Remedyn Control-toimintapeli on hyvin remedymäinen peli, jossa riittää outoja voimia ja tapahtumia. Tarina sijoittuu yhteen ainoaan paikkaan, mutta useammalla todellisuuden tasolla. New Yorkissa toimii Federal Bureau of Control, jonka tehtävänä on tutkia selittämätöntä. Viraston pääkonttori sijaitsee Manhattanilla ja rakennus tunnetaan nimellä Vanhin talo. Mystinen Hiss-voima valtaa koko Vanhimman talon, ja suistaa viraston kaaokseen. Kun pääsin pelaamaan, päähenkilö Jesse Faden on viraston johdossa nimellisesti vaan ei käytännössä. Koko Vanhin talo on astraalivoimien temmellyskenttänä. Hiss vääntää talon tunnistamattomaksi, joten Jesse alkaa pala palalta palauttamaan järjestystä. ”Normaalisti lähdemme liikkeelle tarinasta. Nyt lähdimme maailmasta. Virasto yrittää luoda järjestystä kaaokseen ja purkaa tuntematonta kaavoiksi. He eivät täysin ymmärrä voimaa, eivätkä täysin tiedä, mitä ovat tekemässä. Kaikkea ei voi purkaa kaavoiksi. Idea on vähän sama kuin Newtonin ja Einsteinin kohdalla. Heidän teoriansa antavat hieman eri vastaukset gravitaation mysteeriin, vaikka asia on sama. Voima tietenkin karkaa Viraston hallinnasta”, ohjaaja Mikael Kasurinen kuvaa teemaa. Vanhin talo ottaa vaikutteita Dark Soulsin karttasuunnittelusta, sillä talosta halutaan rakentaa samanlainen sokkelo, josta paljastuu pelin edetessä oikopolkuja ja reittejä. Vanhin talo on jatkuvassa muutoksessa, jossa toisen maailman voimat vääntävät ympäristöä outoihin suuntiin. Avautuvat seinät ja optisen illuusion lailla vääntyvät portaat ovat aina tehokas efekti. Tarinarakenne tukee ideaa, sillä juonitehtäväpuu on lineaarinen, mutta sivutehtävät voi tehdä haluamassaan järjestyksessä. Paikoissa on sopivasti mysteerin tuntua. Yhdessä huoneessa on esimerkiksi punainen jääkaappi, jota on tuijotettava koko ajan tai jotain kamalaa tapahtuu. Virastossa on aina vuorossa joku, jonka tehtävänä on istua huoneessa tuijottamassa kaappia. Hissin vallattua viraston yhden kaveriparan vuoro on jatkunut pitkään ja hän anelee Jesseä auttamaan. Pelaaja voi päättä, yrittääkö auttaa vai jättääkö tyypin jääkaapin eteen kököttämään. Pääsin pelaamaan Marshall-tehtävän kohdalta. Tarkoituksena oli löytää tohtori Darling, joka vetää viraston tutkimusosastoa. Osaston portaikko toimii alueen keskuksena, jota kautta pääsee tutkimaan ympäristöä, etsimään ja etenemään juonessa. Demokentässä vain osa paikoista oli auki, sillä ideana oli pääasiassa esitellä taistelusysteemiä. Jesse Faden oppii uusia voimia tutkimalla paikkoja ja taistelemalla pomovihollisia vastaan. Pomot kohdataan astraalimaailmassa, joka muuttuu joka käyntikerralla riippuen siitä, mitä tai mikä siellä on vastassa. Demokohdassa Jesse pystyi leijumaan ilmassa, paiskomaan esineitä telekinesialla ja jopa kääntämään viholliset omalle puolelleen. Käytössä oli myös suojakenttä, joka kuulemma tulee sivutehtävän myötä. Taistelussa ei pärjää pelkällä aseella vaan voimat tuntuvat liki tehokkaammilta. Yleensä aloitin taistelun slämillä eli iskemällä Jessen levitaatiosta