Level up!

 

 

Kirjoitin pelipäiväkirjaa periaatteessa jo teini-ikäisenä. Peleihin liittyvät pohdintani vain lomittuivat suloisesti sekaisin muiden päiväkirjaani kirjoittamien asioiden kanssa. Kirjasin ylös ajatuksiani hahmoista ja tarinankäänteistä, koska ne jäivät monesti pelaamisen jälkeen kutkuttamaan mieltäni.

Esimerkiksi teinivuosieni pelipäiväkirjasta löytyy tärkeä Final Fantasy VIII:aan liittyvä huomio: "Squall on tunnevammainen idiootti!!!". Kun sitten hiljattain kirjoitin nykyiseen pelipäiväkirjaani Diabolik Loversista "Vihaan Reijiä, vihaan, vihaan, vihaan", tunnekuohustani huolimatta en voinut olla nauramatta sille, etten ole tullut kovin kauas noista villeistä fanityttövuosista.

Pelipäiväkirjan kirjoittaminen jäi jossain kohtaa pois ja keskityin enemmän ficcaamiseen pelaamisen ohella. Kun blogi tuli kuvioihin julkisena pelipäiväkirjana, putosivat viimeisetkin käsin raapustetut merkinnät pois. Vasta vuonna 2017 innostuin pelipäiväkirjan kirjoittamisesta uudestaan ja puuhasin sitä tovin hyvin aktiivisesti. Esittelin myös omaa silloista pelipäiväkirjaani ja erään toisen peliaiheista bullet journalia tuolloin blogissa.

Aika pian päiväkirjani typistyi lyhyiksi huomioiksi ja annetuiksi tähdiksi per peli, koska blogiin tuli joka tapauksessa kirjoitettua omista ajatuksista laajemmin. Vasta tänä vuonna palasin kunnolliseen päiväkirjaformaattiin, koska otomepelien myötä en halunnutkaan jakaa ihan kaikkia ajatuksia blogin puolelle mutta koin silti tarvetta kirjoittaa ne ylös. 

Kun hiljattain sain pyynnön esitellä pelipäiväkirjaani blogissa, ensimmäinen reaktioni oli täysi jäätyminen. Minähän olen kirjannut nämä asiat itselleni. Nämä ovat minun salaisia fanityttötunteitani, jotka jaan vain korkeintaan asiasta ymmärtävien kavereiden kanssa. Miksi siis jakaisin ne blogin lukijoille?

Niinpä. Enkä aio jakaa, mutta kerron toki silti aiheesta, koska voihan se inspiroida jotakuta toista oman pelipäiväkirjan tekemiseen. Uskon, että kirjoittaminen on aina hyvästä, ja sitä ilosanomaa haluan levittää jopa tällaisen peliblogin kautta.

 

Vuoden alussa merkintäni olivat vielä hyvin niukkoja. Tein nopeita lyhyitä huomioita, joita säestin tähdillä. Toki esimerkiksi Final Fantasy IX:n olen jo pelannut niin monta kertaa, että olisi älytöntä siitä enää kirjoittaa pitkiä selostuksia hahmoista ja tarinasta.

Pelattu peli siis vaikuttaa myös paljon siihen, millaisia asioita tulee kirjattua ylös. Joka tapauksessa tällainen niukka tyyli onnistuu varmasti kiireisempinäkin aikoina, jos kuitenkin haluaa laittaa pelaamistaan peleistä jotain ylös.

Henkilökohtaisesti pidän myös siitä, että asiat näyttävät kauniilta ja värikkäiltä. Niinpä korvasin niukkuutta sillä, että valitsin pelille aina väriteeman, jota noudatin sekä otsikossa että tähdissä ja tekstissä.

Näistä merkinnöistä myös huomaa, että ne on kirjattu vasta pelaamisen jälkeen. Sen aikana en ole tehnyt mitään merkintöjä, joista voisi seurata etenemistä ja omaa henkilökohtaista matkaa pelin parissa.

Japanilaiset roolipelit ovat usein pitkiä, mistä syystä tarkkojen havaintojen kirjoittaminen saattaisi käydä työlääksi. Ehkä juuri se on ollut osittain syynä siihen, että päädyin tällaiseen niukempaan versioon.

 

Alkuvuodesta otomepelit jysähtivät elämääni erittäin kovaa. Tällä hetkellä vuoden pelatuissa on enemmän niitä kuin japanilaisia roolipelejä. 

 

Tosin Ikemen Sengoku dominoi listaa, koska siinä olen kirjannut jokaisen reitin erikseen (lähinnä siksi, että aion pelata vain kiinnostavimmat eli en "läpäise" peliä koskaan).

Tämä muutos oli ratkaiseva pelipäiväkirjanpidolle, koska halusin jälleen kirjoittaa asioita ylös enemmän ja laajemmin kuin blogissa koskaan paljastaisin.

Näistä kuvista paljastuu kuitenkin kaksi tärkeää elementtiä pelipäiväkirjassani. Haluan listan pelatuille peleille ja sisällysluettelon, jotta minun on helppo palata oikeaan kohtaan myös myöhemmin.

 

Toisinaan taas tilaa tulee varanneeksi liikaa, mutta se ei ole koskaan ongelma. Tulostin laulaa tarvittaessa ja sivuille ilmestyy kuvituskuvia kovin näppärästi. Myös kavereilta saatuja kortteja voi hyödyntää pelipäiväkirjan koristelussa. Yllä olevissa sivuissa ensimmäistä koristaa Emmiltä saatu Nobunaga-aiheinen ystävänpäiväkortti ja toista Mitsuhiden reitin taidekuvien tulosteet (molemmat Ikemen Sengokusta). Taitavammat piirtävät itse.

