Rowan Software käsitti vihdoinkin, etteivät he tajua hölkäsen pöläystä siitä, miten lentosimulaattoreita tehdään, ja yrittävät välttää edes etäisesti realistisen lentomallin asettamat vaatimukset sijoittamalla uusimman lentopelinsä fantasiamaailmaan.
Karanthia on koko mantereen kattava keisarikunta mielikuvitusplaneetalla, jonka teknologia vastaa löyhästi 30-luvun Maata. Koska planeetalla ei ole juuri lätäköitä isompia meriä, Karanthian lentotukialukset ovat jättimäisiä ilmalaivoja. Ja Joulupukki asuu Kilimandzarolla.
Karanthian keisari on kuollut, ja pelaajan on valittava yksi neljästä herttuasta tarkoituksena taistella kruunusta kolmea muuta vastaan. Strategiakartalla on vino pino asutuskeskuksia, ja niitä valloittamalla tai niiden kanssa liittoutumalla olisi tarkoitus hankkia "kannatusta" keisariudelleen. Ilmalaivalaivaston rautanyrkillä on tarkoitus napsia oman lippunsa alle enemmän ja nopeammin alamaisia kuin kilpailijat.
Käytännössä kaupunkien haaliminen tapahtuu suuntaamalla laivaston kanssa haluttuun kohteeseen, jossa tarjotaan kaksi vaihtoehtoa. Kaupunkilaiset voi koettaa vakuuttaa liittoutumisen ihanuudesta diplomatian korusanoin, eli käymällä monivalintakeskusteluja paikallisen kihon kanssa, mutta käytännössä useimmiten vaaditaan pientä voimannäyttöä, mikä taas tarkoittaa laivaston lentokoneiden usuttamista moukkien kimppuun. Varsinainen peli voi alkaa.
Air Powerin lentokoneet ovat hauskannäköisiä härveleitä, jotka on ansiokkaasti toteutettu 30-luvun sarjakuvataiteen hengen mukaisesti. Mitään muuta hauskaa lentokoneissa ei sitten olekaan. Rowanin poitsuilla ei yksinkertaisesti ole pienintäkään käsitystä siitä miten lentokoneet lentävät, eikä edes siitä, miten tehdään kunnon räiskintäpeli.
Koneiden "lentäminen" on silkkaa tuskaa ja tuo mieleen lähinnä luistelemisen yhdellä jalalla rantapallon kokoisen jäämöhkäleen päällä. Tässä ei auta edes se selitys, ettei peli yritäkään mallata oikeita lentokoneita, sillä poukkoilevan lentomallin omalaatuista logiikkaa on käytännössä mahdoton sisäistää, vaikkei kriteerinä olisikaan mikään realistisuuteen viittaava.
Air Powerin perusidea on varsin mielenkiintoinen, eikä strategiaosuudessa ole juuri muuta vikaa kuin se, että se toistaa itseään kaupunginvaltaus kaupunginvaltauksen jälkeen. Mutta kun pelissä viehättää ainoastaan hauska idea, toisarvoinen strategiaosuus on hieman keskivertoa huonompi, ja varsinainen peli on hirveää tuskaa, on vaikea nähdä mitään syytä ylipäätään tehdä sitä. Saati ostaa. Parasta Air Powerissa onkin kymmenen minuutin vanhoista filmipätkistä tehty kooste ilmalaivojen historiasta.
Lopeta jo, Rowan!
27
