Aina ei kuolemattomuus järjesty otsikkoruudussa kirjoitetulla koodilla. Joskus siihen vaaditaan viattoman pikkutytön sielu.
Infogrames jatkaa hyvien kauhupelien sarjaa. Taas mennään yksin pimeään, mutta Cthulhu-mytologian ovat korvanneet voodoo ja vanhat merirosvotarinat.
Joulu Anno Domini 1724. Pelätty merirosvo Yksisilmä-Jack tekee voodoo-papittaren avulla sopimuksen saatanan kanssa. Beelsebub palkitsee piraatit kuolemattomuudella, jonka hintana on viattoman tyttölapsen uhraaminen sadan vuoden välein. Tästä lähtien Jack laivoineen tunnetaan paremmin Lentävänä Hollantilaisena.
Kalifornian rannikko 1824. Lentävä Hollantilainen rantautuu ja ryöstää lähiseudut. Saaliineen merirosvot asettuvat aloilleen paikkaan, joka tullaan tuntemaan nimellä Hell's Kitchen.
Helvetin keittiö, 22. joulukuuta 1924. Edellisestä uhrilahjasta on kulunut sata vuotta. Kuuluisan elokuvatuottajan tytär kidnapataan. Yksityisetsivä epäilee, että ryöstön takana on hämäräperäinen kartanonherra ja viinan salakuljettaja nimeltä Mister Jack, ja lähtee tutkimaan asiaa. Etsivän ystävä, mysteereistä kirjoittava lehtimies Edward Carnby lähtee uteliaana seuraamaan tilanteen kehittymistä.
Lyijymyrkytys
Yksin pimeässä oli erittäin omaperäinen sekoitelma seikkailupeliä, toimintaa ja hätkähdyttävän psykedeelisiä kuvakulmia. Alone in the Dark 2 ei hyväksi havaitusta linjasta notkahtele, tosin seikkailu on laajempi ja toimintaa on enemmän. Tuttua on myös lähes sietämätön vaikeus. Heti kättelyssä kartanon pihalla konepistoolit laulavat, kun päästään nokatusten zombiemaisten gangstereiden kanssa. Jatkossa homma ei ainakaan helpotu, vai miltä kuulostaa taistelu hampaisiin asti aseistettuja roistoja vastaan aseena pelkkä paistinpannu?
Salaperäinen tunnelma ja H.P. Lovecraftin kipeän mielikuvituksen tuotokset ovat saaneet tehdä tilaa suoraviivaisemmalle toiminnalle ja ihmishahmoisille vastustajille. Mielenkiintoista, miten ranskalaisuus näkyy pelin mystisyydessä: pelaajaa ei kädestä pitäen taluteta oikeisiin ratkaisuihin, vaan seikkailun edetessä on tarkkaan luettava mystisiä kirjoja, erilaisia päiväkirjoja sekä muistiinpanoja. Jos peli olisi tehty Valloissa, ilmiselvät ratkaisut räväytettäisiin suoraan pelaajan silmille. Nyt tunnelma tiivistyy hienovaraisesti ja ongelmia ratkoessa todella tuntee oivalluksen riemua.
Seikkailu jakaantuu kahteen erilliseen osaan. Alussa on reportterina tarkoitus päästä sisään kartanoon ja pelastaa kidnapattu tytär. Välillä ohjataan pikkutyttöä, jolloin aseilla kalistelu ei onnistu, vaan tilanteista on selvittävä huomattavasti ovelammilla konsteilla. Loppua kohti tarvitaan reippaasti molempia. Onneksi useimmista vihulaisista pääsee eroon joko pelkällä tulivoimalla tai vaihtoehtoisesti "kiertämällä", mikäli vain ymmärtää käyttää ympäristöä ja välineitä hyväkseen.
Vektoriaanista kauhua
Yleensä peleissä suunnannäyttäjää seuraa kymmeniä klooneja. Alone in the Darkin jälkeen kuvittelin muiden pelitalojen kiireellä ottavan vaikutteita toimivasta ja uudenlaisesta pelisysteemistä. Jostain syystä näin ei kuitenkaan käynyt ja ehkä sen takia Infogramesin tyyli on säilyttänyt dramaattisuutensa.
Kuvien perusteella grafiikka saattaa vaikuttaa vähintään kummalliselta vektoreiden ja bittikarttagrafiikan sekameteliltä. Vasta pelatessa grafiikka herää eloon, kun välillä varsin psykedeelisetkin kuvakulmat seuraavat kauniisti ja elävästi animoituja hahmoja.
Yksityiskohtiinkin on jaksettu kiinnittää kiitettävästi huomiota. Toiminta näkyy välillä humalaisena hoiperteluna, huonon kunnon huomaa laahustavana askelluksena ja tietysti taisteluissa potkut, lyönnit, miekaniskut ja muut ovat yhä näyttävää katseltavaa.
Merirosvoilla on jokaisella oma tarinansa ja paljon persoonallisuutta. Ajan mukaisesti konepistooleja heiluttavien mafiosojen seurana on klovneja, kokkeja, miekkamiehiä, juoppoja ja muuta värikästä sakkia. Kaikilla on oma tapansa toimia ja animaatio on viety niin pitkälle, että aseet ladataan välillä, haulikon rekyyli potkaisee kunnolla ja kaikkea juhlistetaan kunnon digitoiduilla tehosteilla.
Äänikorttitukea Infogrames voisi vähitellen ajanmukaistaa. Vaikka efektit ovatkin hyviä, musiikki käy nopeasti rasittavaksi eikä valittavana ole käytännössä kuin Sound Blaster. Melkein kaikissa uudemmissa peleissä tuetaan vähintään Rolandia ja useimmiten myös muita uudempia äänikortteja.
Eihän tämä niin kauhea ollutkaan
Pitää hieman antaa sapiskaa äärimmilleen vedetystä vaikeudesta. Muuten hyvässä systeemissä olisi parantamisen varaa ainakin tappeluiden osalta. Monesti nirri lähtee, koska pelaajan hahmon liikuttaminen ei hillittömässä luotisateessa onnistu riittävän jouheasti. Jos ukko sattuu olemaan väärässä asennossa niin hyvin todennäköisesti ollaan henkihieverissä jo siinä vaiheessa, kun tussari on saatu osoittamaan oikeaan suuntaan. Erinomaisen turhauttavaa, josta selviää vain tallentamalla peli tasaisin väliajoin.
Tunnelman luonnissa Alone 2 on aivan omaa luokkaansa ainakin kauhupelien saralla. Ykkösosan shokkivaikutusta ei tällä kertaa olla saavutettu, mutta yksinkertainen käyttöliittymä yhdistettynä sulavan kauniiseen vektorigrafiikkaan bittikarttataustoilla on edelleen tappavan toimiva yhdistelmä. Vielä kun juonessa on voodoo-vaikutteineen harvinaista omaperäisyyttä huumorilla höystettynä, lopputuloksena on taas tarina joka on täynnä imua.
Pelistä testattiin ranskankielinen versio, mutta onneksi Infogrames toimitti kaikkien tekstien englanninkieliset käännökset pelin mukana. Ilman niitä hommassa ei olisi koskaan päästy alkua pidemmälle. Englanninkielisen version pitäisi olla saatavilla lehden ilmestyessä.
91
