2000-luvun alussa PlayStation 2:lle julkaistu Ico on monella tavalla pelihistorian merkkiteoksia. Se myös jakaa mielipiteitä, sillä sen minimalistinen pelimekaniikka sekä ihastuttaa, että vihastuttaa. Tyylisuuntaus on kuitenkin tarkoin harkittu, sillä Icon kehitystiimi karsi tarkoituksella pelistä ylimääräisiä ominaisuuksia, jotta saivat sen tarinan paremmin välittymään pelaajille. Tästä huolimatta Icon tarina on kokonaisuutena kaikkea muuta kuin selkeä. Ruudulla vilisevät varjo-olennot, pelin näyttämönä toimiva vanha linna, mystiset mekanismit ja pelottava kuningatar herättävät paljon enemmän kysymyksiä, kuin antavat vastauksia. Kuten Icon henkisestä jatko-osasta, Shadow of the Colossuksesta, kirjoittamassani blogissa, myös tällä kertaa yritän pohtia taustoja, joita tarina ei anna valmiina tarjottimella. Peliä pelaamattomat varokoot juonipaljastuksia!
Icon tarina on ytimeltään tarina kahdesta lapsesta, jotka yrittävät paeta synkeästä rauniolinnasta. Ico on sarvipäinen poika, joka on näiden luonnottomien ulokkeiden takia tuomittu haudattavaksi elävältä sarkofagiin linnan pääsaliin kymmenien muiden samankaltaisten arkkujen joukkoon. Yorda taas on linnan kuningattaren tytär, jonka kohtalona on jossakin vaiheessa toimia astiana äitinsä elämän jatkamiselle. Pelin alussa kaksikko lyöttäytyy yhteen ja aloittaa pakomatkan, vaikka heillä ei ole edes yhteistä kieltä. Pian selviää, että kumpikaan ei pärjäisi ilman toista. Yorda ei osaa omin voimin puolustautua linnassa parveilevia varjo-olentoja vastaan ja muutenkin pääosin haahuilee ympäriinsä ilman Icon opastavaa kättä. Ico taas ei pääse etenemään ilman Yordan taikavoimia, joilla tyttö avaa reittejä tukkivia pöllöpatsaita. Matkan aikana joka puolella linnaa aukeaa milelikuvitusta kutkuttavia näkymiä, jotka saavat pelaajan pohtimaan yhtä ja toista. Miksi Ico yitetään alussa uhrata? Onko rauniolinna ollut joskus kukoistava kompleksi? Mikä on kuningattaren suhde Icon linnaan tuoneisiin kyläläisiin? Yhteenkään näistä kysymyksistä ei pelin aikana saada vastausta, mutta jotain pelaajan on kuitenkin mahdollista päätellä.
Nykyään kun tiedämme, että Shadow of the Colossus tapahtuu esihistoriassa ennen Icon tapahtumia, voidaan sarvipäisten poikien historiaa selvittää hitusen. Colossuksen päähahmo Wander palaa Dormin-jumalan kohtaamisen jälkeen takaisin vastasyntyneeksi vauvaksi, otsassaan kaksi terävää sarvea. Ilmeisesti hänen geeninsä vaikuttavat edelleen Icon maailmassa ja aina aika-ajoin syntyy sarvipäisiä poikia. Tätä pidetään pelin dialogin mukaan kuitenkin pahana enteenä ja kyläläiset kertovatkin Icolle uhraavansa tämän kylän hyväksi. Toisin sanoen Shadow of the Colossuksen jälkeisessäkin maailmassa harrastetaan yhä rituaalisia uhrausmenoja hyvän onnen tuomiseksi tai pahan onnen karkottamiseksi. Ico itse pääsee maanjäristyksen ansiosta pakenemaan uhriarkustaan, mutta nähdessään huoneen sarkofagien täyttämät seinät, pelaaja voi päätellä, että päähahmon edeltäjät eivät suinkaan ole olleet yhtä onnekkaita. Pelissä ei kerrota kuinka usein sarvipäisiä poikia syntyy, mutta jos heitä olisi esimerkiksi yksi per sukupolvi, pystyttäisiin puhumaan jo vuosisadoista uhrattuja poikia.
