Terrorismi on osa nykypäivää, ja myös tulevaisuutta, jos Act of Waria on uskominen. Pian edessämme on täysmittainen sota.

Act of Warissa on kaikkea, mitä kaivataan häpeilemättömään militaristimachoiluun: isoja pyssyjä, mielettömiä vempaimia, valtavia räjähdyksiä ja miehistä tunteidenpaloa. Öljy-yhtiöiden johtoportaiden muodostama salamyhkäinen yhteenliittymä rahoittaa terroristijärjestön tekemiä valtaisia iskuja ympäri maailmaa, tarkoituksenaan horjuttaa maailmantaloutta ja saada öljynhinta nousuun.

Maailma ei katsele moista kädet taskussa, vaan terroristit saavat vastaansa iskujoukko Talonin, huippumoderniin teknologiaan nojaavan sotilasjoukkion, joka Yhdysvaltain armeijan tukemana ryhtyy maailmanlaajuiseen taisteluun pahan voimia vastaan. Pelaaja on iskujoukon komentaja ja toteuttaa parhaan kykynsä mukaan Talonin johdon antamia tehtäviä.

Totta ja tarua

Act of Warin tarinaa kuljetetaan pääosin tehtävien välissä videopätkillä, joissa oikeat näyttelijät on yhdistetty tietokonetehosteisiin. Näyttelijänvalinnoissa on nähty sen verran vaivaa, että juonen seuraaminen ei ole hampaiden kiristelyä, vaan pääasiaan pystyy keskittymään täysin rinnoin.

Videoita on kuvattu muuallakin kuin studion sinisen kankaan edessä, joten vaikutelma on hyvin elokuvamainen. Tai oikeastaan televisiomainen, sillä juonen kuljetus tuo mieleen tv-sarja 24:n. Nopeiden leikkauksien, dramaattisten kuvakulmien ja tehtävän aikana näkyvien pienten kuvaruutujen ansiosta menossa pysyy koko ajan vauhti päällä. Uskottavuutta luodaan yhdistämällä videoihin dokumenttimateriaalia ja fiktiivisiä uutislähetyksiä. Tehtävät sulautuvat luontevasti osaksi juonta.

Runsaat kolmekymmentä tehtävää sisältävä kampanja alkaa riuskasti ja ensimmäisen missiotusinan suorittaa yhdellä istumalla. Sen jälkeen vedetään vähän henkeä, ja tehtävät muuttuvat monimuotoisemmiksi. Act of War on pohjimmiltaan perinteistä reaaliaikastrategiaa. Ainoa resurssi on raha, jolla ostetaan halutut vempaimet ja rakennetaan tukikohtaa.

Lisää rahaa saa öljyä pumppaamalla ja jalostamalla. Öljylähteet eivät tosin ole pohjattomia, joten rahojaan ei voi suihkia taivaan tuuliin. Toinen rahanlähde on vihollisten ottaminen vangeiksi. Taisteluissa osa vastustajista tipahtaa suosiolla polvilleen ja antautuu, ja miesten pidättäminen ja säilöminen tuo rahaa kassaan.

Sotakoneita joka lähtöön

Taisteluissa on mukana kolme osapuolta: Talonin suoran toiminnan joukot, öljy-yhtiöiden rahoittamat terroristit ja Yhdysvaltain armeija. Kampanjassa keskitytään pääasiassa Taloniin ja jonkin verran armeijaan, mutta skirmish-moodissa pääsee pelaamaan kaikkia kolmea täysipainoisesti.

Yksikkölistojen selailu saa asehullut lipomaan huuliaan. Talonin fiktiivisissä joukoissa taistelee erilaisia hyökkäysajoneuvoja, valtavan tulivoimaisia mech-robotteja, raskaasti aseistettuja tarkka-ampujia ja sotilaita. Yhdysvaltain armeijan joukot nojaavat todellisuuteen: mukana on muun muassa Abrams-tankkeja ja AH-64 Apache -helikoptereita. Öljy-yhtiöiden joukot yhdistelevät herkullisesti ja mielikuvitusta säästämättä amerikkalaista, saksalaista ja venäläistä kalustoa.

Taistelut ratkotaan perinteisellä kivi-paperi-sakset-menetelmällä, jossa jokaiselle yksikölle on vastikkeensa. Mutta Act of Warissa kivi ei pelkästään lyö saksia, vaan ruhjoo ne palasiksi ja kuoppaa kuuden jalan syvyyteen. Yksiköt ovat pelottavan vahvoja omaa kohdettaan vastaan, joten halvoilla yksiköillä rushaamisesta ei ole iloa, mikäli vastustajalla on puolustus kunnossa.

Esimerkiksi tankit ja telatykit ovat erinomaisia rakennuksia ja panssariajoneuvoja vastaan. Mutta jos taistelukentälle tuo pari helikopteria, isoistakin tankkipataljoonista jäävät jäljelle vain savuavat telaketjut. Jos taas helikopterit yrittävät hyökätä alueelle, jossa on ilmapuolustus edes jotenkuten kunnossa, hyökkäys pysähtyy ensimmäiseen ilmatorjuntaraketin vilahdukseen.

