Xillian pahikset puntarissa

Minulta kysyttiin tuossa viime vuoden puolella, kumman Tales of Xillian pääpahis on toimivampi. Eli kallistunko Gaiusin vai Chronosin puoleen? Lisäkysymyksenä oli vielä, mitä ajattelen Chronosista yleisesti.

Ajattelin lähteä purkamaan kysymystä siten, että kerron ajatukseni kummastakin hahmosta ja summaan lopussa pohdintani yhteen. Perinteistä minua siis luvassa.


Gaius

Ennen kuin edes aloin pelata Tales of Xilliaa, olin kuullut hurjan huhun, että saattaisin pitää Gaiusista. Hän oli kuulemma hahmona minun tyyppiäni. Odotin siis hänen ensiesiintymistään suurella mielenkiinnolla.

Valitettavasti ensimmäinen reaktioni Gaiusin suhteen oli kaikkea muuta kuin positiivinen. Hän ärsytti minua suunnattoman paljon. En muista enää, mikä kaikki hänessä oikeastaan tökki, mutta suurimman osan aikaa olin vain kiukkuinen ja turhautunut, kun jouduin hänen kanssaan tekemisiin. Taistelut eivät kuitenkaan olleet syy (tosin eivät nekään nautinnollisia olleet) vaan hahmon käytökseen ärtymykseni liittyi.

Se Gaiusin puolesta on sanottava, että hänen ulkonäkönsä kyllä miellytti silmääni heti alusta asti. Juttu vain sattuu olemaan niin, ettei kaunis kuori riitä, jos sisällä on pelkkää silkkoa. Nättipoikiakaan ei jaksa kuunnella, ellei suusta tule jotain kuulemisen arvoista. Gaiusilla oli kyllä koko ajan oma, vahva ideologiansa esillä, mutta hänen toimintatapansa ja käytöksensä eivät minua miellyttäneet. Olisi hienoa, jos pystyisin edelleen listaamaan kaikki ne yksityiskohdat, jotka saivat minut kiristelemään hampaitani, mutta ykkös-Xillian pelaamisesta on jo niin pitkään, että aika on hionut särmät pois.

Vaikkei kysymys koskenutkaan Gaiusia Xillia 2:ssa, sanottakoon, että kyseisessä pelissä pidin hänestä huomattavasti enemmän. Siinä hän oli minun tyyppiäni, koska pahin ideologinen kiihkoilu oli kadonnut ja tilalle oli tullut järkevä, aikuinen ja fiksu mies... ainakin jrpg-mittapuulla.


Chronos

Jouduin oikein miettimään (ja sitä ennen lunttamaan faktoja Wikipediasta), mitä ajatuksia Chronos minussa Tales of Xillia 2:n aikana herätti... eikä sen pelin pelaamisesta nyt niin tolkuttoman kauan edes ole. Syksyllähän se vasta saatiin läpäistyä. Tällainen unohdus on jo omiaan kertomaan suhteestani Chronosiin.

Jätkä jäi siis jossain määrin hajuttomaksi ja mauttomaksi. Hän ei oikeastaan missään kohtaan onnistunut herättämään samanlaista ärtymystä kuin Gaius ykkös-Xilliassa, joskaan ei hänenkään kanssa taisteleminen mitään herkkua ollut. Epäreilua sontaa pikemminkin. Chronos-taistelut siis kyllä tökkivät ja tuntuivat turhauttavilta, vaikkei peli muuten erityisen vaikea ollut.

Chronos tuntui halveksuvan ihmisyyttä ja inhimillisyyttä, mutta samalla osoitti omilla teoillaan olevansa melko inhimillinen itsekin. Tosin juuri tämä voi olla syy tuohon inhoon ja halveksuntaan. Kenties oma inhimillisyys oli Chronosissa piirre, jota hän ei kyennyt hyväksymään itsessään. Tällaisen piirteen halveksuntahan on helppo projisoida muihin, koska itseinho ei ole mikään miellyttävä kokemus.

Sinällään Chronos voisi siis olla mielenkiintoinen hahmo, mutta lopulta hän jäi pelissä niin etäiseksi, etten osaa mieltää häntä edes varsinaiseksi pääpahikseksi, saati kovin merkittäväksi tekijäksi kokonaisuudessa. Tiedän hänen olevan sellainen, mutta minulle ei lopulta syntynyt häneen todellista kosketuspintaa. Muut hahmot yksinkertaisesti kiinnostivat paljon enemmän kuin hän.


Kumpi siis on kovempi?

Vaikea kysymys... kumpi oli lopulta pääpahiksena toimivampi, Gaius vai Chronos? Kumpikaan ei omassa pelissään iskenyt minuun erityisesti. En pitänyt heitä varsinaisesti siis hyvinä pahiksina.

Gaius olisi voinut toimia, mutta liiallinen ärsyttävyys on liiallista. Ei tietenkään haittaa, jos pelaaja oppii pelin aikana vihaamaan pääpahista, mutta samalla häntä pitäisi hieman rakastaa. Tällainen viha-rakkaussuhde on mielenkiintoinen kompleksi, joka tekee pelin läpäisemisestä omanlaisensa kokemuksen. Tosin läheskään kaikissa peleissä tähän ei täysin päästä. Valitettavasti en ykkös-Xilliassa löytänyt Gaiusista oikeastaan mitään rakastettavaa, jos ulkonäköä ei lasketa, mutta, kuten sanottu, silmäkarkki ei riitä minulle.

Chronos taas... ei sekään ole hyvä, ettei pääpahiksesta saa otetta ja hänestä tulee yhdentekevä pelaajalle. Se, että häntä vastaan taisteleminen turhauttaa, ei ole hyvä merkki. Toki pomomatsien tuleekin olla haastavia, en yritä sanoa, että niiden pitäisi olla leikintekoa. Silti ne eivät saa olla ainoa asia, joka pahiksesta jää mieleen. Tarvitaan muutakin.

Sanoisinkin, että Gaius ja Chronos ovat aikalailla tasoissa. Kumpikaan ei minusta toiminut niin hyvin kuin pääpahiksen pitäisi. Onnittelut siis herroille tämän matsin häviämisestä, tasapuolisesti.



http://www.pelit.fi/

Ei kommentteja