Level up!

 

 

Päädyin pelaamaan Nightshade ／百花百狼 -pelin, koska innostuin kesällä Ikemen Sengoku -mobiilipelistä ja nettikeskusteluissa suositeltiin Nightshadea Ikemen Sengokun faneille. Oletukseni oli, että peleillä on siis enemmänkin yhteistä kuin sijoittuminen samaan historialliseen ajanjaksoon ja se, että molemmat ovat naisille suunnattuja romanttissävytteisiä pelejä.

 

Nightshade oli kuitenkin hyvin erilainen kokemus kuin Ikemen Sengoku tähän asti, mutta voin sanoa molempien jättäneen jälkensä sydämeeni.

 

 

Päähahmo ei tuossa kohtaa tiedä, kuka on kyseessä ja muuttaa historian suunnan. Lisää muutoksia on luvassa, kun rakkaus roihahtaa päähahmon ja pelaajan valitseman rakkaudenkohteen välillä.

 

Nightshade puolestaan sijoittuu Odan kuoleman jälkeiseen aikaan Hideyoshi Toyotomin hallintokaudelle. En avaa tässä postauksessa Japanin historiaa tarkemmin, mutta kiinnostuneet voivat käydä lukaisemassa sengoku-kaudesta vaikkapa Wikipediasta. 

 

 

Enju kuitenkin tempaistaan mukaan daimioiden kieroiluihin, eikä lopulta mikään ole yksinkertaista. Ei edes rakkaus.

Yhteisiä hahmoja peleille ovat Hideyoshi Toyotomi ja Ieyasu Tokugawa, mutta heidän roolinsa peleissä ovat todella erilaiset ja persoonat myös kuvattu eri tavoin. 

 

Jos siis kuumottelee Ieyasua ja Hideyoshia Ikemen Sengokussa ja lähtee heidän takiaan pelaamaan Nightshadea, voi pettymys olla vastassa. Onneksi en tullut peliin tällä lähdöllä.

 

Olen seikkaillut otomepelien maailmassa vasta lyhyen tovin mutta olen jo ehtinyt oppia, että osa pelaajista ei voi sietää näiden pelien naishahmoja. Vaikka tavallaan voin ymmärtää, minkä takia (länsimaalaiset) pelaajat näistä hahmoista ärähtävät, en toistaiseksi itse pysty noihin tuntemuksiin samastumaan.

 

Voi olla, että vielä tulee kohdalle päähahmo, jonka rooliin hyppäämisen koen epämiellyttäväksi, mutta näiden kahden pelin osalta olen viihtynyt hyvin. Ikemen Sengokun päähahmo tuntuu minulle läheisemmältä, mutta pystyin samastumaan myös Nightshaden Enjuun.

 

 

Ikemen Sengokun päähahmo on aikuinen nainen, jonka tarkkaa ikää ja nimeä ei kerrota (pelaaja nimeää hahmon itse). Hän on juuri saanut unelmiensa työpaikan muotisuunnittelijana, kun tempautuu 500 vuotta ajassa taaksepäin Japanin sengoku-kaudelle madonreiän kautta.

Päähahmolla on kolmen kuukauden päästä mahdollisuus palata omaan aikaansa, kun madonreikä ilmestyy uudestaan. Jos hän siis haluaa palata, eikä esimerkiksi rakastu johonkuhun sengoku-kauden kuuluisista sotaherroista.

Vaikka päähahmo on nimetön, hänellä on oma persoonansa, joka sitten joko osuu pelaajan makuun tai ei. Hän on kiltti ja ystävällinen, kuten japanilaisen naisen kuuluu, mutta ajoittain hänestä löytyy myös särmää.

Ikemen Sengokun päähahmo ei voi sietää tappamista, joten hän ajautuu ristiriitoihin sotaherrojen tavoitteiden suhteen. Ne kun vähemmän yllättäen vaativat ihmishenkien uhraamista. Tätä elämän ja kuoleman kysymystä päähenkilö joutuu jonkin verran punnitsemaan, mutta siihen ei mennä yhtä syvälle kuin jossain muussa teoksessa ehkä saatettaisiin.

