Nightshade ／百花百狼 oli ensimmäinen konsolilla pelattava otomepeli, johon päätin tarttua. Tiesin pelistä hyvin vähän, kun hyppäsin siihen sisälle, mutta odotin mielenkiintoista romantiikalla höystettyä seikkailua shinobien seurassa. Sain sekä seikkailua että romantiikkaa, mutta myös itkeä silmäni punaisiksi.
Varsinaisesti otomepelien maailmaan minut vietteli Ikemen Sengoku, joka on länsimaissa saatavilla mobiilipelinä (Japanista löytyy myös PS Vita -versio). Koska mobiilipeleissä on ärsyttäviä rahan tuhlaukseen houkuttelevia mekaniikkoja, kaadoin mieluummin isomman kertasumman kokonaiseen konsolipeliin, jota voin pelata juuri niin paljon kuin haluan.
Koekappaleeksi valitsin Nightshade ／百花百狼 -pelin, koska se sijoittui Japaniin samaan maailmanaikaan kuin tuo mainittu otomepeliensirakkauteni. Pelin tarina osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi, mutta tietenkin olin utelias, miten romantiikkapuolen kanssa käy. Kenelle lämpenisin vai lämpenisinkö kenellekään?
Pelissä on viisi miestä, joille kullekin on oma reittinsä: veljekset Gekkamaru ja Kuroyuki, päähahmon serkku Chojiro, Ieyasu Tokugawalle työskentelevä shinobi Hanzo sekä Sengoku-ajan Robin Hood Goemon. Jokaisen reitillä päähahmo Enju löytää rakkauden yhdestä heistä samalla, kun kamppailee henkensä puolesta sotaherrojen keskinäisessä valtapelissä.
Tässä postauksessa keskityn miehiin ja siihen, mitä heistä tykkäsin. Ennakko-oletuksenani oli, että pidän eniten Kuroyukista. Tähän oletukseen päädyin puhtaasti hahmojen ulkonäön pohjalta tietämättä heidän persoonistaan yhtään mitään.
Käyn läpi hahmojen reitit siinä järjestyksessä kuin ne pelasin. Ensimmäiselle reitille päädyin puhtaasti omien valintojeni peruusteella, muihin katsoin ohjeet Otome Kitten -sivulta. Hahmokohtaisia reittejä edeltävät luvut olivat omiaan lisäämään kiinnostustani suloista ja hieman flirttiä Kuroyukia kohtaan, joten tein välittömästi päätöksen jättää hänen reittinsä viimeiseksi.
Postaus sisältää lieviä spoilereita hahmoista ja heidän reiteistään!
Hanzo Hattori
Lähdin pelaamaan peliä tietämättä, millaisia valintoja minun pitäisi tarkalleen ottaen tehdä, jotta pääsisin tietylle reitille. Valintakohtien päätökset tein siis ensimmäisellä pelikerralla puhtaasti oman mieleni mukaan.
Tällä taktiikalla löysin itseni Tokugawalle työskentelevän, hieman kylmältä ja etäiseltä vaikuttavan Hanzo Hattorin reitiltä. Osuma miellytti siinä mielessä, että Hanzo sattui olemaan lähimpänä omaa ikääni, mikä ehkä hieman lisäsi kiinnostustani häntä kohtaan.
Toisaalta Hanzo lämpenee päähahmoa kohtaan niin hitaasti, etten alkuun edes haistanut mitään romantiikan tynkääkään. Keskityin enemmän selviytymistarinaan ja seikkailuun samalla, kun mietin, että toisenlaisessa pelissä pääsisin taistelemaan myös itse enkä vain katselemaan (asia, josta olen muuten päässyt jo ylitse ja nyt nautin tästäkin aspektista). Koska ajatukseni harhailivat muualla, minulle tuli vähän puskista se, että Enju ja Hanzo päätyivät läheisiin tunnelmiin.
En voi suoranaisesti sanoa lämmenneeni parin romanssille, mutta Hanzosta aloin matkan aikana pitää koko ajan enemmän. Hänen suoruutensa ja tapansa kannustaa Enjua yrittämään parhaansa, tekivät vaikutuksen.
Hanzo on aidosti aikuinen. Sellainen mies, johon uskaltautuisi tukeutua myös tosielämässä. Sanoisinkin, että jos minun olisi näistä viidestä valittava itselleni joku oikeassa elämässä, valintani osuisi suurella todennäköisyydellä Hanzoon.
