Syksyllä 1998 olin luokkakaverini luona yökylässä. Tällaiset harvinaiset tilaisuudet käytimme lähes yksinomaan videopelien pelaamiseen ja näin oli suunnitelmissa myös tällä kertaa. Kiinnostukseni kaikkeen muuhun kuitenkin lopahti välittömästi, kun alkuperäisen pleikkarin asemaan asetettiin Euro Demo 42 ja sen myötä Metal Gear Solidin demo. Käsitykseni peleistä ja pelaamisesta muuttui kertaheitolla. Vaikka ajan hengen mukaiset hienot välianimaatiot loistivat poissaolollaan ja grafiikka oli suhteellisen karua, tarinankerronta, ääninäyttely ja pelimekaniikka veivät mennessään. Kaverini jo nukahdettua patjalle olohuoneen lattialle, minä ohjastin Solid Snakea yhä uudestaan ja uudestaan lyhyen matkan sukelluspuvun riisumisesta aina DARPA-päällikön pelastamiseen asti. Pitkät välinäytöksetkin jaksoin katsoa joka kerran.
Demo herätti enemmän kysymyksiä, kuin antoi vastauksia. Mitä olivat ne sankariteot, joiden perusteella jokainen Codecin välityksellä jutteleva hahmo pitää Solid Snakea niin suuressa arvossa? Kuka on salaperäinen Liquid Snake? Mihin Snaken pelastama panttivanki menehtyy? Janosin vastauksia, mutta en saanut niitä ennen kevättä 1999, kun vihdoin sain pelin kokonaisena itselleni.
Peli oli juuri niin upea, kuin demo antoi ymmärtää. Snaken ja kumppaneiden taistelu Fox Houndin ydinterroristeja vastaan sykähdytti lähtemättömästi ja vaikka en kasiluokkalaisena ihan kaikkea dialogia vielä ymmärtänytkään, avainelementit olivat paikoillaan. Mukana oli uskomatonta selviytymistaistelua, uhrautumista, huumoria, pohdintaa ja juonenkäänteitä, jotka saavat aikaan kylmiä väreitä vielä tänäkin päivänä. Välillä olin jopa lähempänä kyyneleitä kuin siinä kuuluisassa Final Fantasy VII:n kohtauksessa.
Lapsuudessa toiminta ja viileät one-linerit veivät kaiken huomion, mutta aikuisiällä pelin huomaa sisältävän myös paljon erilaisia sanomia ja viestejä. Eräs Snaken neuvonantajista on kokenut lapsuudessa Tsernobylin kauhut, nuori tiedemies kärsii perheensä yhteydestä ydinpommin kehitykseen ja useammallakin hahmolla on isäkompleksi. Erityisesti geeniterapian ja kloonauksen etiikan pohtiminen meni vuosia takaperin täysin yli hilseen.
Vuosien jälkeen, yli kymmenen Metal Gear-pelin läpäisemisen jälkeen olen yhä sitä mieltä, että alkuperäinen MGS on sarjan kruununjalokivi, vaikka jatko-osa Sons of Liberty taitaa kriitikoilta nauttia korkeampaa arvostusta. Se ilmestyi täydelliseen saumaan, pyyhki kilpailijoilla lattiaa, loi käytännössä hiippailugenren uudelleen ja omaa nykyään lähes lyömättömän nostalgia-arvon. Jopa sarjan isä, Hideo Kojima, tuntuu arvostavan Metal Gear Solidia ylitse muiden, sillä lähes jokaisessa sen jälkeen ilmestyneessä sarjan pelissä on viittauksia, nyökkäyksiä ja suoranaista kopiointia alkuperäisestä.
Kauniiden muistojen värittämän blogin päätteeksi haluan tarjota Youtube-kanavaltani pelin Let's Playn kokonaisuudessaan. Metal Gearin ollessa kyseessä, koostuu pelailu pääosin välinäytöksistä ja laskinkin videoiden koostuvan niistä 61 prosenttisesti. Älkää antako sen häiritä, vaan kokekaa legendaarinen seikkailu kanssani vielä kerran! Tilaisuus tulee hyvään saumaan, sillä kanavani seuraava pelailu onkin jo mainittu jatko-osa Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty.
Tässä pelailu:
Osa1:
Osa 2:
Osa 3:
Osa 4:
Osa 5:
Osa 6:
Osa 7: