Kun miehen nimi on American McGee, hän ei voi päätyä myyjäksi kenkäkauppaan. Herra Amerikkalaisen tuottama Scrapland on haistanut hyvin ajan hengen, sillä robotit ovat juuri nyt muotia.
Maailmasta löytyy paljon Scraplandia parempiakin toimintaseikkailuita, ja GTA:n kopioiminen on jo klisee. Scraplandilla on kuitenkin yksi valtti, joka tekee siitä teknistä suoritustaan paremman pelin: siinä on luonnetta, aivan oma persoonallisuutensa. Luonne syntyy mainioiden robottien, mielenkiintoisen robottimaailman ja toimivan juonen yhteistyönä. Mukana on myös huumoria.
Pelaaja ohjaa veikeännäköistä robottia nimeltään D-Trius. Peltiheikki saapuu Scraplandiin, joka on koneiden ja robottien hallitsema pikkuplaneetta. Ihmisiin suhtaudutaan vähintäänkin epäilevästi, jopa rasistisesti. Lihasäkkejä pelätään. He eivät ole tervetulleita. D-Trius saa töitä journalistina. Nopeasti D-Trius saa tutkittavakseen kovan luokan jutun. On tapahtunut murha, ja teosta epäillään olennoista alhaisinta, ihmistä.
Scrapland on vaikuttava ja elävän tuntuinen megakaupunki, jota tutkii ilokseen ilman päämäärääkin. Pelaaminen tapahtuu GTA-henkisesti erilaisia tehtäviä suhteellisen vapaassa järjestyksessä suorittaen.
Koska robotit ovat vain koneita, niitä voi myös kopioida. D-Trius saa käyttöönsä laitteen, jolla hän voi tekeytyä muiksi roboteiksi. Kaikki robotit eivät tosin pidä siitä, että heidän identiteettinsä varastetaan. En ymmärrä, miksi. Moinen tarpeeton mustasukkaisuus tuntuu turhan inhimilliseltä luonteenpiirteeltä.
Pitkän päälle tehtävät toistavat itseään, eikä moninpeliin ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota. En myöskään oikein millään päässyt sinuiksi lentoalusten ohjauksen kanssa. Pilvenpiirtäjiä tuli kolisteltua tosissaan.
Scrapland on tehty luovasti ja hyvällä sydämellä. Suuret linjat ovat kunnossa. Pikkuongelmia on kuitenkin riittämiin ajoittain tökkivästä grafiikasta alkaen.
81
