On aika jatkaa taas Xenoblade Chronicles 2:n hahmopohdintapostauksia. Aiemmat olen kirjoittanut Rexistä, Pyrasta ja Mythrasta, Niasta ja Dromarchista sekä Mòragista, Brighidistä ja Aegaeonista. Nyt vuorossa ovat Tantalin prinssi Zeke ja hänen tärkein bleidinsä Pandoria.
Otathan huomioon, että postaus sisältää jonkin verran spoilereita. Luet sitä omalla vastuullasi.
Kuten olen aiemmissa postauksissa kertonut, Xenoblade Chronicles 2:n hahmogalleria koostuu kahdenlaisista hahmoista:
draivereista ja bleideistä. Draiverit ovat henkilöitä, jotka ovat
onnistuneet herättämään eräänlaisista ydinkristalleista rinnalleen
bleidin. Kaikilta tämä ei kuitenkaan onnistu vaan yrittäessä voi käydä
köpelöstikin.
Bleidit puolestaan jakautuvat tavallisiin ja uniikkeihin bleideihin. Tavalliset eivät ole erityisen kiinnostavia, mutta uniikeilla on kaikilla oma persoona ja myös oma sivutehtävä, jonka kautta kyseisestä hahmosta saa tietää lisää. Bleidit ovat sidoksissa heidät herättäneeseen draiveriin ja palaavat takaisin ydinkristalliinsa, kun draiveri kuolee. Kun heidät seuraavan kerran herätetään, he eivät muista menneisyyttään vaan aloittavat uuden elämän.
Prinssi Zeke on Tantalista kotoisin oleva draiveri ja bleidinsyöjä. Pandoria on puolestaan bleidi, johon hänellä on kaikkein läheisin suhde. Osa Pandorian ydinkristallista on kiinnitetty Zeken rintaan, mistä tosiaan johtuu prinssin status bleidinsyöjänä. Harva kuitenkaan tietää koko asiasta, sillä pariskunta ei suoranaisesti pidä siitä meteliä.
Ennen pelin alkua Zeke on joutunut jättämään kotimaansa Tantalin taakseen. Isäänsä eli Tantalin kuninkaaseen hänellä on jokseenkin vaikea ja monimutkainen suhde, joka ilmenee muun muassa siinä, millä tavoin hän puhuu isästään ja kotimaastaan.
Kun pelaaja tapaa Zeken ja Pandorian ensimmäistä kertaa, ei heidän taustoistaan kerrota oikeastaan mitään. Vasta paljon myöhemmin pelaaja saa tietää, että Zeke loukkaantui kuolemanvakavasti seikkailuidensa aikana ja olisi kuollutkin, ellei Indolin preatori Amalthus joukkoineen olisi osunut paikalle ja pelastanut häntä. Amalthus suoritti Zekelle operaation, jossa pieni pala Pandorian ydinkristallista siirrettiin Zeken rintaan. Operaation kautta Zekesta tuli niin sanottu bleidinsyöjä, mutta hänen ja Pandorian elämät myös linkittyivät entistä vahvemmin toisiinsa.
Koska Zeke oli kiitollisuudenvelassa Amalthukselle ja Indolin valtiolle, hän lupautui testaamaan aegisin eli Pyran (ja Mythran) uutta draiveria Rexiä Indolin puolesta. Tästä syystä hän haastaakin Rexin taisteluun peräti kolme kertaa pelin aikana ennen kuin todella liittyy pelaajan joukkoihin.
Zeke ja Pandoria vilahtavat pelissä ensin pikaisesti salaperäisesti huppuihin pukeutuneina, kun he vakoilevat Rexiä ja kumppaneita. Vasta hieman myöhemmin he todella astuvat esille ja esittävät ensimmäisen taisteluhaasteensa.
