Pelaaja lukemassa: Parasite Eve

Tällä kertaa Pelaaja lukemassa -sarjassa kurkistellaan kultaiselle 90-luvulle ja puhutaan vähän enemmän myös peleistä kirjojen ohella. Nappasin nimittäin luettavaksi palkittua japanilaista kauhukirjallisuutta. Hideaki Senan Parasite Eve oli lukuelämyksenä varsin mielenkiintoinen ja onnistui karmaisemaan.



Vuonna 1998 ilmestyi japanilainen kauhuroolipeli Parasite Eve, joka aloitti samannimisen pelisarjan. Pelin on julkaissut myös Final Fantasy -sarjaa julkaissut Squaresoft (nykyisin Square Enix), ja Parasite Eveen laitettiin sisältöä, jota alun perin suunniteltiin Final Fantasy VII:ään. Tältä pohjalta olin aikoinaan hyvin kiinnostunut pelistä, vaikkei kauhupelien pelaaminen varsinaisesti ole minun juttuni. Peliin oli pakko tutustua.

Myöhemmin minulle selvisi jotain hyvin mielenkiintoista; Parasite Eve -peli on itse asiassa jatkoa japanilaiselle samannimiselle kauhuromaanille (1995), jonka on kirjoittanut Hideaki Sena. Sena voitti kirjallaan Japan Horror Awardin. Tänä vuonna sain vihdoin aikaiseksi hankkia kyseisen kirjan, ja olin varsin utelias, miten se ja peli oikeastaan sopivat yhteen.


Yksityiskohtaisia munuaisleikkauksia ja karmaisevaa kehokauhua


Toshiaki Nagashima on vuosia tutkinut mitokondrioita, jotka elävät ihmisen soluissa ja polttavat ravintoaineita solun energianlähteeksi. Kirjassa käy ilmi, että mitokondrioiden ajatellaan alunperin olleen itsenäisiä organismeja, mutta nykyisin elävän symbioosissa muiden lajien solujen kanssa. Itsenäiseen, toisen olennon ulkopuoliseen elämään ne eivät kykene.

Toshiakin vaimo Kiyomi päätyi hänen kanssaan naimisiin, sillä Toshiakin puheet mitokondrioista saivat hänen sydämensä kirjaimellisesti pamppailemaan. Kiyomi vain tiesi, että Toshiaki oli oikea mies hänelle. 

Valitettavasti Kiyomi kuitenkin kuolee yhteisten avioliittovuosien jälkeen auto-onnettomuudessa. Sitä ennen hän on tehnyt elintenluovutussuostumuksen, jonka Toshiaki myös hyväksyy. Kiyomin munuaiset luovutetaan niitä tarvitseville, mutta vastineeksi Toshiaki vaatii lääkäriä luovuttamaan hänelle Kiyomin maksan.

Toshiaki alkaa viljellä maksaa omassa mitokondriotutkimuslaitoksessaan. Hän nimeää soluprojektinsa Eve 1:ksi.

Toinen Kiyomin munuaisista päätyy 14-vuotiaalle Mariko Anzaille, joka alkaa nähdä painajaisia. Niissä munuaisen omistaja haluaa elimensä takaisin, ja samalla Marikosta tuntuu, että munuainen hänen sisällään elää omaa elämäänsä, on melkein kuin se pyrkisi vapauteen.

Toshiakin soluviljely puolestaan tuottaa tulosta. Eve 1 -projektista kasvanut biomassa muistuttaa ajoittain Kiyomia ja lopulta onnistuu jopa valtaamaan Toshiakin tutkimusassistentin. Eve on mitokondria, joka on aikojen alusta asti odottanut tilaisuuttaan. Se on uinunut ihmisten soluissa ja vain odottanut, että voi kehittyä täydelliseksi olennoksi, vapaaksi symbioosista. Nyt tuo aika on koittanut.

Parasite Even alku hämää lukijaa. Se on pitkäveteinen ja viivyttelevä mutta opettavainen. En tiennyt mitään munuaisten siirrosta, mutta nyt minulla on varsin hyvä käsitys, mitä leikkauksessa tapahtuu. Hyvin yksityiskohtainen käsitys. Ajoittain kirjaa lukiessa tuli tunne, että luen jonkinlaista leikkaussalipornoa. Ei siinä mitään eroottista ollut, mutta kirjailija suhtautuu täydellisellä intohimolla ihmisen biologiaan ja erityisesti leikkauksiin. 

Parasite Even alkupuolisko kävi paikka paikoin oppikirjasta enemmän kuin viihteestä. Eikä se ole aina hyvä asia. Oma kielitaitoni oli koetuksella, vaikka osaan mielestäni englantia hyvin. Nyt vain vastassa oli paljon vierasta sanastoa, mikä voi johtua siitä, etten harrasta sen enempää lääkärisarjoja kuin aiheeseen liittyvää kirjallisuuttakaan.

Tapahtumat Parasite Evessä pääsevät vauhtiin hitaasti. Kun vihdoin tapahtuu, tapahtuu rymisemällä. Leikkaussaliporno vaihtuu kehokauhuun, joka ei ollut erityisen miellyttävää luettavaa, mutta toisaalta en kauhukirjalta miellyttävyyttä odottanutkaan.

