Shigeru of Japanin luoma karski Mario nosti putkimiehet pelimaailman käsitteeksi. Haalarissa keikaileva duunari kukisti seikkailevat sankarit ja jopa itsensä Mikki Hiiren. Mariolla on ikää kunnioitettavat 22 vuotta.
Viiksivallun syntysanat lausuttiin Kiotossa, Japanissa vuonna 1979. Nuori ja kokematon Shigeru Miyamoto sai tehtäväkseen suunnitella uuden kolikkopelin. Hän loi ensin tarinan karanneesta gorillasta, joka kidnappaa omistajansa tyttöystävän Paulinen ja kiikuttaa tämän 5-kerroksisen rakennustyömaan korkeimpaan kerrokseen. Sieltä gorilla ryhtyy viskomaan tynnyreitä perässä juoksevan kirvesmiehen, Jumpmanin, niskaan.
Shigeru Miyamoto halusi luoda arkipäivän sankarin, johon pelaaja voisi samaistua. Shiogerun omin sanoin tämän piti olla "a funny hang-loose kind of guy". Koska pikseleitä ei ollut paljon, Miyamoto joutui piirtämään hahmolleen reilunkokoiset viikset erottaakseen nenän ja suun toisistaan. Punahihaiset kädet hän sai korostettua vartalosta sinisten haalarien avulla. Punainen myssy puolestaan peitti hiukset, joiden piirtämiseen pikselit eivät riittäneet. M-kirjain ilmestyi hattuun myöhemmin, jotta Mario ja Wario erottuisivat toisistaan.
Nintendon pääjohtaja Yamauchi halusi pelille englanninkielisen nimen, koska sillä oli tarkoitus vallata Yhdysvaltain-markkinat. Miyamoto löysi sanakirjasta tyhmänpulleaa tarkoittavan sanan Donkey ja apinan käännökseksi hän keksi sanan Kong, elokuvaklassikko King Kongin innoittamana. Donkey Kong valmistui 1980. Pelin nähtyään Yamauchi soitti Nintendon Amerikan-toiminnoista vastanneelle vävypojalleen Minoru Arakawalle ja ilmoitti, että Japanista olisi luvassa peli, joka tekisi Nintendosta kertaheitolla kolikkopeliluolien kuumimman nimen.
Rekkabisnestä päivisin, kolikkopelejä öisin
Päivisin Ron Judy ja Al Stone vetivät konkurssin partaalla keikkuvaa rekkafirma Chase Expressiä, hämärän tultua he ryhtyivät myymään ja välittämään Nintendon kolikkopelejä. Kauppa ei käynyt.
Arakawalla ei mennyt sen paremmin. Nintendon varaston vuokrat olivat rästissä ja vuokraisäntä Mario Segale kävi kiukkuisena valittamassa asiasta. Arakawa lupasi, että rahaa tulee heti, kun uusi huippupeli saadaan myyntiin. Samalla hän huomasi, että signore Segale näytti Jumpmanin kaksoisolennolta. Mamma mia, Jumpmanista tuli Mario vuokraisännän mukaan!
Howard Lincoln, yksi Nintendon johtajista, oli tuolloin Chase Expressin asianajaja. Hän muistaa elävästi kun epätoivoinen, veloissa kiemurteleva Ron Judy kuuli tulevan, mukamas huippupelin nimen: Donkey Kong? Epäuskoiset miehet halusivat kuulla nimen uudelleen kirjain kirjaimelta tavattuna. Kuinka kukaan itseään kunnioittava ihminen voisi pelata peliä nimeltä Donkey Kong?
Donkey Kong erottui muista kolikkopeleistä uudenlaisella peli-ideallaan, oli pelattavuudeltaan sutjakka ja sujuva ja myi kuin häkä. Varastossa lojuneet Radarscope-kolikkopelit muunnettiin nopeasti Donkey Kongeiksi, mutta pari tuhatta konetta ei riittänyt alkuunkaan. Kuusikymmentätuhatta myytyä kolikkopeliä myöhemmin Ron Judy ja Al Stone hymyilivät leveää dollarihymyä. Kun heidän kirjanpitäjänsä soitti menestyksestä tietämättömälle Lincolnille vuonna 1981, viime mainittu odotti toimeksiantoa konkurssin toimeenpanemiseksi, mutta häntä pyydettiinkin huolehtimaan Ronin ja Allin miljoonaomaisuudesta.