Zeken käytös tilanteessa on yliampuvaa ja ärsyttävää pelleilyä, jota on todella vaikea ottaa tosissaan. Hänestä tulee lähinnä mieleen teini-ikäinen poika, joka kuvittelee, että hänellä on erikoisia taikakykyjä (japanilaisessa viihteessä ilmiölle on nimikin: chuunibyou eli vapaasti suomennettuna vaikka kahdeksasluokkalaistauti). Ja voi, että Zeke nyki hermojani. Pandoria sen sijaan ei aiheuttanut yhtä pahaa ärsytystä, koska hän lähinnä peesasi prinssin vieressä.
Samaan aikaan, kun kirosin Zeken ärsyttävyyttä, aavistelin, että hänessä on jotain enemmän. Olin lukevinani hahmo-designista, että kyseessä on hahmotyyppi, johon vielä tykästyn. Tämä, jos mikä oli omiaan ärsyttämään vielä enemmän, koska en halunnut tykätä typerästä koheltajasta. Voisi siis sanoa, että oloni oli tuossa hetkessä äärimmäisen ristiriitainen.
On varmaan helppo arvata, miten tämä tarina päättyy?
Kyllä. Zeke on ehdottomasti suosikkini päähahmomiehistä. Tosin kun hänen rinnalleen asettaa Rexin ja Toran, ei kai tämä nyt ihan kauhea ihmekään ole. Kirkasotsaiset shounen-sankarit eivät vain saa sydäntäni sykähtämään ja Tora... no, mennään siihen sitten myöhemmin Toran omassa postauksessa.
Olisi toki ollut mahdollista, etten olisi innostunut yhdestäkään päähahmomiehestä ja sekin olisi ollut ihan okei. Zeke kuitenkin ui ihoni alle pikku hiljaa ja salakavalasti. Kiristelin hampaitani joka kerta, kun jouduin taistelemaan häntä vastaan. Kolmannella kerralla vielä hävisin matsin ensimmäisellä yrittämällä, mikä oli suorastaan raivostuttavaa. En todellakaan halunnut hävitä taistelua maailman raivostuttavinta miestä vastaan.
Tuon kolmannen taistelun jälkeen Zeke liittyi remmiin, enkä tiennyt, miten asiaan olisi pitänyt suhtautua. Eteenpäin oli kuitenkin jatkettava, joten päätin yrittää sietää häntä. Yhtäkkiä hänestä alkoi kuitenkin paljastua uusia, vakavampia puolia. Hänen vaikea suhteensa isäänsä ja kotimaahansa herätti kysymyksiä ja sai minut kiinnostumaan, ehkä tuntemaan ripauksen sympatiaakin.
Lopullisesti Zeken tie sydämeeni kävi kuitenkin Pandorian kautta. Aika pitkään Pandoria näyttäytyi vain Zeken apurina, mutta kun hänen lämmin ja rakastava persoona alkoi avautua, olin myyty. Pandorian uskollisuus Zekeä kohtaan ei ole pelkkää bleidin omistautumista draiverilleen vaan se on rakkautta, joka tavoittelee täyttymystään. Zeke on toisaalta ehkä jo tajunnut asian laidan tai toisaalta ehkä ei kuitenkaan täysin. En silti voi olla ajattelematta, että hän ja Pandoria muodostavat pariskunnan myös romanttisessa mielessä eikä vain draiveri ja bleidi -asetelman kautta. Onhan heillä yhteinen lemmikkikilpikonnakin. Harvemmin sitä "työtoverien" kanssa yhteisiä lemmikkejä hankitaan, vai mitä?
Jollain tavalla Pandorian ehdoton rakkaus Zekeä kohtaan tarttui myös minuun ja olin valmis antamaan prinssin chuunibyou-touhut anteeksi. Osansa toki teki myös Zeken lämmin ja välittävä suhtautuminen Pandoriaan. Jos pari olisi saanut vielä kunnollisen romanttisen lopun pelissä, fanityttöilisin nyt varmasti täysillä. Ehkäpä siis karkaan pian etsimään sopivia fanifiktiotarinoita heistä.
Zeke ja Pandoria ovat hahmoja, joihin en osaa suhtautua etäisen analyyttisesti. Varsinkin Zeke herätti minussa heti alkuun niin valtavasti (negatiivisia) tunteita, että sillä ei ollut järkeilyn kanssa yhtään mitään tekemistä. Olin vain hervoton ärtymyskimppu, kun hän ilmestyi näköpiiriin.
