Heavy Rain: Suolaista sadetta

Philadelphiaa muistuttavassa amerikkaaiskaupungissa riehuu häikäilemätön sarjamurhaaja, joka kaappaa kymmenvuotiaita poikia ja hukuttaa heidät muutaman päivän kuluessa sadeveteen. Tätä Origamitappajaksi nimettyä hirviötä yrittävät tahoillaan ottaa kiinni perheenisä, yksityisetsivä, FBI-agentti, sekä reportteri. Kyseessä ei suinkaan ole Hollywood-elokuvan käsikirjoitus, vaan vuonna 2010 Quantic Dreamin kehittämä ja Sony Entertainmentin julkaisema PlayStation-yksinoikeuspeli, joka keräsi aikoinaan mediassa paljon ylistystä ennennäkemättömän realistisesta otteestaan ja kouraisevasta tarinastaan. Quantic Dream ei ollut Heavy Rainin kanssa ensimmäistä kertaa luomassa elokuvallista peliä, sillä sen meriitteihin kuului myös 2005 ilmestynyt Farenheit ja myöhemmin kehittäjiltä on saatu myös Beyond: Two Souls ja Detroit: Become Human.

Heavy Rainia markkinoitiin lähtökohtaisesti nimenomaan interaktiivisena draamana, sillä teoksen pelimekaaniset ansiot ovat verrattain köykäiset. Lähes kaikki toiminnot suoritetaan PlayStationin ohjaina kääntämällä, kallistamalla tai ravistamalla, sekä naputtelemalla toimintakohtauksissa Quick Time Event komentosarjoja. Nykyään, kun Telltale Games ja muut samanhenkiset julkaisijat ovat suorastaan ylisaturoineet markkinat episodipohjaisilla tarinapeleillään, saattaa ratkaisu kuulostaa tylsältä. Heavy Rainin ilmestyessä Walking Deadin ensimmäinen episodi oli kuitenkin vielä kahden vuoden päässä ja liikkeentunnistuskontrollit Wiin suosion myötä kuuminta hottia.

Jos unohdeataan kankeat ja ankeat kontrollit, Heavy Rain loistaa sillä osa-alueella johon se on periaatteessa tehtykin, eli draamassa. Pelaaja ohjastaa vuorotellen kaikkia neljää sankaria, jotka selvittävät Origamitappajan tapausta kukin tahoillaan. Erityisen mielenkiintoiseksi pelaamisen tekee erilaisten valintojen määrä ja vapaus. Päättääkö esimerkiksi Ethan Mars suorittaa tappajan hänelle jättämät koetukset, tai jääkö reportteri Madison Page penkomaan hämärämiehen taloa vaikka isäntä saattaa saapua takaisin milloin hyvänsä? Jääkö Scott Shelby auttamaan ryöstäjän uhkaamaa kauppiasta? Kaikki nämä päätökset ovat pelaajan käsissä ja useimmiten vääristä valinnosta sakotetaan ja toisinpäin. Pahimmissa tapauksissa pelihahmo saattaa jopa heittää henkensä tai tapaus jää hänen osaltaan selvittämättä johtolankojen vähyydestä johtuen. Tällaiset ominaisuudet tuovat mukanaan kosolti jännitystä ja uudelleenpeluuarvoa.

Heavy Rainin kehitystyössä kului neljä vuotta, käsikirjoitusta oli yhteensä kaksi tuhatta sivua ja liikkeenkaappausta, sekä ääninäyttelyä tehtiin molempia ennätysmääriä. Ei siis ole mikään ihme, että peli näyttää ja kuulostaa hyvältä vielä tänäkin päivänä. Nykypelaajaa motion controlit voivat hieman nakertaa, mutta muuten trilleri on vieläkin yhtä tehokas, kuin mikä tahansa hyvin kerrottu elokuva. Tietysti sillä lisämausteella, että pääset itse osallistumaan ja vaikuttamaan sen loppuratkaisuun. Voimakkaimmat kohtaukset saattavat liikuttaa seuraajansa jopa kyyneliin asti, kysykää vaikka vaimoltani. Allekirjoittaneen mielestä kyseessä on lajityyppinsä merkkiteos, joka viitoitti tietä esimerkiksi jo mainituille episodipohjaisille tarinapeleille. Telltale Gamesin lopun jälkeen voimme vain todeta, että aika on ajanut jo hieman genren ohi.

Mutta katsoja päättököön itse! Elokuvallinen peli on kuin tehty Let's Playta varten, joten ei muuta kuin popparit käteen, tämä soittolista seurantaan ja matka murhamysteerin pariin voi alkaa!

Lisää aiheesta