Kuten blogini lukijat varmasti tietävät, tarkoitukseni on ollut Youtube-pelailukanavallani pelata kaikki lapsuuden ja nuoruuden pelini siinä järjestyksessä, kuin olen ne itselleni saanut. Pelaaminen ei tule loppumaan kesken ihan heti, sillä tätä kirjoittaessa kokoelmastani löytyy yhteensä 784 peliä. Sarjan pelaamisjärjestystä laatiessani huomasin kuitenkin järkytyksekseni, että vuoden 2010 alkuun mennessä tuossa kokoelmassa oli pelejä vasta vaatimattomat 62 kappaletta, joista 12 Guitar Heroja. Toisin sanoen runsaan viiden vuoden aikana kokoelma karttui yli 700:lla pelillä. Mitä tapahtui?
Keräilyvietin alkulähdettä ei tarvitse kaukaa etsiä, sillä olen ollut siihen taipuvainen pienestä pitäen. Alle kouluikäisenä kohteena olivat pullonkorkit ja silloin määrä korvasi laadun. 500:n korkin kokoelmasta oli nimittäin muiden muassa 54 Lapin Kulta III:sta ja 42 Vichyä. Hieman vanhempana budjetin kasvaessa ja kiinnostuksen kohteen vaihduttua siirryin pelilehtiin. Pelit, Nintendo-lehti, Super Power, Pelimestari, Virallinen PlayStation-lehti ja satunnaisia englanninkielisiä julkaisuja R-Kioskilta tarttui mukaan aina kun rahatilanne antoi myöten. Mangan rantauduttua Suomeen Dragon Ballin myötä vuonna 2003 taas sain päähäni, että haluan ostaa kaiken suomeksi käännetyn japanilaisen sarjakuvan, mitä kuunaan kaupasta löydän. Tätä jatkuikin sitten aina vuoteen 2008, jolloin tarjonta ylitti opiskelijapojan kukkaron kapasiteetin.
Pelaamista olen harrastanut ala-asteikäisestä asti, mutta kuten varmasti monella muullakin siinä elämänvaiheessa, hankinnat tehtiin vanhempien sponsoroimana. Allekirjoittaneen lapsuudenkodissa uusi peli saatiin käytännössä vain jouluisin ja syntymäpäivänä, joten kokoelma ei karttunut kauhean nopeasti. Onneksi naapurustossa ja koulussa välitunneilla lainaustoiminta kävi kuumana. Yläasteikäisenä taas hoksasin emulaattoreiden olemassaolon ja pelaaminen siirtyi moneksi vuodeksi ihan täysin piratismin puolelle. Lopulta täysi-ikäisyyden kolkutellessa ovella kustansin itselleni jo hetken markkinoilla olleen PlayStation 2:n kesätyötienestien avulla.
PS2:n rästiin jääneiden mestariteosten hommaamisen jälkeen opiskeluaika vei miehen mennessään. Ystävien kanssa vietetyt viikonloput ja riiustelureissut veivät paljon huomiota pelaamiselta ja jälkeenpäin ajateltuna tämä lienee ollut ihan hyvä, sillä muuten moni ihmissuhde ja myöhemmin avioliitto olisivat voineet jäädä tyystin syntymättä. Vuosina 2006-2010 pelasin lähes yksinomaan Guitar Heroja sen eri muodoissa.
Final Fantasy XIII:n lähestyvä ilmestyminen kuitenkin muutti kaiken. Lempi pelisarjan uusi osa antoi juuri sopivan tuuppauksen PS3:n hankkimiseen ja siitä se oikeastaan sitten lähtikin. Työpaikan turvaama toimeentulo ja paljon ostamatta jääneitä hienoja pelejä pitkältä aikaväliltä sai keräilyvietin jälleen kerran syttymään. FFXIII:n myötä minun piti hommata myös kaikki muut sarjan pelit fyysisenä kaapin reunalle ja sen jälkeen siirryin eri versioihin ja erikoisjulkaisuihin. Vielä tätä kirjoittaessakin Final Fantasy on pääkeräilykohteeni.
Yksi asia johti toiseen. Seuraavana oli vuorossa Zelda-sarja. Sen jälkeen Metal Gear Solid, Silent Hill, Metroid, Pokemon ja niin edelleen. Hienoja pelejä pelatessani huomasin, mistä kaikesta olin jäänyt paitsi ja seuraava askel olikin ottaa selvää myös sellaisista hienouksista, jotka olivat menneet tutkan alta vähäisen pelimedian seuraamisen takia. Metacritic ja GameRankings tulivat tutuiksi sen parhaimman kerman kuorimiseksi.
Vuonna 2012 tilanne ryöstäytyi käsistä. Satuin törmäämään pelinkeräilyyn ja pelikokoelmien listaamiseen erikoistuneeseen Gameberry-sivustoon, josta tunsin saavani vertaistukea harrastukseeni. Foorumikeskustelut lisäsivät bensaa liekkeihin, kun jokainen esitteli vuorotellen uusimpia peliostoksiaan. Tässä vaiheessa kuvioihin tuli retropelien ja erityisesti arvokkaiden retropelien kerääminen. Niinpä aloin kyttäämään Huuto-nettiä ja eBayta mahdollisimman hyvien diilien perässä. Vasta tässä vaiheessa harrastus alkoi toden teolla käydä lompakon päälle. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida viimeistään silloin, kun luottokortin rajat tulivat ensimmäistä kertaa vastaan.
Noihin aikoihin suhtautumiseni peleihin muutti merkittävästi muotoaan. Kyse ei niinkään ollut enää pelien pelaamisesta, kuin niiden keräämisestä. Siksi myös niin sanottu NIB, eli new in box-keräily alkoi yleistyä. Harvinaisemmat erikoisversiot saivat jäädä avaamattomana muoveihin "arvoa keräämään" ja ihan pelattavaksikin ostetut kappaleet tuntui mukavammalta pitää mahdollisimman kauan iskemättöminä. Pelaamattomia pelejä kertyi hyllyihin metrikaupalla.
Sekä keräily-, että pelaamisharrastus järkevöittyi oikeastaan vasta Youtube-kanavani aloittamisen jälkeen. Vanhojen pelien pariin palatessa tajusin omistavani niin järjettömän määrän pelejä, että niiden läpi kahlaamiseen menisi todennäköisesti koko loppu elämä. Tämän valaistumisen jälkeen kuukausittainen peliostosten määrä väheni merkittävästi ja vaakakuppi alkoi kallistua enemmän pelaamisen, kuin keräilyn puolelle. Kokoelmaa kartutan kuitenkin yhä tasaisin väliajoin, mutta aktiivinen harvinaisuuksien metsästäminen on jäänyt lähes kokonaan pois.
Muisteloiden päätteeksi liitän pari videota kokoelman jamasta vuodelta 2014. Ensimmäinen on yleiskatsaus ja toinen keskittyy esittelemään Final Fantasy-kokoelmaa. Ottakaa nämä varoittavina esimerkkeinä! :D
