Tytöt saattavat valloittaa yliopistojen opiskelupaikat ja saada paljon parempia arvosanoja kuin pojat jo peruskoulussa, mutta yhdessä aineessa pojat ovat ylivoimaisia: englannissa. Ja kyllä, nyt se on myönnetty: tietokonepelien ansiosta. Hah! Mitä minä sanoin jo parikymmentä vuotta sitten!
Nyt pelaamisen hyöty englannin oppimiselle on pakko myöntää. Olli Uuskoski kävi englantilaisen filologian pro gradu -työtään varten läpi lähes 500 lukiolaisen pelitottumukset ja englannin numerot. Lopputulemaksi jäi, että lukiolaisen englannin arvosana on sitä parempi, mitä enemmän hän pelaa. Yli 15 tuntia viikossa pelaavilla lukiolaisilla englannin kurssinumeroiden keskiarvo oli 8,79, kun pelejä täysin karttavien numero oli keskimäärin 7,28.
Eikä pelkästään lukiossa, vaan myös ylioppilaskokeissa pojat loistavat englannissa. Ylioppilastutkintolautakunnan kielivaliokunnan puheenjohtajan Kalevi Pohjalan mukaan ilmiö on valtakunnallinen ja näkyy selkeästi, kuten hän toteaa Savon Sanomissa kesäkuussa.
Kuluneen kevään ylioppilaskokeissa laudatureita kirjoitti 6,6 prosenttia pojista, tytöistä kaksi prosenttiyksikköä vähemmän. Toiseksi parhaan arvosanan määrissä ero on peräti kuusi prosenttiyksikköä poikien hyväksi: pojista 19,2 prosenttia kirjoitti eximian, tytöistä vain 13,2 prosenttia. Approbatureita eli alinta hyväksyttyä arvosanaa tytöillä oli yli viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin pojilla. Myös hylättyjä kokeita on tytöillä enemmän.
Trendi on Pohjalan mukaan jatkunut ja vahvistunut jo vuosia. Selkeä muutos kielen osaamisessa kääntyi poikien hyväksi 1990-luvulta lähtien. Eli silloin kun pelit ilmestyivät kauppoihin ja Pelit myös.
Helsingin yliopiston englannin kielen professori Sanna-Kaisa Tanskanen pitää tulosta merkittävänä Ylen uutisten haastattelussa. Hänen mukaansa pelaamisen ja arvosanojen vaihtelun välillä on niin kiistaton yhteys, että on tärkeää tunnistaa pelien merkitys kielitaidolle. ”Pelaaja tuottaa roolipelissä jatkuvasti kieltä. Se on hyvin lähellä normaalia vuorovaikutusta, mikä on kielen oppimiselle hyvin tärkeätä”, sanoo Tanskanen Ylelle.
Okei, viranomaisilta meni ilmiselvän jutun huomaamiseen 20 vuotta: jos koko ajan kirjoitat, puhut ja yleensäkin yrität ymmärtää vierasta kieltä ihan huvin vuoksi, opit sitä huomaamattasi ja satavarmasti. Sanavarasto karttuu (vaikkakin saattaa olla hiukan hankalasti käytettävissä normaalitilanteissa), erilaiset sanonnat – muutkin kuin LOL, WTF! N00b! – ovat selkärangassa ja tankeroenglanti (= vahvalla suomalaisaksentilla puhuttu) on pakko päivittää paremmaksi, jotta tiimikaverit ymmärtävät käskyjäsi. Helppoa kuin kielikylpy!
Tämän lisäksi on jo aikaisemmin todettu, että pelit kehittävät reaktiokykyä, tiimityöskentelyä ja 3D-hahmottamista. Mitä siis vielä odotamme? Sitä, että opettajatkin tutustuvat pelaamiseen ja sen mahdollisuuksiin?
Tällä vauhdilla siihen meneekin sitten seuraavat 20 vuotta.
