Level up!

Hahmopohdintapostaukset ovat oleellinen osa tätä blogia. Nyt onkin aika tarttua Ys VIII:n hahmoihin ensimmäistä kertaa. Päähahmoista on hyvä aloittaa, joten tässä postauksessa käsittelen Adolia ja Danaa.

Postaus sisältää lieviä spoilereita. Luet omalla vastuullasi!

Onkin alkanut jo muodostua perinteeksi kirjoitella hahmopohdintoja jokaisesta pelauksen alla olevasta pelistä, joten miksipä siis ei myös Ys VIII:sta. Pelissä on melkoinen liuta hahmoja, joista toisista kerrotaan enemmän, toisista vähemmän. Käsittelen näissä postauksissa vähintäänkin oman tiimin hahmot, mutta saatan myöhemmin sanoa sanasen myös NPC-jengistä. Toiveita saa toki esittää, keistä mieluiten haluaisit postauksen.

Tässä ensimmäisessä hahmopohdintapostauksessa päätin ottaa käsittelyyn pelin päähahmot Adolin ja Danan. Toki sinällään pelisarjan historia huomioon ottaen Adolin voisi ajatella kantavan päähahmon roolia yksinään, mutta toisaalta Danalla on tarinassa myös iso osuus ja ajoittain pelaaja pelaa ainoastaan hänellä.

Sen verran on vielä sanottava, että pelin pelaaminen on minulla yhä kesken. Voi siis olla asioita, joita en vielä näistä hahmoista tiedä. Jos jotain isoja juttuja ilmenee, voi olla, että teen päivityspostauksen myöhemmin. Ja jos sinä olet jo ehtinyt pelin pelata loppuun asti, ethän spoilaa minua kommenttiboksissa. Kiitos paljon!

Adol on 21-vuotias (Ys VIII: Lacrimosa of Danan aikaan) punapäinen sankari, joka ajautuu seikkailusta toiseen. Ys VIII sijoittuu pelisarjan aikajanalla Ys V: Kefin, Lost City of Sandin ja Ys VI: The Ark of Napishtimin väliin eli sarja ei etene kronologisesti.

Pelin alussa Adol on merimatkalla ystävänsä Dogin kanssa, kun laiva joutuu kahnaukseen jonkinlaisen mustekalan tai tursaan kanssa. Tämän seurauksena laiva tuhoutuu ja Adol haaksirikkoutuu Seirenin salaperäiselle ja vaaralliselle saarelle. Saarta tutkiessaan hän löytää myös muita haaksirikkoisia, ja pian alkaakin rakentua pieni kylä, josta huolehtimisen Dogi ottaa harteilleen. Adol sen sijaan keskittyy saaren kartoittamiseen ja etsii samalla ratkaisua mystisiin uniin, jotka ovat alkaneet hänen saarelle päädyttyään. Unissa hän näkee nuoren naisen, Danan, joka vaikuttaa eläneen Seirenin saaren menneisyydessä. Pian unet alkavat kuitenkin linkittyä nykypäivään erikoisella tavalla.

En ole pelannut aiempia Ys-sarjan pelejä (enkä vielä tiedä, pelaanko koskaan... PC ei juuri houkuttele, sori), mutta olen niistä nyt tämän kahdeksannen osan pelaamisen myötä kuitenkin hieman lueskellut. En voi kutsua itseäni asiantuntijaksi sarjan suhteen millään tavalla, mutta uskoisin päässeeni perusjutuista perille.

Adol on Originia lukuun ottamatta kaikkien pelien päähahmo, mutta hän ei puhua pukahda pelien aikana. Tosin Ys VIII:ssa hänelle on mahdollista valita satunnaisia repliikkejä ja hän saattaa jopa tuolloin sanoa pari sanaa ääneen (esim. kysyä "oletko kunnossa?"). 

