Pelaaja lukemassa: NieR: Automata - Long Story Short

Luin NieR: Automata -peliin perustuvan Long Story Short -kirjan, jonka on kirjoittanut Jun Eishima. Rakastin peliä ja rakastuin myös kirjaan palavasti. Tässä postauksessa yritän valottaa, miksi kirja iski minuun syvästi ja mikä on sen suhde itse peliin. Postaus ei sisällä spoilerivaaraa.

Jun Eishima - NieR: Automata - Long Story Short


NieR: Automata -peli ilmestyi kevättalvella 2017, jolloin minäkin siihen tartuin. Peli paljastui huikeaksi ja ajatuksia herättäväksi kokemukseksi, jota avasin mm. tässä, tässä ja tässä postauksessa. Lisäksi pohdin erikseen vielä myöhemmin pelin musiikillista antia. Voisi siis sanoa, että innostuin pelistä melko paljon siitä huolimatta, etten ole pelannut sitä edeltävää Drakengard-sarjaa enkä alkuperäistä NieR-peliä.

Loogisena jatkumona hankin NieR: Automata - Long Story Short -kirjan heti, kun se viime syksynä ilmestyi. Kirjan lukeminen kuitenkin kesti, koska päätin napata sen ns. bussikirjaksi työmatkoille. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli yhtä aikaa sekä hyvä että huono ratkaisu. Hyvä siksi, että pieninä paloina annosteltuna minulle jäi tilaa pohdiskella kirjan sisältöä työmatkan kävelyosuudella. Huono siksi, että oli piinallista jättää hyvä tarina aina kesken, kun oli juuri ehtinyt muutaman sivun lukaista (bussimatkani kestää vain n. 10-15 minuuttia ruuhkasta riippuen).

Kirjan on kirjoittanut Jun Eishima, jonka käsialaa ovat mm. myös Final Fantasy XIII:een liittyvät kirjat: Final Fantasy XIII: Episode Zero ja Episode I sekä Final Fantasy XIII-2: Fragments Before. Pidin kahdesta edellisestä hyvin paljon (ehkä jopa enemmän kuin itse pelistä) mutta jälkimmäinen vain ärsytti. Tosin ärsytys johtui enemmän tapahtumien saamasta käänteestä, josta en pitänyt pelitrilogiassakaan, ei Eishiman tyylistä kertoa tarinaa.

Sisällöllisesti kirja käy läpi pelin tapahtumat melko tarkasti. Rakenteellisesti sen ratkaisut ovat kuitenkin perinteisempiä länsimaalaisen silmissä kuin itse pelissä, jonka kohdalla osa pelaajista luuli sen päättyneen, kun lopputekstit ensimmäisen kerran pyörähtivät ruutuun. Kirjan tarinankuljetus on hyvin kronologinen siinä, missä peli taas heitti pelaajan kertaalleen takaisin alkuun ja myöhemmin tarjosi mahdollisuuden valita, mitkä osuudet pelaa ensin.

Alun hämmennys - kenelle tämä on kirjoitettu?


Kirja alkaa lyhyellä prologilla, joka sisältää melko tiivistä infodumppausta. Koska olin pelin pelannut, tieto ei ollut minulle varsinaisesti uutta. Sen sijaan, jos kirjaa lähtee lukemaan kylmiltään, nimien, vuosilukujen ja muun informaation tulva muutamalla sivulla voi tuntua tyrmäävältä. Pelaajalle ne ovat vanhan kertausta, mikä voi olla henkilöstä riippuen hyvä tai huono asia. Minua kertaus ei varsinaisesti haitannut, koska pelin pelaamisesta oli jo ehtinyt vierähtää pitkähkö aika.

Varsinainen tarina alkaa ensimmäisestä luvusta ja heittää lukijan himpun verran pelissä eteenpäin. Tapahtumapaikkana toimii hiekka-aavikko, jonne pelin ja kirjan päähahmoandroidit 2B ja 9S ovat saapuneet etsimään kohdettaan. Pelissä ehtii tapahtua joitain asioita jo ennen tätä hetkeä, ja lukiessa kummastelin, miksi nuo kohdat jätettiin kertomatta. Pelaajalle tälle ei ole suurta merkitystä, mutta kirjaan kylmiltään tarttuva lukija ei välttämättä heti saa kiinni, missä mennään. Tiedä sitten, onko siitä tietysti suurta haittaa, sillä tarina kyllä joka tapauksessa avautuu hiljalleen.

Joka tapauksessa jäin pohdiskelemaan kirjan kohdeyleisöä alun perusteella. Sisältö on pelaajalle pitkälti kertausta jo pelissä nähdyistä asioista (toisin kuin Eishiman FFXIII-teoksissa, jotka täydentävät kokonaisuutta) ja toisaalta ei uudelle lukijalle anna sitä informaatiota, joka pelaajalla on jo hallussaan. Näin jälkikäteen voin kuitenkin todeta olleeni malttamaton ja hätäinen, sillä kirja kertoo pelin tarinan erinomaisesti ja tarjoilee jotakin sekä pelin pelanneille että pelaamattomille. Se siis seisoo tukevasti omilla jaloillaan ja samalla onnistuu lunastamaan paikkansa NieR: Automatan kokonaisuudessa.