Erityisesti pidän päähahmossa esimerkiksi siitä, miten hän opettaa suostumuksen käsitteen luvatta suutelevalle Masamune Datelle. Toisaalta huhut kertovat, että Kennyo-munkin reitillä päähahmo puolestaan alistuu kohtaloonsa tavalla, joka saattaa jättää pelaajalle ikävän maun suuhun. Päähahmolla onkin ikävä taipumus antaa anteeksi myös sellaisia tekoja, joita ei todellakaan pitäisi, ja tästä syystä minun tekisi mieli ajoittain läpsäistä häntä.

 

 

Nightshaden Enju on 16-vuotias nuori nainen, joka on koko ikänsä treenannut shinobiksi. Häntä ei ole kuitenkaan päästetty kotikylänsä Kogan ulkopuolelle suorittamaan shinobi-tehtäviä. 

Pelin alussa Enjun harras toive toteutuu vihdoin ja hän saa ystävineen tehtävän, jota lähtee suorittamaan pääkaupunkiin. Tehtävä ei vaikuta suunnattoman vaativalta ensivilkaisulla, mutta Enjun aito innostus ja toisaalta epävarmuus omasta osaamisestaan on sydäntä lämmittävää, ja siinä on helppo elää mukana.

Myös Enju on kiltti ja ystävällinen. Ehkä liiankin, kun ottaa huomioon, että hänet on kasvatettu shinobiksi, jonka pitää pystyä tappamaan vaikka ystävänsä, jos tehtävä sitä vaatii. 

 

Taustansa ja pelin tapahtumien vuoksi myös Enju joutuu vastakkain elämän ja kuoleman kysymysten kanssa. Nightshadessa tähän aiheeseen myös paneudutaan mielestäni hieman syvemmin kuin Ikemen Sengokussa.

Enju on toisaalta samastuttava kiltteytensä vuoksi, mutta ajoittain hänen nuoruutensa ja viattomuutensa nousee esille tilanteissa, joihin itse olisin aikuisena suhtautunut eri tavalla. Pelaamista tämä ei häirinnyt, mutta aiheutti ehkä jonkinlaisia sisäisiä ristiriitoja, koska itse olisin ehkä suonut tapahtumien menevän pidemmälle... mutta Enjun vuoksi samaan aikaan koin, että mentiin jo ihan tarpeeksi pitkälle.

Vaikka liiallinen kiltteys ja anteeksianto hiertävät minua sekä Ikemen Sengokun päähahmossa että Enjussa, minulle ne eivät ole syy jättää näitä pelejä pelaamatta. Enkä halua nostaa toista hahmoa toisen yläpuolelle, sillä olen kiintynyt molempiin.

Ikemen Sengokun päähahmo toimii minulle yleisesti paremmin jo ikänsä puolesta, mutta olen päässyt silti hyvin kiinni molempien hahmojen tunnetiloihin. Toisinaan eläytyminen on ollut niin voimakasta, että yöunet ovat siitä jopa hieman kärsineet. Voin myös rehellisesti sanoa, että olen näiden päähahmojen kautta päässyt myös tarkastelemaan itsessäni puolia, joihin en ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota.

Pidän siis molemmista ja mielestäni kumpikin hahmo toimii omassa tarinassaan erinomaisesti. Ikemen Sengokussa huomioidaan päähahmon nykyaikaisten asenteiden ristiriidat sengoku-kauden sotaherrojen näkemysten kanssa. Enjun raikas nuoruus taas puskee shinobin roolista läpi niin vahvasti, että sydän rutistuu kasaan.

Jatkossa pelaajan valinnat määrittelevät Nightshadessa, saako tarina onnellisen vai onnettoman lopun. Viidelle mieshahmolle on kullekin oma reittinsä, jolla on kaksi erilaista loppua.