Puhumattomuudesta johtuen Adolin persoona jääkin minulle etäiseksi. Voin toki itse vaikuttaa siihen, onko hän joissain tilanteissa mukava vai töykeä tai heittääkö asiallisen vai hitusen asiattoman kommentin, mutta siihenpä se sitten jää. Adol onkin mielestäni enemmän pelaajan avatar kuin oma, persoonallinen hahmonsa. Tässä ei sinällään ole mitään vikaa ja tarinankerronta toimii erinomaisesti myös näin, vaikka itse preferoin persoonallisempia päähahmoja.

Se Adolin puolesta on kuitenkin sanottava, että hän ei laukaise päähahmoallergiaani lainkaan. Monesti nimittäin on käynyt niin, että nämä vähän persoonallisemmat tapaukset onnistuvat nyppimään hermojani oikein urakalla (esim. FFX:n Tidus tai Star Ocean: The Last Hopen Edge).

Dana on salaperäinen Adolin unissa esiintyvä sinihiuksinen nuori nainen. Hän elää Eternian valtakunnassa, jossa hänet on valittu Suuren Puun neidoksi eli käytännössä valtakunnan uskonnolliseksi johtajaksi. Dana on iloluontoinen ja utelias melkein viaksi asti ja saakin tästä usein kuulla muilta. Hänellä on kuitenkin sydän paikallaan ja hän haluaa auttaa Eternian asukkaita kaikin mahdollisin tavoin.

Kun Danalle selviää hänen yhteytensä Adoliin sekä Seirenin saaren Adolin aikainen tila, hän haluaa ottaa mysteeristä selvää ja, jos mahdollista, pelastaa Eternian tulevaisuudessa väijyvältä tuholta. Hän pyrkii auttamaan tulevaisuudessa elävää Adolia tapahtumien selvittämisessä samalla, kun tutkii tilannetta itsenäisesti omassa ajassaan.

Dana ei esiinny (tietääkseni) muissa Ys-sarjan peleissä vaan on luotu nimenomaan tätä kyseistä peliä varten. Hänellä on selkeämpi persoona kuin Adolilla ja se tekee hänestä minulle huomattavasti varsinaista päähahmoa kiinnostavamman tapauksen. Pidän Danan iloisesta luonteesta ja toisaalta myös tavasta joutua vaikeuksiin uteliaisuutensa takia. Danan nuoruuden kohelluksia ei pelissä suoraan näytetty, mutta niistä kuitenkin kerrottiin sen verran, että hänestä sai hyvän käsityksen. Noiden kertomusten (eli käytännössä Adolin unien) perusteella hänestä saikin raisun vaikutelman.

Tunnollinen ja vastuuntuntoinen Dana on silti ja hän haluaa auttaa muita. Minusta nämä kaksi erilaista puolta luovatkin kiinnostavan kontrastin ja syventävät häntä hahmona entisestään. Dana onkin yksi suosikkihahmoistani tässä pelissä ja siirryin pelaamaan hänellä, kun se tuli myös Adolin ajassa mahdolliseksi. Adol sai jäädä vaihtopenkille muiden miesten kanssa.

Adolin ja Danan kohtalot linkittyvät yhä tiukemmin toisiinsa tarinan edetessä. Dana ei pysy vain Adolin unissa vaan siirtyy fyysisenä olentona tulevaisuuteen eli Adolin nykyhetkeen. Hän pystyy kuitenkin myös telepaattisesti palaamaan omaan aikaansa ja välittämään tapahtumat näkyjen kautta Adolille ja hänen kumppaneilleen.

Odotankin mielenkiinnolla, miten tarina vielä kehittyy ja millä tavoin Adolin ja Danan yhteinen seikkailu päättyy. Olen aina ollut vähän nihkeä aikamatkailutarinoiden suhteen, mutta toistaiseksi Lacrimosa of Dana on onnistunut pitämään paketin kasassa ilman, että epäloogisuudet ovat alkaneet häiritä kokemusta.

Onko Adol sinulle tutumpi hahmo kuin minulle? Millaisena sinä koet hänet? Entä mitä pidät Danasta?