Microsoftin pelintekijät eivät nähneet lumilautailussa elämäntapaa vaan uuden ansiomuodon. Se näkyy myös Xboxin Amped-snoukkapelissä.
Amped on suunnattu temppumaakareille. Siinä ei ole lainkaan EA:n SSX-sarjasta tuttuja lautakrossikilpailuja, joten monimutkaisten kikkojen oppiminen on etenemisen ehdoton edellytys. Puuhastelun ytimessä on mainio uramoodi, jossa kotimäkien rapakuntoinen snoukkadude lähtee valloittamaan maailmaa.
Vapaavalintaisen rinteen saa tulla alas omaan tahtiin ja yksittäisistä virheistä ei tarvitse välittää. Kaikki temput palkitaan pisteillä ja tiettyjen pisterajojen rikkomisesta jaetaan kykypisteitä, joilla viritetään lautailijan ominaisuuksia, kuten tasapainoa ja nopeutta.
Lumikourujen ja hyppyrien tuntumassa norkoilee kameramiehiä. Jos median nokan alla tekee upeita koukeroita, he kertovat lautasankarista suurelle yleisölle. Kun julkisuutta on kertynyt tarpeeksi, sponsorit kiinnostuvat uuden temppuniekan edesottamuksista. Sponssaajat ovat nirsoa porukkaa, sillä Burtonin myyntimiehet saattavat innostua vain mahtavista ilmalennoista, siinä missä joku muu haluaa nähdä vain pitkiä reilauksia.
Sponsoriesityksen aikana ruudulla on amped-mittari, joka kuvaa katsojien fiilistä. Onnistuneet ja oikeantyyppiset temput nostavat palkkia, joka laskee ajan ja kaaduttujen kikkojen myötä. Jos mittari osoittaa keikan lopussa amped-tasoa, sponsori on tyytyväinen ja lahjoittaa pinkan varusteita.
Ammattilaiset saattavat haastaa nousevan tulokkaan kisaan, jossa on tehtävä parempia temppuja kuin ammattilaskija. Pro vielä määrää alastuloreitin ja temppupaikat. Laskussa tulee turpiin, jos räveltää neljällä temppukohteella. Kun kova pro-heppu lopulta häviää, hän opettaa yhden uuden erikoiskikan.
Ilmojen teille
Piste-, media-, sponsori- ja ammattilaislaskujen läpäisy nostaa ranking-sijoitusta yhdellä pykälällä. Mikäli rankkaus nousee tarpeeksi korkealle, viileä snoukkaaja pääsee toilailemaan uudelle vuorelle ja erilaisia laskupaikkoja aukeaa ennen pitkää tusinoittain. Rinteissä saa seikkailla vapaasti, joten laskun tavoitteeseen sopivan reitin keksiminen on vähintään yhtä tärkeää kuin tekniikka.
Maisemat ovat jylhiä ja korkean nyppylän laelta näkee vuoren juurelle saakka. Laudan alla nirskuu ja narskuu nasevasti useita eri tyyppisiä alustoja. Tuntuma on erinomainen ja pinnan muutos vaikuttaa laudan käyttäytymiseen selvästi. Puuterilumessa kurvailu on toisenlaista kuin jäällä liukastelu.
Reilausta lukuun ottamatta temput vaativat hypyn. Loikan jälkeen voi tehdä spinnejä, voltteja ja korkkiruuveja. Mitä enemmän ilmaa on alla, sitä muhkeamman tempun ehtii tehdä. Lisäpisteitä viilataan erilaisilla otteilla, kallistuksilla, jibeillä ja reilauksilla. Alastulo on operaation kriittisin osuus: jos kulma on huono tai lauta on poikittain, homma menee pipariksi.
Hurjista ilmalennoista ja älyttömän pitkistä reilauksista on realismi kaukana. Luovasti venytetyn fysiikan myötä tuplavoltit kolmella erilaisella otteella ovat tavallista kauraa.
Temppufriikin toiveuni
Iso liuta sekalaista indie-musaa pitää tunnelmaa yllä vaihtelevalla menestyksellä. Parhaat biisit jäävät päähän soimaan, mutta äklöimpiä rallatuksia ei kuuntele naapurin mummokaan. Kameramiesten, ammattilaisten ja sponsorien kommentit ovat lupsakoita, mutta kämmeille vinoilu jurppii synkimpinä hetkinä aika rankasti.
Liian alhaalla roikkuva kamera riepoo melkoisesti. Paikoitellen hyppy- tai reilauskohdan tarkka arviointi on mahdotonta, sillä snoukkaaja peittää näkökentän tärkeimmän pisteen. Verenpainetta nostavat myös uusintayrityksiä turhan päiten hidastavat väliruudut.
Komeat maisemat, 125 tavoitetta ja kattavat temppuvalikoimat takaavat viihdettä pitkäksi aikaa. Sujuvien kontrollien myötä tärkeä vielä kerran -henki on vahvasti läsnä, mikä on aina hyvän pelin merkki.
84