 

Alkuvuoden niukoista merkinnöistä on siirrytty tunnekuvauksiin ja juonipohdintoihin, jotka saavat mielikuvituksen kihelmöimään. Koska näitä on tullut kirjattua nopeasti pelaamisen ohessa, ei käsiala ole paras mahdollinen ja suttujakin päätyy joukkoon.

Haluan kuitenkin kirjata itselleni nyt ajatuksia ylös kuin kirjoittaisin päiväkirjaa normaalisti. Uskon, että näihin tunne-elämyksiin on mukava palata myöhemmin, kun miettii, miksi jokin peli vuosia sitten kolahti niin lujaa.

Päiväkirjassa saavat näkyä niin ihanat kuin ikävätkin fiilikset, koska ne ovat minua varten. En minä tällaisia avautumisia ainakaan tässä muodossa kirjoittaisi suoraan blogiin (mutta tämän kerran saat nyt niistä sensuroidun väläyksen).

Kaikkia varten tällainen omien tunteiden käsittely paperilla ei varmastikaan ole, mutta minulle se auttaa pelikokemuksen jäsentelyssä ja itsetuntemuksessa. Suurin syy kirjoittamiseeni on kuitenkin, että se on minusta puhtaasti hauskaa. Nautin siitä, että voin pukea ajatukseni kirjalliseen muotoon.

Joskus kuitenkin tarvitaan myös tekstin lisäksi jotain muuta...

 

 

Ikemen Sengokun Nobunaga kiinnostaa minua hahmona hyvin paljon ja toisaalta hänen reittinsä ovat tarinallisesti olleet myös mielenkiintoisia, joten olen laittanut tapahtumia ylös keskimääräistä tarkemmin.

 

Onko tästä jotain hyötyä? No, en varsinaisesti tiedä. Ehkä, jos joskus haluan kirjoittaa blogiin jonkin tarkemman pohdintapostauksen Nobunagan eri reiteistä. Toisaalta tämä on vähän kuin matkaa kuvaisi, joten lähinnä kirjoitan asioita ylös omaksi huvikseni jälleen kerran.

 

Koska kyseessä on mobiilipeli, joka etenee ilmaiseksi pelattuna tautisen hitaasti, tarkka kirjaus takaa sen, ettei minun välttämättä tarvitse pelata reittejä uudestaan. Voin vain lukea omia merkintöjäni ja palauttaa tapahtumat mieleeni. Joskus se on melkein yhtä hauskaa kuin pelaaminen... tai jopa hauskempaa, jos mielikuvitus innostuu täydentämään tekstiä lisäkohtauksilla, joita pelissä ei edes ollut.

 

Toisaalta kaikki hahmot eivät ole yhtä mielenkiintoisia, joten heistä ei tule kirjoitettua samalla innostuksella kuin toisista. Tämän todistaa hyvin Ikemen Sengokun Mitsuhide, jonka kohdalla sain useamman luvun tiivistettyä muutamaan riviin.

 

Pelipäiväkirja siis elää aina tarpeen mukaan ja kirjauksia ei tehdä millään tietyllä kaavalla. Sillä tavoin myös harrastus pysyy tuoreena ja innostavana.

 

 

Pelipäiväkirja on kätevä myös erinäisten asioiden listaamiseen. Kukin tekee tietysti listansa omien tarpeiden mukaan. 

Vanhaan pelipäiväkirjaan listasin saavutuksia (siitä huolimatta, että ne näkee konsolin valikosta), mutta joidenkin pelien osalta tein myös ns. metsästyslokia. 

 

Esimerkiksi Xenoblade Chronicles 2:ssa on tiettyjä asioita avatakseen listittävä riittävän monta samanlaista hirviötä, mutta pelin valikoista näitä on hankala tarkistella. Niinpä listasin hirviöt alueittain ja merkitsin päiväkirjaan, kun sain lokini täyteen jonkin niistä osalta.

Hakuoukissa sen sijaan olen listannut saatuja loppuja, vaikka nekin taitavat Steamin saavutuksien kautta vähintään olla nähtävissä (?).

Lisäksi annan pelihahmoille sydämiä... tai nykyisin ehkä ennemminkin "sydämiä", koska listaan päätyy kaikenlaisia muitakin merkintöjä.

Yleensä annan sydämet hahmon reitin päätteeksi (JRPG:n osalta ennemmin pelin päätteeksi, jos päädyn tällaisia listaamaan), mutta toisinaan käy niin, että toisen hahmon reitti paljastaa jo pelatusta hahmosta jotain uutta. Tällöin saatan siis vielä jälkikäteen muokata jo antamiani sydämiä suuntaan tai toiseen. Kuvassa näkyy, miten Diabolik Loversin Reijin sydämille kävi kesken Shuun reitin pelaamisen.

Pelipäiväkirjaa voi kukin pitää valitsemallaan tavalla. Millainen tyyli puhuttelee juuri sinua? Haluatko piirtää itse kuvitusta vai tekisitkö merkintöjä vain ranskalaisilla viivoilla? Mitä asioita ylipäätään haluat laittaa ylös?

Jos pelipäiväkirjan pitäminen kiinnostaa, kannattaa siis hetkeksi pysähtyä pohtimaan, mitä siltä oikeastaan hakee ja kuinka paljon haluaa panostaa. Suosittelen kyllä lämpimästi kokeilemaan, mikäli suhtaudut peleihin samanlaisella tutkiskelevalla innolla kuin allekirjoittanut.