Marion kohtalonhetket
Mutta Donkey Kongin ja Marion menestyksen taivaalle nousi synkkiä pilviä. Universal, King Kong -elokuvillaan mainetta niittänyt elokuvayhtiö, halusi osingoille ja ilmoitti omaavansa oikeudet kaikkeen King Kong -tematiikkaan. Nintendolla oli yhtäkkiä vastassaan Universal-yhtiöiden lakimiesarmada. Kuinka käydä taistoon goljattia vastaan ja säilyttää oikeudet niin Donkey Kongiin kuin tulevaan supersankariin Marioon? Yhtäläisyydet Donkey Kongin ja King Kongin välillä olivat ilmeiset, olihan King Kong -leffa yksi Shigerun innoittajista.
Nintendo oli ehtinyt lisensoida Donkey Kong -nimen usealle eri yritykselle aamiaismuropakkauksiin, pöytäpeleihin ja lauantaiaamun piirrettyihin. Muut taipuivat Universalin ukaasin edessä ja luopuivat tuotteistaan. Coleco, joka myi Donkey Kongia Colecovision-pelilaitteelleen, suostui jopa maksamaan jokaisesta myydystä Donkey Kong -pelistä rojalteja Nintendon sijasta Universalille.
Marion ja Donkey Kongin kohtalosta ja omistajuudesta päätettiin oikeussalissa. Nintendo oli tehnyt kotiläksynsä. Oikeudenkäynnissä paljastui, ettei Universal omistanut oikeuksia edes King Kongiin, saati sitten Donkey Kongiin. Vuonna 1975 Universal oli käynyt oikeutta alkuperäis-Kongin julkaisseen elokuvayhtiön RKO:n kanssa ja saanut päätöksen, jonka mukaan King Kong yli 40-vuotiaana ilmiönä oli julkisomaisuutta, public domainia. Toisin sanoen Universal oli koko ajan tietoinen, ettei se omistanut oikeuksia edes King Kongiin, mutta halusi siitä huolimatta otella Donkey Kongin oikeuksista Nintendon kanssa.
Donkey Kong ja Mario jäivät Nintendon omistukseen ja jatko-osat menestyspelille olivat selviö. Donkey Kong sai itse asiassa kaksi jatko-osaa, joista viimeisin, Donkey Kong 3, oli tylsähkö Space Invaders -tyylinen räiskintä. Sen edeltäjä Donkey Kong Junior oli peli-idealtaan innovatiivinen. Mario oli pahis, joka oli vanginnut Donkey Kongin. Kongin poika (mutta kuka oli äiti? Pauline?) yrittää pelastaa isänsä. Donkey Kong Juniorissa Jumpman nimettiin virallisesti Marioksi.
Vuonna 1983 Mario sai aisaparikseen Luigi-veljen ja ammatti vaihtui kirvesmiehestä putkimieheksi. Syynä ammatinvaihtoon olivat Mario Bros. -pelin kuvaruudun reunoilla olevat viemäriputket, joista viholliset pomppasivat esiin. Mario Bros. oli simppeli peli, jossa veljekset ensin kaatoivat viholliset, sitten hyppäsivät päälle. Peli myös vastaa kysymykseen Marion ja Luigin sukunimestä. Vastaus on niinkin hämmästyttävä kuin veljekset Mario, eli koko nimet ovat Mario Mario ja Luigi Mario.
Vallankumous yllättää
Marion todellinen menestystarina alkoi vuonna 1985 kun yhden kuvaruudun näkymien sijaan ihailtavana oli vihdoin laaja, värikäs, monipuolinen, polveileva maisema. Super Mario Bros. ei ollut ensimmäinen peli, jossa näkymät vierittyivät hahmon liikkeiden mukaan, Scramble ja Defender sun muut räiskinnät ehtivät ensin. Se oli kuitenkin ensimmäinen moderni tasohyppely, jollaisia tehtäisiin tulevaisuudessa satoja.
Super Mario Bros. oli monessa muussakin suhteessa vallankumouksellinen. Sen maailma oli humoristinen ja täynnä yllätyksiä. Päällä pukattavat tiilet ja niistä paljastuvat herkkusienet olivat mannaa pelaajille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Erilaiset salaisuudet houkuttelivat uudelleen pelin pariin, vaikka sen olisi jo pelannut kertaalleen läpi. Marion mielitietty Lady Peach, Toad ja arkkivihollinen Bowser tekivät ensi-esiintymisensä.
Super Mario Bros. oli ilmiömäinen menestys ja sitä on myyty tähän päivään mennessä huikeat yli 40 miljoonaa kappaletta. Sen myötä Mariosta tuli amerikkalaislasten keskuudessa tunnetumpi hahmo kuin Mikki Hiirestä.
