Alkuperäisen Sony PlayStationin alkuaikoina konsolipelikansalla ei ollut etukäteen mahdollisuuksia tutustua ilmestymässä olevien pelin yleiseen ilmeeseen ja -mekaniikkaan lataamalla demoja verkkopalvelusta (Toisin kuin PC master race, joka oli nauttinut demoista ja waresta jo aikojen alusta). Ostopäätökset tehtiin hyvin pitkälti pelilehtien ja puskaradion suositusten perusteella. Pleikka ykösen CD-pohjaisuuden matalampien valmistuskustannusten myötä julkaisijat alkoivat kuitenkin pian mainostaa tulevia teoksiaan laittamalla niiden demolevyjä toisten pelien kylkiäisiksi. Tällä konstilla sai myytyä myös vähemmän tunnettuja pelejä, hyvänä esimerkkinä Squaresoftin eriskummallinen Tobal No.1 mätkintäpeli, joka ilmestyi mukanaan Final Fantasy VII:n pelattava demo.
Konsolimaailma ymmärsi demojen mainospotentiaalin ja pian siellä täällä alkoi ilmestyä pelilehtiä, joiden mukana tuli PS1:n pelilevy täynnä trailereita ja pelattavia demoja. Yksi niistä oli Suomessakin ilmestynyt Virallinen PlayStation-lehti. Myös allekirjoittanut innostui aikoinaan demolevyjen mahdollisuuksista, sainhan ala-asteikäisenä uuden pelin käytännössä vain jouluna ja syntymäpäivänä. Muita kuin omia pelejäni näin liikkeessä lähinnä kavereiden luona ja telkkarissa Viton Game Over-ohjelmassa. Siksi olinkin onnesta soikeana, kun sitten sain säästettyä tarpeeksi rahaa ensimmäisen demon sisältävän Pleikkalehden ostamiseen. 65 markkaa oli siihen aikaan suhteellisen suolainen hinta, mutta kuitenkin täysin mahdollinen säästää 20 markan viikkorahoista aina silloin tällöin.
Demolevyt sisälsivät yleensä yhden suuremman nimen (Metal Gear Solid, Crash Bandicoot, Tomb Raider) ja loput olivatkin sekalaista seurakuntaa. Nämä vähemmän tunnetutkin tuli useimmiten kahlattua läpi juurta jaksain, koska muutakaan uutta pelattavaa ei juuri silloin ollut saatavilla. Täytyy tunnustaa, että nämä pelihetket ovat kirvoittaneet aikoinaan aika monta ostopäätöstä ja vielä muutaman lisää aikuisiällä hyvien muistojen ansiosta. Virallisen PlayStation lehden Euro Demoissa vielä erikseen oma lukunsa olivat Net Yaroze-pelit, jotka olivat samannimisellä erikoispleikkarilla ohjelmoituja kotitekoisia kokonaisia pelejä. Täytyy tunnustaa, että näiden tekeleiden parissa aikaa meni enemmän, kuin virallisten pelien demojen parissa yhteensä. Erityisen hyvinä muistoina mainittakoon esimerkiksi Super Bub, Haunted Maze ja Terra Incognita.
Demolevyjen kauppaaminen lehtien kylkiäisinä loppui hiljalleen konsolien verkko-ominaisuuksien yleistyttyä, mutta ne kertovat yhä oman aikansa hengestä. Sen ja 500 tilaajaa saavuttaneen Youtube-kanavani kunniaksi aion tarjota kahdeksan PS1-demolevyn läpileikkauksen kolmen tunnin maratonina. Hyvää elokuvailtaa!!