 

Ikemen Sengokussa ei onnettomia loppuja ole (kai, en ainakaan ole vielä törmännyt sellaiseen). Sen sijaan valinnat määrittävät, jatkuuko tarina kymmenennen luvun jälkeen romanttisella, dramaattisella vai ikuisella reitillä.

Vaikka Nightshadessa on verta, väkivaltaa ja kuolemaa, romanttiikkapuoli pysyttelee läpi tarinan melko kiltillä tasolla. Joskin yhden hahmon reitiltä on luettavissa myös toisenlaisia sävyjä. Ajoittain pelissä painottuivat paljon enemmän muut juonielementit kuin romantiikka, mikä sopi oikein hyvin, sillä tarina ja siitä eri reiteillä paljastuvat yksityiskohdat olivat erittäin kiehtovia.

Ikemen Sengokussa tarinat eivät ehkä muodosta yhtä koherenttia kokonaisuutta kuin Nightshadessa, mutta ne viihdyttävät alusta loppuun ja pakottavat palaamaan pelin pariin heti, kun tilaisuus tulee.

Vaikka päähahmo muotisuunnittelijana ei ole niin valmis taistelutilanteisiin kuin Enju, hän löytää itsensä monesti taistelukentältä rakastamansa miehen seurasta. Joskus hän on myös valmis tarttumaan itse aseeseen pelastaakseen rakkaansa, monesti tosin päätyy itse pelastettavaksi.

Siinä missä Nightshadessa loppu voi olla onneton ja romantiikka kevyttä, Ikemen Sengokussa rakkaus tuntuu olevan ikuista ja romantiikasta lipsahdetaan monessa tarinassa erotiikan puolelle. Pelissä on seksiä ja joillain reiteillä sitä on paljonkin.

Pelin kuvamateriaali pysyy kuitenkin hyvin kilttinä ja ruudulla näkyy mustaa, kun siirrytään kuumempien kohtausten pariin. Teksti onnistuu nostattamaan tunnelman siinä missä hyvä eroottinen kirjallisuuskin.

Erityisen kuumia kohtauksia löytyy kuulemma Nobunagan, Sasuken ja Mitsuhiden reiteiltä. Näistä olen pelannut Nobunagan reitin kahdesti, ja voin suositella. 

Eroottisen puolen lisäksi romanssit ovat kuitenkin myös itkettävän ihania. Jopa siinä määrin, että koen tällä hetkellä suunnatonta haikeutta, kun edessä on siirtyminen Masamunen reitiltä Mitsuhiden reitille.

Ikemen Sengoku ja Nightshade ovat molemmat erinomaisia pelejä ja voisin suositella molempia. Jos pelaaja on kuumien aikuisten romanssien perässä, Ikemen Sengoku on oikea valinta. Nightshade tarjoilee kokonaisemman tarinaelämyksen ja kiltimpiä romanttisia elementtejä. 

 

Nightshaden historiallinen ajankuvaus lienee myös Ikemen Sengokua koherentimpaa, sillä jälkimmäinen vetää mutkia suoriksi, kirjoittaa tapahtumia uusiksi ja heittää ajoittain realismin romukoppaan. Se ei tarkoita, että Ikemen Sengoku olisi huono peli vaan että se käyttää historiaa inspiraationaan ja nyökkää sille aina ajoittain silmäniskun kera.

Molemmilla peleillä on omat tapansa käsitellä synkempiä teemoja, ja tämä saattaa olla aihe, johon palaan vielä joskus myöhemmin. Haluan ehkä toiste myös puhua Nightshaden hahmoista tarkemmin, koska tämä postaushan ei paljastanut, kuka miehistä lopulta vei sydämeni ja kuka veisteli kunailla sen pieniksi palasiksi. Palataan siis asiaan.

Ja hei, jos haluat jommastakummasta pelistä postauksen tietystä näkökulmasta, heitä toiveesi kommenttiboksiin tai Twitterin kautta tulemaan. Level up! -blogi on avoin ideoille!