Linnan varjoissa lymyilevällä kuningattarella ja uhratuilla pojilla on selkeä yhteys, mutta sitä on mahdotonta päätellä, miksi hän on halunnut käytännön jatkuvan vuosikausia. On joka tapauksessa selvää, että kuningattaren elinvoima on käymässä vähiin ja hänellä on aikomus pidentää sitä asettumalla tyttärensä Yordan kehoon hetken ollessa oikea. Sen sijaan on mahdoton sanoa, onko linnan emäntä toteuttanut tämän saman käytännön aikaisemmin ja onko Yorda oikeasti hänen fyysinen tyttärensä. Icon saapuessa linnaan kaikki lienee kuitenkin valmista rituaalia varten, sillä kuningatar ei tunnu tarvitsevan Icoa mihinkään, hän jopa lopussa tarjoaa sopimusta, jossa poika saa suosiolla vapautensa. Kuitenkin Yordan ollessa mukana hän asettuu kaksikon tielle aina juuri, kun he ovat pääsemässä pakenemaan linnasta. Kuningattaren tyhjästä ilmestyminen viestittää, että hän pystyy seuraamaan Icon ja Yordan liikkeitä jatkuvasti reaaliajassa, mutta antaa näiden kuitenkin pyristellä pitkän aikaa ennen lopullista väliin asettumista.
Yordalle pakoyritys ei ole suinkaan ensimmäinen, sillä kun Ico tapaa tytön ensi kertaa, hänet on teljetty ahtaaseen häkkiin. Erään kohtaamisen aikana kuningatar yrittää maanitella Yordan takaisin hoteisiinsa uskottelemalla, että tyttö ei säilyisi hengissä muurien ulkopuolella. Yorda ei tätä kuitenkaan selkeästi usko, koska pakomatka Icon kanssa jatkuu välittömästi kohtaamisen jälkeen. Yorda myös tietää äitinsä voimien suuruuden eikä edes yritä pullikoida vastaan kiinni jouduttuaan.
Pelin suurin mysteeri kohdataan ihan lopussa, kun sarkofageihin suljetut sarvipäiset pojat heräävät varjo-olentoina henkiin ja alkavat ahdistella sankariamme suurella joukolla. Eteenpäin on mahdollista päästä vain kukistamalla nämä kaikki hyvin paljon Icoa itseään muistuttavat hahmot, mutta vihulaiset eivät varsinaisesti ole hyökkääviä, pääasiassa liihottelevat ympärillä ja lopulta aiheuttavat jopa sääliä, koska pelaaja tajuaa jossakin vaiheessa, että näiden olentojen takana on aina yksi uhrattu poika. Varjo-olentojen kukistuttua Ico käy lopulliseen välienselvittelyyn kuningattaren kanssa ja iskettyään maagisen miekan tämän sydämen läpi, alkaa koko linna sortua ja vajota mereen. Samalla hetkellä Yorda herää vankilastaan myös varjo-olennoksi muuttuneena ja lähettää tajuttoman Icon lipumaan kohti rantaa jääden itse sortuvan linnan raunioihin. Lopputekstien jälkeen Ico kuitenkin havahtuu valkealla rannikolla ja löytää pakotoverinsa täsissä voimissa pienen matkan päästä.
Tästä lopetuksesta en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta kuningattaren linna on todennäköisesti jossakin vaiheessa ollut asuttu ja enemmän yhteydessä ulkomaailmaan, sillä pääporteilta on kuitenkin iso silta joka johtaa läheiseen metsään. Voisiko olla mahdollista, että linnan kuningatar sekaantui jossakin vaiheessa mustaan magiaan ja tämän johdosta lopulta eristäytyi muusta maailmasta. Linnan palvelijat hän alisti voimillaan varjo-olennoiksi ja alkoi pidentää elämäänsä sarvipäisten poikien uhrirituaaleilla. Satojen vuosien kuluessa hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että tämä metodi ei ole kuitenkaan se lopullinen ratkaisu, vaan alkaa kaavailla totaalista kehon vaihtoa. Tässä vaiheessa hän on todennäköisesti etsinyt sopivan neidon, jota on kasvattanut ja valmistanut pienestä pitäen vain tätä toimenpidettä varten. Sen vuoksi hän ei ole enää kiinnostunut pakoa yrittävästä Icosta, ainoastaan Yorda on tärkeä. Välinpitämättömyys koituu kuitenkin linnan emännän kohtaloksi.
Icon tarinan selityksiä on varmaan yhtä monta kuin pelaajiakin ja uusia teorioita syntyy jatkuvasti. Mielestäni tämä jos mikä kertoo siitä, että Team Ico on tehnyt oikean päätöksen valitessaan pelimekaanisesti ja teemallisesti minimalistisen lähestymistavan. Selittämällä vähemmän saadaan pelaajan mielikuvitus laukkaamaan ja palaamaan uudelleen ja uudelleen muuten melko lyhyen pelin pariin etsimään vastauksia.
Jotta pelistä saisi kunnollisen kuvan, aloitan myös Let's Play kanavallani pelailun Icosta. Tervetuloa mukaan ja kertokaa ihmeessä kommenteissa oma mielipiteenne Icon tarinasta!