Vastikään Gameboy Advancella Super Mario Advance -nimisenä julkaistu Super Mario Bros. 2 poikkesi edeltäjistään melkoisesti. Pelimekaniikan eroihin onkin järkeenkäypä selitys: Super Mario Bros. 2 ei ollut alunperin laisinkaan Mario-peli. Kyseessä oli Doki Doki Panic -niminen tasohyppely, jonka hahmokatraan Nintendo muutti näppärästi Mario-maailmaan sopivaksi.
Varsinaista Japanissa julkaistua Super Mario Bros. 2:sta ei julkaistu koskaan itsenäisenä pelinä länsimaissa. Syinä olivat sen melkoinen vaikeustaso ja pelattavuutta rasittavat äkkikuolemat. Lopulta peli näki meilläkin päivänvalon vuonna 1993 Super Nintendolle (SNES) julkaistulla Super Mario All Stars -kokoelmalla.
Super Mario Bros. 3 (1988) ehdittiin julkaista vielä 8-bitti-Nintendolle. Se toi Mariolle keltaisen viitan ja sen mukana lento-ominaisuudet. Lisäksi peli muistetaan hauskoista valepuvuistaan, joista pesukarhu-look on jäänyt elävästi mieleen.
Pelinirvanaa
Todellinen tasohyppelynirvana odotti vuonna 1990 kun Super Mario World ilmestyi Nintendon uudelle Super Nintendo -pelikonsolille. Super Mario World on todellinen tasohyppelyklassikko, polveileva, monipuolinen ja moniulotteinen. Vihollisten eliminointi niiden päälle hyppimällä oli tuttua aiemmista Mario-peleistä, mutta Super Mario World oli paljon muutakin. Se oli pullollaan salaisuuksia, yllätyksiä ja kukkuroillaan loistokasta pelattavuutta. Se palkitsi pelaajaansa enemmän kuin kaikki siihenastiset Mario-pelit yhteensä.
Super Mario World tutustutti meidät Yoshiin, tuohon dinosauruksen munasta esille pongahtavaan pitkäkieliseen pikkudinoon. Kullakin erivärisellä Yoshilla oli lisäksi omat erikoisominaisuutensa, mikä sekin toi peliin lisää syvyyttä.
Super Mario World ei ollut kaikkein kaunein ja komein SNES-tasohyppely, mutta peli-ideoiltaan se oli runsaudensarvi, jota pelaa tänäkin päivänä ilman retroallergiaa. Super Mario World löytyy kaupoista Super Mario Advance 2 -nimisenä Gameboy Advancelle.
Yoshi sai entistä enemmän palstatilaa Marion lapsuusmaisemiin sijoitetussa Yoshi's Island: Super Mario World 2 -hyppelyssä (1995). Se jäi historiankirjoihin visuaalisesti kekseliäänä pelinä. Baby-Mario istua napottaa arvokkaasti Yoshin kyyditettävänä. Yoshin saama osuma heittää Marion kuitenkin ilmassa leijuvan ilmakuplan sisälle. Yoshin on napattava Mario jälleen kyytiinsä tietyn ajan kuluessa, sillä muutoin koittaa kuolo. Yoshi heittelee munia, liukuu, loikkii ja voi muuntua tarvittaessa esimerkiksi helikopteriksi.
Yoshi's Island on ainoa Mario-hyppely, joka sai lisäpuhtia pelipalikan sisällä olleesta Super-FX2-piiristä. Tämä toi peliin pyörivät ja kierivät tasot sekä massiivisen kokoiset, jopa yli kuvaruudun kokoisiksi pullistuvat loppupahikset.
Marion seuraava tasohyppely merkitsi suurinta laadullista murrosta sitten Super Mario Brosin. Super Mario 64, Nintendo 64 -pelikonsolin julkaisua siivittänyt spektaakkeli, siirsi Marion 3D-universumiin (1996).Se oli ensimmäinen merkittävä kolmiulotteinen toimintaseikkailu, joka suorastaan tempaisi pelaajan sisälle mitä mielikuvituksellisempiin maisemiin. Suoraviivaisen tasohyppäämiseen sijasta pelaajan oli ratkaistava kussakin kohteessa joukkio erilaisia tehtäviä. Kunkin tehtävän oikeaoppinen ratkaisu toi plakkariin yhden tähden. Mario Sunshine on monessa mielessä Mario 64:n nykyaikaan päivitetty versio.
