Accessin kolmas seikkailupeli hyödyntää Yhdysvaltojen rikasta pulp-perintöä ja sijoittuu Amazonin nykyään hampurilaisten raiskaaman sademetsän uumeniin, jossa pesii kannibaaleja ja vaikka mitä.
Tutkimusretkikunta Amazonilla joutuu hyökkäyksen kohteeksi, ja hallituksen salaisessa laboratoriossa työskentelevälle Jasonille kerrotaan, että hänen veljensä Allen heitti lusikan nurkkaan. Mutta palatessaan kotiinsa suremaan Jason saa viestin hyvinkin elävältä veljeltään. Flash! Kaboom! Ja Jason temmataan seikkailuun, jonka kuluessa hän tapaa robotin, amatsoniheimon, juusto-enchiladan, orjakauppiaita, jättimuurahaisen, liaanin, piraijoita, jorinaa jorinaa, kannibaaleja, rosmoja, petturilentäjiä, sihteerin ja ennen kaikkea vaalean kauniin Mayan. Ja kantapäillä huohottaa satumaista aarretta havitteleva eversti Sanchez.
Huutavaa huomionkalastusta
Accessia voisi luonnehtia B-luokan seikkailupelitaloksi, joten onkin mielenkiintoista, että Amazon on tehty muistuttamaan 1940- ja 50-lukujen B-sarjaelokuvia, joita esitettiin jaksoina ennen illan pääelokuvaa. Kaava on sama: Amazon koostuu 13 lyhyestä pätkästä, joilla on sellaisia nimiä kuin "Kuoleman lento" ja "Olio kuilussa". Nämä päättyvät aina cliffhangeriin (siis tosi kiperään tilanteeseen). Sitten tulee seuraavan osan mainos, sen alkutekstit, lyhyt selitys edellisestä osasta ja tarina jatkuu. Ai että. Halvoista huomionkalastustempuista mukaan on otettu kuolemaa enteilevä "SHOCK WARNING" -varoitus, joka varoittaa seuraavasta hilpeästä kuvasta, jossa vaikka Jasonilta ovat veikeät piraijat syöneet naaman ihan irkipoies. Ottaen huomioon, kuinka usein varoitusta joutuu näkemään, joku "BLOODVESSEL BURST WARNING" olisi hyödyllisempi.
Ihme kun pelin kannessa ei vielä käsketä ottamaan yhteyttä lääkäriin ennen pelaamista, eikä pakkauksessa ole edes oksennuspussia.
Kuiskaus menneisyydestä
Accessin ote seikkailupeleihin noudattelee edelleenkin Countdownin ja Martian Memorandumin kaavaa. Eli pelin grafiikka ja runsas animaatio on digitoitua ja mukaan on mätetty paljon samplattua puhetta, joka kuuluu jopa piipillä. Tällä kertaa jopa teksti on oikoluettu: kirjoitusvirheitä ei ole kun pieni osa totutusta määrästä.
Käyttäjäliityntää ei juuri ole muutettu, vaan sen ikoneista löytyvät katso, liikuta/käytä, ota, inventaario, puhu ja vihjetoiminto. Esineiden käyttö toisiinsa sujuu inventaarioruudulla hiirellä raahaamalla. Keskustelua muiden kanssa on edellisiä pelejä selvästi vähemmän. Valitettavasti käyttäjäliitynnässä ovat säilyneet kaikki sen ankeat puolet: Jason kangistuu pahasti, jos ruudussa näkyy muutakin liikkuvaa eikä hänelle ole määritelty liikeratoja, joten hänet täytyy (parhaiten kursorinappuloilla) luotsata oikeaan paikkaan ohi esteiden. Vanhan Sierran ystävät ovat varmaan onnesta solmussa.
Monet ongelmista ovat aikasidonnaisia, joten Jasonin (tai Mayan) juuttuminen taustoihin ja "GET CLOSER" -viestit saivat välillä aikaan sen, että täydellinen Sandman-kokoelmani sotkeutui korvistani lentäviin veripurskeisiin heikompien suonien antaessa periksi. Tällä kertaa perinteisenä rassaavana "toimintajaksona" on kolme kertaa toistuva kanoottimelontaosuus.
Vaikeustaso on viritetty itkettämään paatuneita masokisteja. Pahimpia ovat juuri aikasidonnaiset ongelmat, sillä aikaa ei pahimmassa tapauksessa monta sekuntia ole. Eli kiintolevy vinkuu ja savet soivat. Varsinaisia epäloogisuuksista ei sentään voi Amazonin ongelmia syyttää, vaikka joskus liki liipataankin.
Mutta apu on lähellä
Martian Memorandum tuhoutui On-Line-helppiin, jonka ansiosta väänsin sen läpi muutamassa tunnissa. Amazonin aputoimintokursorilla osoitetaan esinettä, ja se kertoo mitä sillä kuuluu tehdä, eli periaatteessa vähän yrittämällä ongelmat ratkeavat vaivatta. Mittarina on älykkyysosamäärä, joka laskee aina apua käytettäessä, ja kun ÄO on nollassa, ilmoittaa peli että olet liian tyhmä ymmärtääksesi apua eikä sitä enää tipu. Pelin saa kyllä installoitua vaikka ilman aputoimintoa, jos haluaa maksimaalista masokistista viihdettä. Sanomattakin on selvää, että tallennustilanteiden hyödyntämisellä voi huijata koko systeemiä, ja jos joku todistettavasti läpäisee pelin ilman apua, niin Pelit-lehden Rautahermo-Neropattistipendi tulee paluupostissa.
Koukku puree
Accessin pelien viehätys perustuu pääasiassa juuri runsaaseen puheeseen ja animaation määrään, joka aiheuttaa ilmiselvän tarpeen nähdä mitä seuraavaksi tapahtuukaan. Eivätkä kasvavat ruumispinot, erilaiset kuolemat sun muut ainakaan haittaa tee. Puhe on ratisevaa, joskin riittävän selvää, ja digitoitu grafiikka on yleensä ihan kelvollista. Erikoisuutena voi käyttää Super-VGA-tilaa VESA-ajurin kanssa, jolloin peliruudut mahtuvat kerralla näyttöön ja näyttävät pienemmästä koosta johtuen paremmilta.
Pakko myöntää, että Accessin peleissä on kaikesta huolimatta sairasta viehätystä. Koko pelin juoni pomppii niin ansiokkaasti seikkailukliseestä toiseen, ettei ainakaan puutumaan pääse. Ja vaikka välillä pinna paloikin, niin into riitti kevyesti pelaamaan loppuun (jossa Jason saavuttaa sen Aarteista Kalleimman) asti. Peli olisi kuitenkin ollut parempi, jos vaikeustasoa olisi laskettu ja aputoiminto unohdettu.
Sitä paitsi minulle luvattiin läpipelaamisesta palkinnoksi kunnon SM-sessio Lady Dominatorixin, Nahan Valtiaan, kanssa. Piristää verenkiertoa.
78
