Suomi on vapaa maa - ainakin tietokonepelien harrastajan näkökulmasta.
Pelit ovat vaarallinen media, joka voi turmella pelaajiensa moraalin ja arvomaailman. Tältä vaikutelmalta ei voi välttyä kun tutustuu esimerkiksi Australian ja Saksan sensuuriviranomaisten päätöksiin, joilla Quake II:n ja Phantasmagorian kaltaisten pelien pelaaminen on kielletty.
Lapsilukko levyasemaan
Australian lain mukaan kaikki tietokone- ja videopelit on tarkastutettava paikallisilla sensuuriviranomaisilla (Office of Film and Literature Classification) ennen kuin niitä saa laillisesti myydä. Pulmana on se, että korkein australialaisen sensuurijärjestelmän peleille sallima ikäraja on 15 (MA, mature adult) eli sikäläisten viranomaisten mielestä vain lapset pelaavat tietokonepelejä. Niinpä australialaisilta aikuisilta on kielletty esimerkiksi sellaiset pelit kuin Roberta Williams Anthology, Postal, Strip Poker ja Voyeur. Sen sijaan videoille on kaksi korkeampaa ikärajaa eli R (18) ja X (18 seksin kera).
Ikärajojen lisäksi ausseja ahdistaa pelien luokitteluun kuluva aika. Esimerkiksi Duke Nukem 3D:n luokittelu vei yli vuoden, jonka kuluessa Australiasta sai ostaa vain "lapsilukolla" varustettuja Duken versioita, joista esimerkiksi tanssitytöt ja Duken repliikit puuttuivat kokonaan.
Swastika seinälle
Saksalaisilla on puolestaan ongelmia historiansa kanssa. Esimerkiksi id Software on ollut Wolfenstein 3D:stä lähtien saksalaisten viranomaisten hampaissa. SS-uniformuihin puettujen sotilaiden ampuminen kun on heidän mielestään natsipropagandaa.
Natsisymboliikka ja ihmisiin kohdistuvan väkivallan ihannointi on Saksassa niin perusteellisesti kiellettyä, että tällaisen aineiston, esimerkiksi pelin hallussapito, myyminen, kopioiminen, antaminen ja pelaaminen on laitonta. Jos esimerkiksi pelikauppias jää kiinni Wolfenstein 3D:n myymisestä, poliisi vierailee myös hänen asiakkaidensa luona.
Lisäksi Saksan laki on tässä asiassa taannehtiva. Saksalainen on rikollinen, jos hän on esimerkiksi kopioinut Wolfensteinin kaverilleen ennen pelin virallista kieltämistä. Erityisen pahassa pulassa hän on, jos kopion saanut kaveri on alaikäinen.
Saksassa pelejä luokittelee järjestö nimeltä Unabhaengige SelbstKontrolle (USK). USK ei ole viranomainen, vaan kyseessä on saksalaisten pelikauppiaiden oma organisaatio, jonka ikäsuosituksia suurin osa kauppiaista noudattaa. Jos USK kieltäytyy luokittelemasta jotain peliä, se ei käytännössä pääse Saksan markkinoille lainkaan. Näin kävi esimerkiksi Quake II:lle, jonka USK katsoi rikkovan Saksan lainsäädäntöä Wolfensteinin tapaan. Quake II:sta ei ole kuitenkaan virallisesti kielletty eli sitä voi toistaiseksi pelata laillisesti, jos sellaisen vain onnistuu jostain löytämään. Ainoa ero viralliseen pelin kieltämiseen on se, että USK:n päätöksestä ei voi valittaa.
Pelien kehittelijät eivät ole kuitenkaan jääneet lepäilemään laakereillaan, vaan esimerkiksi SCi:n Carmageddonista on nähty useita eri versioita. Englannissa peli pääsi kauppoihin vasta, kun jalankulkijat korvattiin valmiiksi hengettömillä zombeilla. Saksassa sekään ei riittänyt, vaan kaduilla astelee robotteja.
Piraattijahti karille
Blizzard Entertainmentin koodarit kuvittelivat Starcraftia suunnitellessaan löytäneensä lopultakin lääkkeen piratismiin. He keksivät ohjelmoida pelinsä lähettämään Blizzardille pelaajan nimen ja sähköpostiosoitteen aina kun tämä on yhteydessä Blizzardin battle.net pelipalvelimeen (www.battle.net). Kertyvästä tietokannasta Blizzardin piti seuloa esiin laittomien kopioiden omistajat ja haastaa heidät leivättömän pöydän ääreen.
Oikeuteen päätyikin Blizzard itse. Kaikki Starcraftin omistajat eivät pitäneet ajatuksesta, että heidän tietokoneensa lähettelee heidän henkilötietojaan maailmalle mainitsematta asiasta heille mitään.
CNN:n mukaan kalifornialainen kuluttajajärjestö Intervention Inc. on haastanut Blizzardin oikeuteen asiakkaidensa yksityisyyden loukkaamisesta. Blizzard onkin joutunut pyytämään julkisesti anteeksi asiakkailtaan. Lisäksi Blizzard on luvannut tuhota palvelimelleen kertyvät tiedot. Tämä ei kuitenkaan tyydytä kuluttajajärjestön asianajajia. Heidän mielestään Blizzardin on informoitava asiakkaitaan Starcraftin dokumentoimattomasta ominaisuudesta sekä tarjottava asiakkailleen joko rahat takaisin tai päivitettävä ohjelma ilmaiseksi.
Tietokoneiden yksityisyys on muutenkin kuuma peruna Yhdysvalloissa. Esimerkiksi työnantajilla on oikeus seurata, mitä heidän työntekijänsä internetissä tekevät... Työntekijöille ei tarvitse edes kertoa, että heidän surffailuaan tarkkaillaan. Muutenhan he voisivat parantaa tapansa ja lukea Penthousen WWW-sivuja ainoastaan kotikoneeltaan käsin.
Arkiston uumeniin
Olen saanut palautetta, että Wexteenin WWW-sivujen löytäminen on turhan vaikeaa. Koska sivut ovat vaihteeksi ajan tasalla, pieni linkkivinkki lienee paikallaan: Wexteenin arkistosta (www.clinet.fi/wexteen/wexteen.html) löytyy paitsi Wexteenin lyhyt historia, myös Wexteenin palstan keltaisessa lootassa vuosina 1992-1996 julkaistut sarjakuva-arvostelut. Lisäksi arkistoon on koottu muita näytteitä Wexteenin kirjallisesta tuotannosta Puhuvista kasveista aina Mummoihin tietoyhteiskunnassa asti.