Sivuprojekteja jokaiseen lähtöön
Vaikka tärkeimmät Mario-tasohyppelyt voi laskea kahden käden sormin, on Mario-hahmo vieraillut tähän päivään mennessä kaikkiaan yli 70 Nintendo-pelissä. Mariolla kuorrutettuja pelejä on myyty yhteensä hunajaiset vajaat 170 miljoonaa kopiota, joten Marion hahmon tunkeminen peliin kuin peliin on kannattavaa bisnestä. Joissakin peleissä Marion rooli on vähäinen, kuten vaikkapa tuoreessa Luigi's Mansionissa, ja joissakin Mario on yksi pelin monista hahmoista, kuten esimerkiksi Super Smash Bros. -mätkinnässä.
Mario ehti vierailla aikojen alussa Colecovisioneilla sun muilla varhaisilla pelikoneilla ennen Nintendon oman pelikonsolin lanseeraamista. Donkey Kong ja Mario Bros. julkaistiin jopa Commodore 64:lle. Mariota julkaistiin jopa PC:lle, joskin pelit olivat opetuspelejä niinkin kiehtovista aiheista kuin konekirjoitus tai maantieto.
Oma hupainen historianviipaleensa on saksalainen Super Mario Bros. -mukaelma The Great Giana Sisters, jonka Rainbow Arts julkaisi Commodore 64:lle ja Amigalle. Giana-siskokset oli esikuvansa veroinen peli, mutta sai putkimiehestä polviniveliin. Nintendon aina niin nokkelat ja valppaat asianajajat poistivat sen nopeasti markkinoilta. Tai niin he luulivat: Giana elää PC-versiona (www.rbi.informatik.uni-frankfurt.de/~sinsch/GianaLinks.htm).
Marion sivuprojekteista tärkeimmät ovat varmasti Mario Kart -pelit, joiden SNES-debyytti oli vuoden 1992 julmetuin hitti. Se aloitti edelleen jatkuvan söpökart-pelien boomin. Monet muistelevat kaiholla Mario Tennistä, ja joku muistaa pelanneensa reissun päällä Gameboylla Dr Mariota, erikoista tetriskloonia, jossa taivaalta putoili pillereitä. Erikoisimpia Mario-viritelmiä lienee aikoinaan SNES:lle julkaistu Mario Paint, joka oli piirto-ohjelma.
Mario Party -pelit aloittivat ns. party-pelivillityksen vuonna 1998. Mario Partyt koostuvat kymmenistä minipeleistä, joita tahkotaan nelinpelinä. Voittaja etenee pöytäpeliä muistuttavalla laudalla pisimmälle. Mario Partyjä ehti ilmestyä Nintendo 64:lle kaikkiaan kolme, ja uudenuutukainen Mario Party julkaistaan piakkoin myös GameCubelle.
Ehkä kaikkien aikojen rakastetuin ja erikoisin Marion sivuprojekti on vuonna 1996 päivänvalon nähnyt Super Mario RPG: Legend of the Seven Stars (SNES). Se oli Nintendon ja Squaresoftin yhteistyönä tekemä rooliseikkailu, jossa fantasiamaailman sijasta seikkailtiin sarjakuvamaisissa mariomaisemissa. Vihollisia vastaan taisteltiin vuoroperiaatteella ja kokemuspisteitä karttui. Toivottavasti tämä erikoisuus julkaistaan jonakin päivänä Gameboy Advancelle. Squaren ja Nintendon välien lämpenemisen myötä se on jopa mahdollista.
Tulevaisuuden visiot
Marion vetovoima on todistettu miljoonien myytyjen pelien voimalla. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Mario Sunshineä on toistaiseksi myyty Japanissa vain reilut puolisen miljoonaa kopiota, mutta Yhdysvaltain-julkaisun myötä siitä tuli jo miljoonahitti. Marion vetovoima on pitkällä tähtäimellä arvoitus, sillä modernista ja muodikkaasta hahmosta ei todellakaan ole kyse. Silti on selvää, että Nintendo julkaisee Mario-pelejä hamaan tulevaisuuteen saakka.
Entisaikojen kymmenien miljoonien myyntiluvut ovat kuitenkin historiaa. Pelimarkkinat ovat pirstoutuneet ja jakautuneet useamman toimijan kesken, eikä Nintendo ole enää kukkulan kuningas. Tekemällä Segat eli siirtymällä multiplatform-pelitaloksi Nintendo valloittaisi takaisin muhkean osan entisistä markkinoistaan. Tulevaisuus on mielenkiintoinen ja pelibisneksen kiemuroita on aina vaikea ennustaa.
Vaikka Mario-pelit ovatkin tehneet Shigeru Miyamotosta kaikkein kuuluisimman ja menestyksekkäimmän japanilaisen pelintekijän, Takashi Tetsukan merkitystä Marioiden menestyksen takana ei voida unohtaa. Hän on Shigerun side-kick, siinä missä Luigi on Marion.