Nyt seuraa tunnustus. Minulle on käynyt näin aikaisemminkin, mutta se kohtaaminen tapahtui tosielämässä ja johti avioliittoon asti. Ehkä minulla on siis salainen heikkous tyyppeihin, joiden huumori saa minut ensin kiipeämään pitkin seiniä mutta kuitenkin lopulta nauramaan hervottomasti. Edellytyksenä taitaa silti olla, että taustalta löytyy myös vakavuutta silloin, kun sille on paikkansa. Pelkkä pelleily ei saa minua lämpenemään.
Zeke siis pääsi ihoni alle tavalla, jolla pelihahmot eivät yleensä pääse. Hän osaa painella ärsytysnappuloitani ja seuraavassa hetkessä sulattaa sydämeni. Tästä syystä en edes yritä analysoida häntä kovin syvällisesti vaan keskityn elämään ja hengittämään tätä tunnetta. Zeke on mahtava ja Pandoria hänen rinnallaan ihastuttavan suloinen!
Bleidit puolestaan jakautuvat tavallisiin ja uniikkeihin bleideihin. Tavalliset eivät ole erityisen kiinnostavia, mutta uniikeilla on kaikilla oma persoona ja myös oma sivutehtävä, jonka kautta kyseisestä hahmosta saa tietää lisää. Bleidit ovat sidoksissa heidät herättäneeseen draiveriin ja palaavat takaisin ydinkristalliinsa, kun draiveri kuolee. Kun heidät seuraavan kerran herätetään, he eivät muista menneisyyttään vaan aloittavat uuden elämän.
Prinssi Zeke on Tantalista kotoisin oleva draiveri ja bleidinsyöjä. Pandoria on puolestaan bleidi, johon hänellä on kaikkein läheisin suhde. Osa Pandorian ydinkristallista on kiinnitetty Zeken rintaan, mistä tosiaan johtuu prinssin status bleidinsyöjänä. Harva kuitenkaan tietää koko asiasta, sillä pariskunta ei suoranaisesti pidä siitä meteliä.
Zeken ja Pandorian taustatarina
Kun pelaaja tapaa Zeken ja Pandorian ensimmäistä kertaa, ei heidän taustoistaan kerrota oikeastaan mitään. Vasta paljon myöhemmin pelaaja saa tietää, että Zeke loukkaantui kuolemanvakavasti seikkailuidensa aikana ja olisi kuollutkin, ellei Indolin preatori Amalthus joukkoineen olisi osunut paikalle ja pelastanut häntä. Amalthus suoritti Zekelle operaation, jossa pieni pala Pandorian ydinkristallista siirrettiin Zeken rintaan. Operaation kautta Zekesta tuli niin sanottu bleidinsyöjä, mutta hänen ja Pandorian elämät myös linkittyivät entistä vahvemmin toisiinsa.
Koska Zeke oli kiitollisuudenvelassa Amalthukselle ja Indolin valtiolle, hän lupautui testaamaan aegisin eli Pyran (ja Mythran) uutta draiveria Rexiä Indolin puolesta. Tästä syystä hän haastaakin Rexin taisteluun peräti kolme kertaa pelin aikana ennen kuin todella liittyy pelaajan joukkoihin.
Oma suhteeni Zekeen ja Pandoriaan
Zeken käytös tilanteessa on yliampuvaa ja ärsyttävää pelleilyä, jota on todella vaikea ottaa tosissaan. Hänestä tulee lähinnä mieleen teini-ikäinen poika, joka kuvittelee, että hänellä on erikoisia taikakykyjä (japanilaisessa viihteessä ilmiölle on nimikin: chuunibyou eli vapaasti suomennettuna vaikka kahdeksasluokkalaistauti). Ja voi, että Zeke nyki hermojani. Pandoria sen sijaan ei aiheuttanut yhtä pahaa ärsytystä, koska hän lähinnä peesasi prinssin vieressä.