Miksikö? Hanzo on suora mutta kannustava ja hän on myös turvallinen. Hän antaa tilaa kasvulle ja kehitykselle, mutta on valmis tukemaan tiukan paikan tullen. Kylmän kuoren alla on myös varsin lämmin sydän. Hanzo myös vaikuttaa olevan sitoutuvaa tyyppiä, joka pitää sanansa. Ei siis hullumpi vaihtoehto lainkaan.
Goemon Ishikawa
Seuraavaksi päätin jatkaa Goemonin reitille, vaikka myös hän oli tehnyt minuun vaikutuksen flirttailevalla persoonallaan ensimmäisten lukujen aikana. Valitsin silti hänet varhaisessa vaiheessa, koska luin jostain, että suositus olisi pelata hänen reittinsä ensimmäisenä.
Goemon oli juuri niin flirttaileva ja sopivan röyhkeä kuin pelin alusta saattoi päätellä. Hän uskalsi kiusoitella Enjua sopivilla hetkillä ja myös käyttää tilaisuudet läheisyyteen tavalla, joka viehätti minua henkilökohtaisesti.
Leikkisästä ja flirttailevasta luonteestaan huolimatta Goemon onnistu rakentamaan turvallisen ilmapiirin, jossa häneen oli helppo luottaa. Toisaalta Enju taas ei lämmennyt hänelle samalla tavalla kuin minä vaan melkein loppumetreille asti pyrki kieltäytymään läheisyydestä. Tämä oli asia, mikä hieman hiersi ja samalla esti minua heittäytymästä täysillä mukaan. Pelissä olisi tarkoitus samastua päähahmoon, mutta nyt omat tuntemukseni olivat pahasti ristiriidassa Enjun näkemysten kanssa.
Mutta enhän minä silti sille mitään voinut, että sulin Goemonin varmoille otteille. Aloin pitää miehestä aivan liikaa, ja kun hän sitten petti Enjun, pirstaloiduin huolella.
Olen aina ollut vahvasti tunneihminen, ja ensimmäistä kertaa ikinä peli pääsi ihon alle oikein perusteellisesti. Makasin puoli yötä hereillä ja ruttasin halityynyäni sydänsuruista kärsien samalla, kun mietin, mitä ihmettä oikein tapahtui. Miksi välitän fiktiivisen hahmon petoksesta näin paljon?
Vaikka Goemonin petos paljastui myöhemmin vedätykseksi, en pystynyt antamaan täysin anteeksi. Olin vihainen... niin vihainen. Että kehtasikin tehdä näin! Grrrrrrrh! Anteeksianto tapahtui vasta paljon myöhemmin aivan toisessa yhteydessä.
Chojiro Momochi
Chojiroo on Enjun serkku ja kotoisin samasta kylästä kuin Enjun äiti. Koska Nobunaga Oda tuhosi Chojiron kotikylän, on hän elänyt ison osan elämästään Enjun kotikylässä. Chojiro on myös vastannut Enjun kouluttamisesta shinobiksi.
Enjun ja Chojiron väleissä voi nähdä pikkusisko - isoveli -asetelman, vaikkeivät he oikeasti ole sisaruksia. Tiedostan, että tämä voi joitakin pelaajia häiritä, mutta itse olen tälle kuviolle siedättynyt jo animen kautta niin hyvin, ettei se juuri hätkäytä suuntaan tai toiseen.
Chojiro on opettajana ankara ja antaa vastuuta. Hän haluaa, että Enju pärjää oikeasti eikä sen vuoksi päästä tätä helpolla.
Toisaalta Chojiro on myös omistautunut shinobin uralleen ja tiedostaa, että voi sen takia joutua tappamaan kenet tahansa. Tästä syystä hän päätyykin jahtaamaan Enjua, kun sotaherrat aloittavat valtapelinsä, jonka keskiössä on Enjun surmaaminen.
Enjun lämpimät tunteet Chojiroa kohtaan tulevat selviksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, joten oli sydäntä raastavaa seurata, mihin tilanteeseen pari ajautui. Toisaalta olin myös täysillä mukana, kun Chojiro kuitenkin päätti asettaa Enjun uransa edelle. Lämpenin tälle parille täydellisesti, ja olen sitä mieltä, että Chojiro sopii näistä viidestä ehdottomasti parhaiten Enjulle itselleen.
Gekkamaru
Gekkamarusta olin alun perusteella vähiten kiinnostunut, koska hän vaikutti lähinnä ärsyttävän omistautuneelta Enjulle. Hänen tapansa olla suojelevainen kävi hermoilleni siinä määrin, että teki mieli huutaa herralle päin naamaa "lopeta jo!".
