nuotteja pystyi liu'uttamaan ja täppäämään koskematta strum bariin. Erilaisia pelimoodeja olivat uratila joka instrumentille, monenlaisia vastakkainasetteluja ja jopa kokonainen studio, jossa nauhoitella omia kappaleitaan toisille ladattaviksi.

Yhteistyökumppaneitakin Guitar Hero World Touriksi nimettyyn peliin oli saatu runsaasti, sillä omalla naamallaan mukana keikkuvat muiden muassa Ozzy Osbourne, Sting, Ted Nugent ja Hayley Williams. Soundtrackin helmiksi voidaan todeta esimerkiksi Bon Jovin Living On a Prayer, Survivorin Eye of the Tiger ja 30 Seconds to Marsin Kill. Ja olivatpa pelin kehittäjät ymmärtäneet ottaa mukaan myös maailman parhaan yhtyeen, Dream Theaterin musiikkia ja ihan loppuanimaatiokappaleeksi! 

Vaikka paperilla Guitar Hero World Tour kuulostaa täydelliseltä bändipelielämykseltä, alkoi soraääniä kuulua yllättävän pian. Suurinpana murheenkryyninä kuuluu olleen rumpuohjain, joka osoittautui epäergonomiseksi vapaana heiluvan ja lipsuvan basaripolkimen takia. Lisäksi ensimmäisen erän soittimet rekisteröivät kitsaasti iskuja levyihin ja lautasiin. Myös uusi slide bar sai kritiikkiä osakseen. Se nähtiin epäintuitiivisena turhakkeena, uutuutta uutuuden vuoksi. Kaikesta huolimatta teos myi hyvin kaikilla mahdollisilla konsoleilla ja oli jopa joidenkin lähteiden mukaan jossakin vaiheessa jenkkilän seitsemänneksi eniten tuottanut peli sitten vuoden 1995. 

Itselläni suurin muovikitarainnostus oli mennyt jo hetki sitten World Tourin ilmestyessä, mutta piti se silti hommata heti julkaisussa, tosin ilman täyttä soitinbundlea. Kaiken lisäksi koin pelin pleikka kakkosella, jonka versio oli vähintäänkin riisuttu ja sisälsi aivan järkyttävää grafiikkaa ja latausaikoja. Kitaroinnissa hohto oli vielä tallella, vaikkakin soundtrack oli mielestäni himppuriikkisen aikaisempia osia unohdettavampi. (Yksi syy tähän on varmasti se, että pelasin aikaisempia Guitar Heroja jokaista varmaan tuhansia tunteja) On tullut aika virkistää muistia ja aloittaa Worls Tourista pelailu Let's Play-kanavallani ja kun pelissä on kerran mahdollisuus käyttää neljää instrumenttia, niin niitähän sitten kanssa käytetään. Suuret pahoittelut jo kaikille etukäteen, jos esimerkiksi lauluosioissa kuulijoiden korvat ovat verillä!

Tässä soittolista:

Lisää aiheesta