Kahvittelua lumoavassa seurassa

Pelasin helmikuun alkupuoliskolla tiiviisti Café Enchantéa ja ajatuksiani ennen pelin kahta viimeistä reittiä voi lukea täältä. Pari viikkoa sulattelin kokemaani (sekä kokosin itseäni kyynellammikosta), mutta nyt sain viimein aikaiseksi jonkinlaisen postauksen pelin jälkeisistä tunnelmista.

Pyrin edelleen olemaan spoilaamatta suurimpia juonenkäänteitä, mutta postaus kannattaa jättää lukematta, jos haluaa välttää kaikkia juonipaljastuksia.

Kuten aiemmassa postauksessa totesin, tuntui Café Enchantén alkupuolisko keskittyvän lähinnä hahmojen arkeen päähahmo Kotonen yrittäessä totutella uuteen elämäänsä yliluonnollisia olentoja vilisevän kahvilan omistajana. Itseäni tämä ei haitannut, sillä varsinaisten reittien alkaessa hahmot olivat jo tuttuja ja ainakin minä ehdin prologin aikana kiintyä heistä jokaiseen.

Prologi antoi jo vihjeitä toisenlaisesta juonesta ja kerronta muuttuikin melkoisesti kolmella ensimmäisellä pelaamallani reitillä. Viimeistään Ilin reitti osoitti, ettei tarina todella ollut pelkkää söpöilyä.

Otomepelifanitusta ja salaisuuksia

Langennut enkeli Il ei erityisemmin kiinnostanut minua ulkonäkönsä perusteella, mutta heti ensimmäisen luvun aikana hän nousi toiseksi suosikeistani, eikä mielipiteeni muuttunut pelin edetessä.

Hahmomakuni kallistuu usein kilttien, ehkä hieman höpsöjen hahmojen suuntaan, ja Ilin otomepeli-innostus oli vain kirsikka kakun päälle.

Jos suosituksena ei olisi ollut Ilin reitin jättäminen kolmanneksi, olisin varmasti päätynyt sille ensimmäisenä. Ilin reitti sisältää kuitenkin huomattavasti enemmän paljastuksia pelin juonesta kuin Canusin, Ignisin ja Rindon reitit, joten ymmärrän suosituksen hyvin.

Ilin kanssa seikkaillaan niin fanitapahtumassa kuin otomekahvilassa ja hänen käsityksensä maailmasta on vähintään omaperäinen. Pelissä vilisee viittauksia muihin otomepeleihin ja Code Realizen pelanneet varmasti tunnistavat, mikä vaikuttaa olevan Ilin suosikkipariskunta.

Alussa pelkäsin hahmon jäävän vain yhden ominaisuuden vangiksi, mutta koska kyseessä on langennut enkeli, osasin epäillä, ettei kaikki ole välttämättä aivan sitä miltä näyttää.

Minua oli varoitettu kyynelistä pelin aikana, mutta en osannut edes odottaa, millainen tunteiden vuoristorata Ilin reitti tulisi olemaan. Tuhersin itkua useamman kerran ja lopussa oloni oli tyhjä.

Ilin tarina oli lopulta suosikkini koko pelissä ja reitillä esiteltiin myös muutama uusi hahmo, joille olisin kernaasti ottanut oman reitin.

Kahvia rakastava demoni

Vaikka Il oli lopulta lempihahmoni, pidin myös kovasti demonikuningas Misyrista. Muiden hahmojen taakse lukitut, ns. päähahmon oikeat valinnat tai posteripojat eivät yleensä lukeudu suurimpiin suosikkeihini, joten Misyr oli ilahduttava poikkeus.

Pidin hänestä välittömästi ja hän jakoi ykkössijan Ilin kanssa lähes loppuun asti, mutta Ilin reitti oli lopulta enemmän omaan makuuni.

Ensivaikutelmani Misyrista oli ehkä hieman omahyväinen ja flirtti, mikä osoittautui vääräksi hyvin pian. Hän kyllä kiusoittelee jonkin verran Kotonea, mutta enemmänkin leikkimielisellä tavalla, joka ei tunnu ärsyttävältä tai loukkaavalta.

Misyr on ihmisagentti Rindon lisäksi ainoa kanta-asiakkaista, joka ei vuokraa huonetta kahvilan yläkerrasta, mutta saapuu omasta maailmastaan joka päivä nauttiakseen kupposen Kotonen valmistamaa kahvia. Misyr myös lukee paljon kirjoja, ja vaikka hän ei ehkä ole yhtä omistautunut harrastukselleen kuin Il, oli tämä mukava yksityiskohta.

