Kaksi ensimmäistä Guitar Hero-sarjan peliä saivat maailman muovikitarahuuman valtaan. Yhteen laskettuna pelit myivät kaiken kaikkiaan noin kymmen miljoonaa kappaletta. Brändin itselleen ostaneella Activisionilla hienot myyntiluvut eivät jääneet huomiotta ja emoyhtiö päättikin takoa kun rauta oli kuumaa. Tässä vaiheessa molemmat pelit kehittänyt Harmonix oli jo hyppäämässä MTV:n kelkkaan työstämään koko yhtyeen kattavaa rokkiunelmapeliä, joka myöhemmin saatiin tuntea nimellä Rock Band. Ennen lopullista teiden eroamista vanhat yhteistyökumppanit tehtailivat vielä yhden Guitar Heron, joka kantoi lopulta nimeä Guitar Hero Encore: Rocks the 80s. Euroopassa lisänimi Encore tiputettiin kuitenkin jostakin syystä pois.
Guitar Hero Rocks the 80s on oikeastaan rehellisesti sanottuna Guitar Hero II:n lisälevy. Teos pyörii nimittäin prikulleen samalla pelimoottorilla ja sekä hahmot, kitarat, keikkapaikat ja valikot ovat prikulleen samoja. Kaikkea on kuitenkin hitusen tuunattu pelin teemoitukseen sopivasti, Rocks the 80s kun perustuu nimenomaan rock-musiikin hedonistiseen ja huumeidenkatkuiseen kahdeksankymmentälukuun. Päätös juuri tämän aikakauden teemoituksesta on ymmärrettävä, koska monen modernin rokki- ja metalliyhtyeen juuret sijaitsevat juuri kasarilla. Ja onhan niitä kyseisenä vuosikymmenenä vaikuttaneita yhtyeitä hyvissä voimissa vielä tänäkin päivänä. Mukana ovat muun muassa Scorpions, Dio, Twisted Sister, Extreme, Judas Priest ja Iron Maiden. Vaikka suurin osa kappaleista on jälleen kerran Harmonixin studioilla äänitettyjä cover-versioita, on mukana myös kourallinen alkuperäisiä master-nauhoitteita.
Itselleni Rocks the 80s osui vähän huonoon elämäntilanteeseen. Olin hetki sitten alkanut seurustelemaan tulevan vaimoni kanssa ja Vaasa-Järvenpää kaukosuhde vei keskittymistä pelaamiselta ja opiskelijaelämältä. Lisäksi olin jäänyt Vaasaan kesätöihin samalla, kun monet muut kitarapeleistä innostuneet palasivat takaisin kotikuntiinsa. Todella paljon Guitar Heron viehätyksestä kun tulee nimenomaan yhteisöllisyydestä, ei yksinäinen nakuttelu iskenyt läheskään yhtä paljon. Mutta silloinkin se iski kuitenkin kovemmin, kuin mitkään muut pelit siihen aikaan ja tykittelin sitä säännöllisesti aina kun puhelimessa vietetyltä ajalta ja töiltä ehdin.
Rocks the 80sin soundtrack on todella hyvä ja vaihteleva. Kappaleita on kuitenkin vain 30, eikä lisää saa avattua edes kaupan kautta (pelasin edelleenkin PS2-versiota). Tässä tuleekin vastaan pelin selkein varjopuoli. Se on nimittäin niin selkeästi väliosa edelleenkin timanttisesta pelimekaniikasta huolimatta, että pelaaja jää väkisinkin kaipaamaan jotain enemmän. Lisäksi GHII:n kovaksikeittämät muovikitaristit eivät saaneet kasarirokista tarpeeksi haastetta. Itsekin muistan saaneeni ensimmäisenä iltana Extremen Play With Meta lukuun ottamatta kaikki kipaleet vedettyä viidellä tähdellä. Näin Rocks the 80s kelpasi vain lyhyeksi välipalaksi, joka se toki kokonaisuutena onkin ennen varsinaista jatko-osaa Gutar Hero III: The Legends of Rockia.
Pelistä on kuitenkin myös paljon hyviä muistoja, koska kasarirokki on lähellä sydäntäni. Erityisesti 18 and Life, Holy Diver, I Wanna Rock ja jo mainittu Play With Me sykähdyttävät joka kerralla varsin maittavasti. Kuten kahden ensimmäisen Guitar Heronkin kanssa, tarjoan jälleen kerran täysimittaisen pelailun (soittelun) ko. pelistä Youtube-kanavallani. Ei muuta kuin rock 'n' roll!