maahan, paiskomalla vastustajia päin pöytiä, penkkejä ja kukkaruukkuja ja vasta sitten vedin esiin virka-aseen. Ase itsessään on kiehtova kapistus. Pelissä on vain yksi pistooli, mutta sen ominaisuuksia voi muokata ja säätää koko ajan. Aktiivisessa käytössä on aina vain kaksi aseen muotoa, mutta ne voi itse valita. Perusmuoto muistuttaa lähinnä revolveria. Shatter-muoto taas vastaa haulikkoa eli on tehokas lähietäisyyksillä. Spin toimii kuin konepistooli. Pierce on hitaan tulinopeuden panssariläpäisymuoto, joka murskaa vihollisten suojien lisäksi myös ympäristöä. Pierce-muodolla pystyy ampumaan useamman vihollisen läpi tai raskaankin suojan taakse kyyristyneen vastustajan. Aseen eri tiloja voi vielä muokata modeilla. Vapaamuotoisuus luo omat ongelmansa pelisuunnitteluun, sillä taisteluita ei voi skriptata tarkasti, koska pelaajan varusteet ja kyvyt saattavat vaihdella samassa kohdassa riippuen tehtäväjärjestyksestä. Taistelut luodaan skriptin sijaan proseduraalisesti. Tekoäly päättää, millaisia vihollisia ja kuinka paljon taisteluun kulloinkin tulee. Viholliset hyökkäävät aaltoina ja seuraava lähtee, kun edellinen aalto on tietyssä vaiheessa. Systeemi pyrkii myös tukemaan tutkivampaa luonnetta, mikä tuntuu myös toimivan. Jos jätän Jessen tuijottamaan nurkkaa, peli ei luo uusia vihollisia vaan tulkitsee minun tarkkailevan maailmaa. Temppu toimii, koska kone koittaa välttää selän taakse spawnattavia vihollisia. ”Quantumissa oli vielä sellaista tasapainon hakemista. Siinä oli voimia, mutta se oli silti cover shooter samalla. Siitä syntyi tietynlainen ristiriita. Tavallaan piti pysyä piilossa, mutta sitten toisaalta kaikki kyvyt kannustivat liikkumaan ja tekemään asioita. Controllissa haluttiin, että asiasta ei jää kysymysmerkkejä. Tämä on aggressiivinen peli ja palkitsemme aggressiivisuuden. Aggressiivisuus antaa lisävoimaa ja selviämään vaikean tuntuisista tilanteista”, Kasurinen kuvaa taistelun perusajatusta. Elinvoimaansa ei saa muulla tavalla takaisin kuin vahingoittamalla vihollisia. Tuhotuista vihollisista putoaa astraaliainetta, jolla pystyy palauttamaan elinvoimaa ja yliluonnollisia voimia. Taisteluissa ei ole tarkoitus kyykkiä suojassa vaan toimia aktiivisesti ja supervoimilla kikkaillen. Samalla myös pelaajan halutaan kokeilevan ja testaavan, mitkä yhdistelmät toimivat. Vihollisten tyypit vaihtelevat. Osalla vastustajista on punaisena hehkuva suoja, jonka pystyy rikkomaan vain paiskaamalla suurella esineellä. Samoin mukana on muita vastustajia parantavia tai buustaavia otuksia, joten kohdejärjestyksen joutuu miettimään joka taistelussa erikseen. Muita buffaava otus tosin paljastetaan hahmojen päällä näkyvällä selkeällä plus-ikonilla, mikä saattaa häiritä liian selkeitä käyttöliittymäelementtejä karsastavia. Nähdyn perusteella Control vaikuttaa kiinnostavalta tapaukselta. Maailma vaikuttaa mielenkiintoiselta, sillä Vanhimmassa talossa on sopivasti mysteerin ja outouden tuntua. Pelin pitäisi ilmestyä elokuun lopussa PC:lle, PS4:lle ja Xbox Onelle.