Eniten pidän siitä, kuinka Misyr tukee ja kannustaa muita hahmoja sekä kokee Café Enchantén kanta-asiakkaat pienenä perheenään, josta hän haluaa pitää huolta.

Loppujen lopuksi Misyrista ja hänen taustoistaan ei prologin ja muiden hahmojen reittien jälkeen tiennyt kovin paljon, joten odotin koko pelin ajan mielenkiinnolla hänen omaa reittiään.

Tapahtumiin tai paljastuksiin tarkemmin menemättä voin todeta, että Misyrin reitillä riitti yllättäviä juonenkäänteitä ja selitys hänen kahvimieltymykselleen oli sydäntäsärkevä. Ilin tarina tuntui kuitenkin aavistuksen koukuttavammalta ja Misyrin reitin loppu oli ehkä pieni pettymys, mutta jätti tilaa mahdolliselle jatko-osalle.

Sivuun jäävät kilpakosijat

Niin paljon kuin Ilin ja Misyrin osuudesta nautinkin, jäi minua aavistuksen harmittamaan, kuinka lyhyiltä muiden hahmojen reitit tuntuivat.

Kaikilla hahmoilla oli tärkeä rooli toistensa reiteillä, mutta jos suosikkini olisi ollut joku muu kahvilan asiakkaista, olisin saattanut pettyä.

Eräästä arvostelusta luin, ettei peliä kannata hankkia, jos on kiinnostunut vain muutamasta hahmosta, ja voin kyllä yhtyä tähän kommenttiin. Itse pidän siitä, että hahmot muodostavat yhtenäisen joukon, mutta silti kaikkia olisi voinut kohdella tasapuolisesti.

Mitä muihin hahmoihin yleisesti tulee, en oikeastaan osaa laittaa heitä järjestykseen, vaan kaikki jakavat kolmannen sijan. Edelleen pidän tulisusi Ignisiä päähahmo Kotonelle sopivimpana sulhasehdokkaana, joten varsinkin hänelle olisin toivonut hieman pidempää reittiä.

Ignis tuntui ikänsä puolesta olevan lähimpänä Kotonea (vaikka yliluonnollisten olentojen kohdalla tällä ei sinänsä ole merkitystä) ja hahmojen välinen kemia toimi mielestäni parhaiten.

Kahvilan kanta-asiakkaiden lisäksi pelissä riittää kiinnostavia sivuhahmoja, joilla kaikilla on tärkeä roolinsa tarinassa.

Pidin myös siitä, että Kotone vietti välillä aikaa ystävien seurassa, eikä keskittynyt pelkkään yliluonnollisten miesten liehittelyyn.

Hänellä on unelmia ja tavoitteita, eikä hän jäänyt vain mukana roikkuvaksi sivustaseuraajaksi (vaikka muutaman kerran hänet täytyikin pelastaa). Café Enchanté on pelin hahmoja yhdistävä paikka ja Kotone kahvilan sydän.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Pidin todella paljon Café Enchantén tarinasta, hahmoista ja maailmasta. Jokaisella kahvilan asiakkaan kotimaailmalla on oma kulttuurinsa ja historiansa, joita avataan pelin aikana ja jotka kietoutuvat lopulta mielenkiintoisella tavalla yhteen.

Pelissä riitti hauskoja hetkiä, mutta myös draamaa ja ainakin omaan makuuni riittävästi romantiikka. Uskallan myös väittää, että peli saattaa toimia hyvänä visual novelina, vaikka otomepeleistä ei niin välittäisi.

Eniten jäin toivomaan monipuolisempaa lisäsisältöä, sillä erilaisia loppuja oli vain muutama joka reitillä ja gallerian lisäksi hahmon reitin läpäisyn jälkeen aukeaa vain pieni haastattelu, jossa hahmo vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin.

En voi kutsua itseäni otomepelien asiantuntijaksi, eikä Café Enchanté varmasti ole paras lajityyppinsä edustaja, mutta itselleni se osui ja upposi. Pelin loputtua minulle jäi haikea olo ja jäin kaipaamaan takaisin kahvilan asiakkaiden seuraan. Nyt haluan vain täyttää kotini Il-krääsällä, enkä voi varmasti enää ikinä nauttia ystävien kanssa kuppia kahvia miettimättä Misyrin reittiä.

Level up!