Koskettava, hurmaava tarina


Jo pelatessa ihastuin NieR: Automatan tarinaan ja siihen, miten se käsitteli muun muassa sotaa, tunteita ja ihmisyyttä ilman, että koko pelissä oli ainuttakaan ihmistä. Kirjasta voi sanoa samaa, mutta koen, että tekstin muodossa pääsin tarinaan vielä syvemmälle. Tätä en oikeastaan osannut odottaa, koska oletin vain lukevani saman, minkä olin jo pelannut.

Kirjan kieli on japanilaisille kevytromaaneille tyypillisen helppolukuista eikä haastanut englannintaitojani, mikä on sinällään hyvä asia, koska pystyin keskittymään täysillä tarinaan. Imeydyin lopulta sisältöön niin syvälle, etten enää kiinnittänyt huomiota siihen, miten kevyttä tai helppolukuista kieli oli. Elin tarinaa, hengitin sitä. Uppouduin hahmojen sisäiseen elämään vielä vahvemmin kuin pelin parissa.

Parasta antia Long Story Shortissa tarjoilivat osuudet, joita peli ei mielestäni valottanut yhtä tehokkaasti. Kirja avasi peliä syvemmin, mitä Adamin ja Even päiden sisällä oikein tapahtui, mitkä olivat A2:n suurimmat motiivit ja mikä tarkalleen ottaen oli podien rooli YoRHa-androidien elämässä. Ymmärsin asioita, jotka olivat pelatessa menneet minulta ohitse joko siksi, ettei niitä kunnolla selitetty tai siksi, että olin niin uppoutunut tekemiseen, etten pystynyt täysillä havainnoimaan kaikkea. Ehkä kyse oli vähän molemmista.

Kirja ravisteli sisintä ja pakotti kääntämään uuden sivun. Oli raastavaa joutua irrottautumaan tekstistä noustakseen bussista. Tarina ja sen hahmot pyörivät päässä koko kävelymatkan töihin, jossa niistä oli pakko irrottautua. Rakastuin uudelleen, rakastuin yhä syvemmin.

Parasta kirjassa oli luultavasti juuri se, että sain elää tarinan uudestaan erilaisessa muodossa ja se, että asiat avautuivat minulle eri tavalla kuin aiemmin. Nyanssit, jotka jäivät pelaamisen ohessa ymmärtämättä, tunkeutuivat nyt mieleni syövereihin ja jäivät hiertämään, sillä NieR: Automata ei ole kiva ja viihdyttävä tarina. Se on koskettava ja paikoin jopa karmaiseva, se ui ihoni alle ja pakottaa minut pysähtymään yhä uudestaan. On hengitettävä ja lopulta antauduttava. On mentävä tarinan mukana juuri niin syvälle kuin se suinkin kuljettaa, ja, voi elämä, ne vedet ovat syviä.

En halua paljastaa kirjan viimeisiä sanoja, mutta ne todella sykähdyttivät siitä huolimatta, että olin nähnyt pelin lopun. Aamun ruuhkabussissa kärsin vaikeuksista pitää kaikki tunteet sisälläni, ja kun edessä oli kävely kirvelevässä pakkasessa, ei kyyneltulva ollut paras idea ikinä. Mutta minkäs teet. NieR: Automata on yhtä suurta tunnetta.

Kirja kaikille, erityisesti pelin pelanneille


Long Story Shortin alussa mietin, kenelle se on kirjoitettu. Sen luettuani koen, että melkeinpä kaikille. Ei tietysti perheen pienimmille, kuten ei pelikään. Kirjan teemat ovat sellaisia, että niiden käsittely vaatii kypsyyttä, joten ehkä lukijan on syytä olla vähintäänkin aikuisuuden kynnyksellä.

Tarinaan pääsee varmasti sisään, vaikkei tuntisi peliä. Alun nimet, vuosiluvut ja muu vastaava voivat tuntua raskailta, mutta niitä ei tarvitse omaksua. Kaikki tarvittava tieto kyllä tarttuu matkaan, kun tarina etenee. Jos haluat lukea hyvän scifitarinan ihmiskunnan kohtalosta, sodasta ja inhimillisyydestä maailmassa, jota ihmiset eivät hallitse, tässä on sellainen. Pelin voit halutessasi skipata, mutta en suoranaisesti suosittele sellaista valintaa.

Nimittäin omasta mielestäni kirja oli parhaimmillaan juuri pelin jälkeen. Pelaaminen on intensiivinen kokemus, joten minulta ainakin jää usein ensimmäisellä kerralla havaintoja tekemättä ihan sen takia, että keskityn pelillisiin ominaisuuksiin, kuten taisteluista selviytymiseen. Silti tarina toimii jo pelkästään pelinä. Peli ei tarvitse tuekseen kirjaa eikä toisinpäin, mutta kokonaisuus toimii silti, koska kirja avartaa ja syventää pelikokemusta.

Juuri tästä syystä sanon, että peliin kannattaa syventyä ensin ja sen perään uppoutua ahmaisemaan kirja. Jos vielä haluaa parantaa tarinaan imeytymistä, voi laittaa lukemisen taustalle soimaan pelin soundtrackin ja tunnelma on kohdallaan. Se tanssahteli korvissani myös tätä postausta kirjoittaessani.

NieR: Automata on rakkautta, enkä malta odottaa, että saan käsiini tänä vuonna ilmestyvän Short Story Long -kirjan.


Seuraa myös somessa!

https://www.instagram.com/levelupblogi/ https://twitter.com/Afeni84


https://www.pelit.fi/

Ei kommentteja