Amerikkalaiset tiedemiehet kieltäytyvät jatkamasta atomipommin kehittelyä, ja Japanissa sodan jatkamista haluavat voimat ottavat nirrin pois rauhaa haluavilta. Niinpä Tyynenmeren sota ei päätykään valkohehkuiseen välähdykseen vuonna -45, vaan miljoonia uhreja vaativaan veriseen maihinnousuun ja taisteluun itse Japanissa. Bambukepein varustetut siviilit ja massiiviset kamikazelentueet eivät voi muuttaa sodan kulkua, ja Japani antautuu vuonna -46.
Aces of The Pacificin datalevyke WW II: 1946 päivittää Acesin versioon 1.2 eli paikkailee bugeja ja kuulemma parantaa lentomalleja vastaamaan entistä tarkemmin esikuviaan. En tiedä, kun en pahemmin ole oikeilla koneilla lentänyt, neljää onnistunutta kamikazeiskua lukuunottamatta. Ja mitäpä olisi datalevy ilman uusia koneita, joten sodan loppuvaiheissa kehitettyjä uusia ilmakulkuneuvoja ilmaantuu mukaan seitsemän kappaletta.
Amerikka saa neljä uutta konetta: Grumman F7F Tigercat on tehokas ja ketterä kaksimoottorinen hävittäjä. Grumman F8F on mielenkiintoinen hävittäjä, jossa kevyeen runkoon on istutettu niin vahva moottori kuin suinkin mahdollista. Goodyear F2G-2 Corsair on wanhan Corsairin paranneltu malli ja suunniteltu juuri kamikazehyökkäyksiä torjumaan. Pinon pohjimmaisena kumisuttaa kahta suihkumoottoriaan Lockheed P-80 Shooting Star, jolla ainakin SWOTL-veteraanit ovatkin jo suhistelleet.
Japanilaiset koneet lisääntyvät kolmella. Kaksimoottorinen Mitsubishi Ki-83, jota valmistettiin neljä, vastaa jokseenkin tarkkaan Tigercatia. Kaksimoottorinen suihkuhävittäjä Nakajima Kikka taas oli japanilainen versio Me-262:sta, ja sitä ehti valmistua kaksi kappaletta. Potkuriperätuupparilla varustettu Kyushu J7W Shinden taas muistuttaa enemmän kuin vähän D0-335 Pfeiliä. Niin ne japanilaiset olivat kloonaamassa länsimaista tekniikkaa jo sodan lopuilla, ties vaikka sodan jatkuessa he olisivat kaapanneet jättiosan Saksan lentokoneteollisuudesta.
Aces of The Pacificin lentokohtaukset ovat kyllä asiaa, vaikka samplattuja radioviestejä vähän kaipailee. Autopilotti olisi voinut nakata koneen jonnekin muuallekin kuin suoraan kohteen päälle 10000 jalkaan, se nyt ei ole paras mahdollinen alkuasema matalahyökkäyksissä. Suurin puute Pacificissa on se, että pelaaja tuntee olevansa sodan ulkopuolella, ikään kuin työntekijä, jolle johto ei edes kerro miten sota sujuu.
Positiiviseen ostopäätökseen päätyminen vaatii kiinnostusta sekä AOPiin että toisen maailmansodan koneisiin yleensä. Niin, ja rutkasti hevosvoimia konehuoneesta, sillä AOP on oudon raskas peli. Seuraavan datalevyn pitäisi olla R.A.F. Over Pacific, joka lisää peliin Englannin Tyynenmeren alueella toimineet koneet.
88
