Vanha koira ei opi uusia temppuja. Ja GSC:n naksupelirunko on niin kovin, kovin vanha.

GSC:n reaaliaikanaksusarjoista toisessa kasakat rähjäävät Euroopassa, toisessa kolonialistit taistelevat Amerikan herruudesta. Cossacks- ja American Conquest -pelisarjoihin kuuluu viisi peliä, kaikki toteutettuna samalla peruskaavalla.

Edellisessä osassa American Conquest - Three Centuries of War (Pelit 5/03, 78 pistettä) keskityttiin Amerikan mantereen valloitukseen intiaaneilta ja muilta siirtomaavalloilta. Divided Nationsissa siirrytään sisällissotaan ilman uusia innovaatioita, se on kuin hiilikopio Three Centuries of Warista.

Pelkkää taistelua

Jakaantuneessa Kansakunnassa on periaatteessa mukana kaupunkien rakentaminen telttakylistä metropoleiksi, kaivokset, pellot ja muut RTS-maajussin arjen askareet sekä mittavat teknologiapuut. Käytännössä niihin pääsee käsiksi vain yksittäistehtävissä ja moninpelissä. Kampanjassa joukot annetaan melkein aina valmispaketeissa, eikä uusia yksiköitä voi kouluttaa kuin parissa tehtävässä.

Vaikka edellisen American Conquestin arvostelussa kitisin siitä, että kaupungin rakentaminen pitää aloittaa joka tehtävässä uudelleen, on rakenteluosuuden totaalinen sivuuttaminen vähintään yhtä huono asia, varsinkin kun sen tilalle ei ole kehitetty mitään uutta puhdetyötä. Sisältöä on siis vähemmän kuin ensimmäisessä American Conquestissa.

Sotilaita jaetaan useimmissa tehtävissä enemmän kuin riittävästi, eli voiton avaimet eivät katoa miespulaan. Onneksi näin, sillä kehno tekoäly tapattaa sotilasta kuin heinää. Tehokasta ampumaetäisyyttä ei voi päätellä mitenkään, joten välillä miehet ampuvat liian kaukaa, välillä ne tunkevat vihollisen iholle.

Kenraali Keinoäly marssittaa omat miehet rauhallisesti vihollismuodostelmien läpi, jos pelin "älykäs reitinhakualgoritmi" päättelee, että lyhin reitti kulkee läpi vihollismuodostelman. Marssivat miehet eivät tietenkään puolustaudu vihollishyökkäystä vastaan. Eikä pelin reitinhaku edes hyödynnä teitä, vaan miehet kulkevat viivasuoraan annettuun reittipisteeseen.

Mutta eipä voi kehua vastustajaakaan. Kun tehtävässä on tarkoitus, että tietokone hyökkää, tietokone marssittaa joukot ennalta määrättyihin pisteisiin ja jää odottelemaan pelaajan reaktiota vaikka maailman tappiin. Se pitää asemia eikä rushaa, vaikka puolustuslinjassa olisi kilometrin aukko. Siksi taistelusta tulee tylsää vihollisrivien hidasta tuhoamista pala kerrallaan. Kun yksi komppania on saatu nurin, siirrytään seuraavaan. Tämä on tyynesti odottanut vuoroaan vähän sivummalla.

Askel taaksepäin

Pelissä on seitsemän kampanjaa ja tehtäviä kaiken kaikkiaan viitisenkymmentä. Suurin osa kampanjoista pelataan etelävaltiolaisten joukoissa, mutta peliin pääsee myös sinitakkina. Onpa mukana Teksasin epätoivoinen itsenäistymisyrityskin. Kampanjasta tai sodasta riippumatta tehtävät ovat lähes aina parin perustehtävän toistoa: puolustaudu vihollisen hyökkäystä vastaan tai häädä vihollisjoukot.

Eri maiden joukot eivät eroa toisistaan kuin asepuvun väreistä. Kampanjasta toiseen vaihtaminen ei siis vaikuta taktiikkaan tai pelin kulkuun millään tavalla. Varsin luonnollisista syistä Konfederaatiolla on ihan samat joukko-osastot kuin pohjoisen joukoillakin.

American Conquestissa ei nysvätä yksittäisillä sotilailla, vaan miehet kootaan satapäisiksi joukko-osastoiksi, joita johtaa upseeri, rumpali ja lipunkantaja. Joukko-osastoa käsketään kuin yhtä miestä.

Cossacks II:n parannukset joukko-osastojen ohjaukseen on unohdettu. Siinä missä kakkoskasakassa joukko-osastot saa juuri oikeaan paikkaan, oikeaan suuntaan ampumavalmiina, American Conquestissa ukot marssivat ikävän usein reilusti edemmäs kuin mihin käskettiin, jolloin vihollisen kiväärimiehet lanaavat marssivat miehet kumoon. Määrätty rintamasuunta tuntuu olevan korkeintaan ohjeellinen, jolloin ovela koukkaus sivustaan tai selustaan ajaa ukot suoraan vihollistulitukseen.

Kun sotimisen pikkuviat lasketaan yhteen, taistelusta katoaa kaikki taktinen syvyys ja tuurilla on enemmän merkitystä kuin taidolla. Huonompi homma, kun keräily-rakentelu-vaihekin puuttuu.

Pettymys 2.0

Grafiikasta American Conquest ansaitsee erityismiinuksen: grafiikka on hidasta mutta vanhahtavaa. 1600 x 1200 pisteen tarkkuudella peli sai 3,2 gigahertsin koneen täysin kyykkyyn, vaikka ruudulla ei näkynyt viljapeltoa kummempaa. Miesten animaatio on antiikkista eikä näkymää voi zoomata portaattomasti.

Miksi peli on tehty American Conquestin moottorilla, eikä paljon paremmalla Cossacks II:n moottorilla? Cossacks II yllätti ja uudisti, American Conquest määrää pelinsarjan villiin perääntymiseen joka osa-alueella. Aikakausi on mielenkiintoinen, mutta huonon keinoälyn ja matalan taktisen syvyyden takia peli jättää täysin kylmäksi.