Taistelusysteemi toimii kovista linjanvedoistaan huolimatta (tai niiden ansiosta) mainiosti. Tukikohdan ja yksiköiden rakentamisessa on pakko ottaa huomioon eri hyökkäysvaihtoehdot eikä vain keskittyä valtavan halpisjoukon kasaamiseen. Raha on Act of Warissa rajallinen hyödyke, tuhlailuun ei ole varaa.

Lisäväriä tuo mahdollisuus piilottaa jalkaväki maastoon tai rakennuksiin väijymään. Ja mahdollisuus räjäyttää rakennukset taivaan tuuliin.

Pommit irti!

Act of Warissa kaikki on tuhottavissa. Tankit jyräävät niin palmujen kuin henkilöautojen yli, rakennukset sortuvat ja syttyvät palamaan, mikään ei ole pyhää. Räjähdykset ovat tavattoman kauniita ja tuhon kylväminen miellyttää silmää. Yksiköt ovat lähelle zoomattuna palikkamaisia, mutta pelivinkkelistä toiminta näyttää kauniilta. Grafiikan tehoa lisää toimiva äänimaailma: rytinän tuntee luissaan.

Kampanjaa pelaa suurimmaksi osaksi innoissaan, mutta mukana on tukku tehtäviä, joissa ei rakenneta tukikohtaa vaan pyritään saavuttamaan jokin tietty tavoite, esimerkiksi saattotehtävä, valmiiksi annetuilla joukoilla. Vastassa on iso liuta vihollisia, joten tehtävää saattaa joutua jauhamaan etenkin pelin loppupuolella tuskastuttavan kauan.

Muuten niin siloisessa pelattavuudessa on yksi ryppy: yksiköiden reitinhaku tökkii. Tankit pyörivät välillä miten sattuu, eivätkä yksiköt osaa väistää takaa tulevia. Välillä meinasi mennä hermo ilmatorjuntalaitteilla varustettujen hiekkakirppujen eteen tuomiseen, kun reitin tukkineet panssariajoneuvot joutui siirtämään yksi kerrallaan pois edestä. Lisäksi kampanjan tehtävät tuntuvat vähän turhankin skriptatuilta. Vihollisjoukkoja tulee esiin tasan juonen määräämää tahtia, ja laajojen kenttien eri tavoitteet on pakko täyttää ennalta päätetyssä järjestyksessä.

Kampanjan lisäksi mukana on skirmish-peli, jossa pelataan totutusti yksittäisiä kenttiä yhtä tai useampaa vastustajaa vastaan. Toiminta on reaaliaikastrategiaa perinteisimmillään: ensin on pelkkä päämaja ja öljynjalostamo, tavoitteena on rakentaa täysmittainen tukikohta ja tuhota vastustajat viimeiseen mieheen. Skirmish on hyvää vastapainoa tiukkaan skriptatulle kampanjalle. Koneella on taipumusta lähettää joukkojaan tipoittain, mutta se antaa kuitenkin mukiinmenevän vastuksen. Mukana on myös moninpeli, mutta arvosteluversiolla sitä ei päässyt kokeilemaan.

Act of War: Direct Action on sumeilematonta militaristipullistelua, mutta hyvää sellaista. Kentät ovat hyvin luotuja ja hienon näköisiä, ja varsinkin kaupunkiympäristöissä temmeltäminen on ehdottoman hauskaa. Rakennuksissa vaanivat vihollisjoukot tulittavat kadulla rullaavia tankkeja vimmatusti, mutta kun raskas kalusto alkaa vastaiskunsa, aseet vaikenevat.

Act of Warissa kaikki on suurta ja mahtavaa. Räjähdykset vavisuttavat tannerta, päähenkilöt elävät mukana koko olemuksellaan ja välivideoissa sinkoilevat sekä kipinät että ärräpäät. Jokainen kriisi on maailmanlopun luokkaa. Tunnustan häpeilemättä, että nautin paisuttelusta tavattomasti. Act of Warin parissa tunsin itseni mieheksi.

* * * * *

Kirjailija taustalla

Act of Warin tarinaa on ollut hiomassa bestseller-kirjailija Dale Brown. Yhtä aikaa pelin kanssa ilmestyy Brownin kirjoittama kirja, joka kertoo pääpiirteittäin saman tarinan. Militaristitoimintaan erikoistunut Brown ei säästele kliseitä, mutta onnistuu tekemään niistä niin iskeviä, että ennalta arvattavuus ei haittaa. Miehen sotilasalan tuntemus käy hyvin selväksi.

Brown ei ota osaa pelimaailmaan ensimmäistä kertaa, sillä miehen debyyttiromaanin, Flight of the Old Dog, pohjalta tehtiin lentosimu Megafortress kolmisentoista vuotta sitten PC:lle ja Amigalle.