Siinä missä Chojiro ja Hanzo haluavat Enjun oppivan pärjäämään myös omillaan, Gekkamaru tahtoo olla suojelija, joka käärii Enjun pumpuliin ja pakottaa pois toiminnan keskeltä. Tässä on taustalla juonellinen syy, mutta valitettavasti se ei poistanut ärtymystäni Gekkamarua kohtaan.
Myönnän haukotelleeni Gekkamarun reitin läpi ja odottaneeni porkkanaani tämän kaninkolon pohjalla. Reitin parasta antia olivat kohdat, joissa Gekkamarun veli Kuroyuki oli mukana, vaikka ne herättivät minussa epämääräisiä ristiriitaisia tunteita.
En osannut selittää noita tuntemuksia itselleni ja työnsin ne sivuun, koska halusin nauttia reitillä edes jostain. Sanottakoon, että tämä saattoi olla virhe näin jälkikäteen ajateltuna.
Pidin kuitenkin Gekkamarun reitistä tarinallisesti, koska se avasi Enjun taustoja aiempia reittejä perusteellisemmin. Eräs henkilö taivasteli minulle, miksi pelaan reittiä, jonka hahmo ei innosta minua... mutta haluan koko tarinan ja kaikki juonielementit. Olisi tympeää jättää jokin tarinallinen käänne sivuun vain siksi, ettei reitin hahmo puhuttele minua.
Kuroyuki
Ja vihdoin viimein koitti hetki, jota olin odottanut siitä asti, kun olin ensimmäisen kerran pelannut alkuluvut ja päätynyt Hanzon reitille. Suloinen, ihana ja röyhkeän flirttaileva Kuroyuki. Voisiko parempaa ollakaan? Valmistauduin sydämen tykytyksiin hymy huulillani.
Mitä sain? Ehdottomasti sydämen tykytyksiä. Voi niin paljon sydämen tykytyksiä! Ja niin paljon kyyneleitä! Kunain sydämeeni, joka mureni pieninä paloina lattialle, ja Kuroyuki vielä talloi niiden palasten päälle vakuuttaen samalla, että kaikki on minun Enjun hyväkseni.
Tämä oli muuten se hetki, kun annoin Goemonille anteeksi kaiken.
Nytkin, kun kirjoitan tätä postausta ja ajattelen Kuroyukia, kyyneleet nousevat silmiin ja sumentavat näkymän. Olin reitin jälkeen rikki ja olen edelleen rikki, koska Kuroyuki on niin rikki.
Kuroyuki on valmis tappamaan koko maailman varmistaakseen, että Enju on turvassa ja että saa pitää Enjun vain ja ainoastaan itsellään. Suloisen ja flirtin ulkokuoren alla on murhanhimoinen hirviö, joka ei kaihda väkivaltaa ratkaisuna kaikkeen.
Mutta Kuroyuki ei ole kamala, koska haluaa olla. Tämä kuulostaa nyt puolustelulta, mutta hänellä on syynsä sille, miksi hänestä on tullut sekopäinen läheisriippuvainen kauhistus. Kuroyuki ei herätä minussa vihaa vaan kauhua, mutta samaan aikaan haluan ottaa hänet syliin ja paijata kuntoon. En voi olla rakastamatta Kuroyukia, ja myönnän kriiseilleni tämän asian kanssa hetken.
Voi Kuroyuki...
Kuka vei sydämeni?
Lopputulosta ei varmaan ole tässä kohtaa vaikea arvata: Kuroyuki. En alkuun halunnut myöntää tätä edes itselleni ja vakuuttelin, että Goemon on se oma suosikki (taisin näin sanoa myös Twitterissä). Totuus kuitenkin on, että Kuroyuki kaiversi tiensä palasteltuun sydämeeni eikä taida lähteä sieltä koskaan.
Tästä aivonyrjähdyksestä kertoo jo pelkästään pelikuvakansioni, jossa on yhteensä noin 300 kuvaa muiden hahmojen reiteiltä ja pelkästään Kuroyukin reitiltä reilut 500 kuvaa. Se poika on niin rikki ja niin suloinen, etten tiedä, toivunko tästä milloinkaan. Ja koska Kuroyuki vei minut tunteiden pyörremyrskyyn, hän myös samalla koukutti minut peligenreen entistä vahvemmin. Otomepelit eivät jääneet kokeiluksi vaan taisivat tulla jäädäkseen.
Tästä syystä onkin hyvä kysyä: haluaisitko lukea vastaavia postauksia myös muista peleistä?
Ei kommentteja