Kehokauhun lisäksi kirja sisälsi kaksi raiskauskohtausta, mitkä tulivat ainakin minulle varsin pyytämättä ja yllätyksenä. Sinällään lähtökohdat, jossa Eve haluaa luoda täydellisen olennon ja tapa, jolla tuo sama myös pelissä tapahtui, antavat kyllä viitteitä siihen, että raiskauksia voi tapahtua. En vain osannut odottaa, että ne myös kuvailtaisiin. 

Edellisen vuoksi en suosittele kirjaa henkilöille, joille tällaiset aiheet voivat aiheuttaa ahdistusta. Kehokauhun vuoksi todettakoon, ettei se muutenkaan sovi kaikkein herkimmille. Vietin itsekin muutaman huonosti nukutun yön kirjan takia.

Kirjan kieli ei ole millään muotoa erityistä. Sanasto oli varsinkin alkupuolella itselleni hankalaa, koska lääketieteelliset termit eivät ole minulle tuttuja. Lukeminen oli tästä syystä hidasta. Loppupuoliskon luki nopeammin, koska tapahtumat tempaisivat mukaansa ja lääketieteellistä jargonia oli vähemmän. 

Kielellä ei juuri Parasite Evessä leikitelty vaan kerronta oli varsin tavanomaista. Siinä mielessä ei voi puhua varsinaisesta lukuelämyksestä, mutta voidaan sanoa, ettei kerronta ainakaan häiritse tapahtumien seuraamista. Lauseita ei tarvitse jäädä makustelemaan vaan voi keskittyä konkretiaan. Mietin hetken, onko tämä huono asia, mutta sanoisin, ettei ole. Kirjassa on tarpeeksi sulateltavaa tällaisenaan.

Peli kirjan jatkumona


Parasite Eve (1998) on toimintapainotteinen kauhupeli, jossa on roolipelielementtejä. Peli sijoittuu New Yorkiin joulun pyhiin. NYPD:n tuore työntekijä Aya Brea on sokkotreffeillä oopperassa, kun yhtäkkiä kesken päätähden aarian ihmiset Ayan ympärillä syttyvät itsestään palamaan. 

Aya ja oopperalaulaja, Melissa, ovat ainoat, jotka eivät pala kuoliaaksi tai pakene paikalta. Hyvin pian Melissa mutatoituu jonkinlaiseksi hirviöksi ja pakenee viemäreihin. 

Ayalla ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa, kun alkaa selvittää tapausta. Samalla mitokondria-Eve alkaa edistää omaa suunnitelmaansa irrottautua symbioosista ihmisten kanssa luomalla täydellisen olennon, jonka itse synnyttää Melissan kehosta. Käytännössä Aya on lopulta ainoa, joka pystyy taistelemaan Eveä vastaan, sillä hänellä on mitokonrioissaan samankaltainen mutaatio kuin kirjan Kiyomilla. Toisin kuin Kiyomi, Aya oppii hallitsemaan voimiaan eivätkä mitokondriat pysty ohjailemaan hänen toimiaan.

Pelin tapahtumat ajoittuvat kirjan jälkeen ja siinä viitataan useampaan kertaan "Japanin tapaukseen", vaikkei sitä käsitellä kovin syvällisesti. Pelaaja saa tietää pieniä väläyksiä siitä, mitä Japanissa oli aikaisemmin meneillään. Tämän enempää ei sinällään tarvitsekaan tietää, jotta pelin juonta voi seurata. On vain hyvä, ettei kirjan koko juonta referoida välivideoiden aikana.

Kirjan lukemisen jälkeen erityisesti pelissä mainittu Ayan äiti jäi mietityttämään. Pelissä hänen nimekseen mainitaan Mariko Brea, ja sen perusteella hän voisi olla kirjan Mariko Anzai, mikäli hänen sukunimensä on vaihtunut esimerkiksi avioliitton myötä. Suoraan ei kuitenkaan sanota, onko näin.

Kirjailija itse ei ollut pelin kehityksessä mukana, mutta hän on sanonut, että on tyytyväinen siihen, millä tavoin pelintekijät toivat Parasite Eve -romaanin maailman pelimuotoon. Olen samaa mieltä. Kirjan maailma välittyy vahvasti pelin maailmaan, ja tarinat kulkevat pitkälti käsi kädessä. Pelissä toistuu samankaltaisia tapahtumia kuin kirjassa mutta uudessa kontekstissä.

Kenelle?


Sanoisin, että kauhun ystävälle sekä peli että kirja ovat tutustumisen arvoisia. Herkemmille sen sijaan en lähtisi näitä teoksia suosittelemaan. Valitettavasti Parasite Eve -peliä ei koskaan julkaistu Euroopassa, joten se ei ole saatavilla Euroopan PlayStation Storessa. Mikäli sinulla on jenkkitili käytössäsi, voit sen kuitenkin Storesta hankkia varsin edullisesti PlayStation 3:lle tai PlayStation Vitalle.

Jos taas olet kiinnostunut kirjasta, saatat löytää siitä vielä painetun kappaleen ulkomaalaisista verkkokirjakaupoista. Hinnat olivat kuitenkin sen verran suolaisia, että itse tyydyin Kobon kirjakaupasta saatavaan e-kirjaan. Veikkaisin, että kirja löytynee e-versiona myös muista niitä myyvistä kaupoista.



Seuraa myös somessa!

https://www.instagram.com/afigaming_/ https://twitter.com/Afeni84


https://www.pelit.fi/

Ei kommentteja