Samaan aikaan, kun kirosin Zeken ärsyttävyyttä, aavistelin, että hänessä on jotain enemmän. Olin lukevinani hahmo-designista, että kyseessä on hahmotyyppi, johon vielä tykästyn. Tämä, jos mikä oli omiaan ärsyttämään vielä enemmän, koska en halunnut tykätä typerästä koheltajasta. Voisi siis sanoa, että oloni oli tuossa hetkessä äärimmäisen ristiriitainen.
On varmaan helppo arvata, miten tämä tarina päättyy?
Kyllä. Zeke on ehdottomasti suosikkini päähahmomiehistä. Tosin kun hänen rinnalleen asettaa Rexin ja Toran, ei kai tämä nyt ihan kauhea ihmekään ole. Kirkasotsaiset shounen-sankarit eivät vain saa sydäntäni sykähtämään ja Tora... no, mennään siihen sitten myöhemmin Toran omassa postauksessa.
Tuon kolmannen taistelun jälkeen Zeke liittyi remmiin, enkä tiennyt, miten asiaan olisi pitänyt suhtautua. Eteenpäin oli kuitenkin jatkettava, joten päätin yrittää sietää häntä. Yhtäkkiä hänestä alkoi kuitenkin paljastua uusia, vakavampia puolia. Hänen vaikea suhteensa isäänsä ja kotimaahansa herätti kysymyksiä ja sai minut kiinnostumaan, ehkä tuntemaan ripauksen sympatiaakin.
Lopullisesti Zeken tie sydämeeni kävi kuitenkin Pandorian kautta. Aika pitkään Pandoria näyttäytyi vain Zeken apurina, mutta kun hänen lämmin ja rakastava persoona alkoi avautua, olin myyty. Pandorian uskollisuus Zekeä kohtaan ei ole pelkkää bleidin omistautumista draiverilleen vaan se on rakkautta, joka tavoittelee täyttymystään. Zeke on toisaalta ehkä jo tajunnut asian laidan tai toisaalta ehkä ei kuitenkaan täysin. En silti voi olla ajattelematta, että hän ja Pandoria muodostavat pariskunnan myös romanttisessa mielessä eikä vain draiveri ja bleidi -asetelman kautta. Onhan heillä yhteinen lemmikkikilpikonnakin. Harvemmin sitä "työtoverien" kanssa yhteisiä lemmikkejä hankitaan, vai mitä?
Jollain tavalla Pandorian ehdoton rakkaus Zekeä kohtaan tarttui myös minuun ja olin valmis antamaan prinssin chuunibyou-touhut anteeksi. Osansa toki teki myös Zeken lämmin ja välittävä suhtautuminen Pandoriaan. Jos pari olisi saanut vielä kunnollisen romanttisen lopun pelissä, fanityttöilisin nyt varmasti täysillä. Ehkäpä siis karkaan pian etsimään sopivia fanifiktiotarinoita heistä.
Vaikea olla analyyttinen
Nyt seuraa tunnustus. Minulle on käynyt näin aikaisemminkin, mutta se kohtaaminen tapahtui tosielämässä ja johti avioliittoon asti. Ehkä minulla on siis salainen heikkous tyyppeihin, joiden huumori saa minut ensin kiipeämään pitkin seiniä mutta kuitenkin lopulta nauramaan hervottomasti. Edellytyksenä taitaa silti olla, että taustalta löytyy myös vakavuutta silloin, kun sille on paikkansa. Pelkkä pelleily ei saa minua lämpenemään.
Zeke siis pääsi ihoni alle tavalla, jolla pelihahmot eivät yleensä pääse. Hän osaa painella ärsytysnappuloitani ja seuraavassa hetkessä sulattaa sydämeni. Tästä syystä en edes yritä analysoida häntä kovin syvällisesti vaan keskityn elämään ja hengittämään tätä tunnetta. Zeke on mahtava ja Pandoria hänen rinnallaan ihastuttavan suloinen!
 |
| Katso nyt niitä! <3 <3 <3 |
Seuraa myös somessa!
Ei kommentteja