Mahdollisesti vuoden paras tietokoneroolipeli Baldur's Gate on poikinut ensimmäisen laajennusosansa. Tales of the Sword Coast lisää pelikartalle kaksi uutta aluetta, pikku kylän nimeltä Ulgoth's Beard ja Durlagin tornin, sekä kaksi saarta, jonne ei tosin pääse kuin juonen kuljettamana.
Ulgothin parta ilmestyy asennuksen jälkeen kartalle ja siellä voi piipahtaa riippumatta siitä, oliko peli kesken vai aloittiko alusta. Toisin sanoen uudet tehtävät voi suorittaa milloin hyvänsä ja sitten jatkaa varsinaisen pelin juonta.
Ulgoth's Beard on luonnollisesti se paikka, josta uusiin seikkailuihin pääsee käsiksi. Varsinaisia tehtäviä on kolme, joka tuntuu varsin vähäiseltä. Tehtävistä lyhin vie sankaripoppoon maagiselle saarelle pieneen sokkeloon, jossa etsitään kadonnutta viittaa. Tehtävä hurahtaa läpi hetkessä tarjoten vain tuskaisen kapeita käytäviä ja paljon vihamielisiä maageja tapettavaksi.
Hieman pidempi ja myös kovin väkivaltainen tehtävä johdattaa pelaajan haaksirikkoutuneen Balduranin laivan jäljille. Tämä on lisälevyn paras tehtävä, mutta siitä olisi voinut puristaa paljon enemmin irti. Juuri kun tehtävä kävi mielenkiintoiseksi, homma latistettiin puhtaaksi hack & slashiksi ja lopetettiin lyhyeen.
Kolmikon pitkäikäisin tehtävä sijoittuu turistimatkalle hullun kääpiön, Durlagin, torniin. Torni on pakattu täyteen ansoja, inhoja hirviöitä, arvoituksia ja aarteita.
Henkilökohtaisesti en jaksanut innostua yhdestäkään tehtävästä lähinnä niiden teennäisyyden takia. Siinä missä alkuperäisen pelin juoneen liittyvät tehtävät olivat johdonmukaisia ja mukaansatempaavia, Sword Coastin tehtävät ovat pahvista leikattua pakkopullaa. Ainut porkkana on väkinäinen seikkailu tai uusien jännien aarteiden löytäminen.
Ja kun poikien kanssa seikkailemaan lähdettiin ja yö metsässä nukuttiin niin tuli äkkiä äitiä ikävä. Peli on vaikea! Minä en vähästä parkaise, mutta herranen aika, jos yhtä taistelua joutuu yrittämään kolme tuntia niin jossain on vikaa. Kaikki taistelut eivät toki ole sitä luokkaa, mutta ainakin 6-tason porukallani kuolema kävi usein kaffeella, ja mahtava Load-loitsu oli jatkuvassa käytössä.
Yhteensä pelattavaa luvataan 20_40 tunniksi, ilmeisesti riippuen siitä, kuinka usein pelin joutuu aloittamaan tallennuksesta.
Tavaroiden, hirviöiden ja tehtävien lisäksi Tales ei tarjoa muita uudistuksia pikkubugikorjauksia lukuunottamatta. Vaikka itse peli onkin loistava, Tales of the Sword Coast jättää vain happaman maun. Kunnon lisälevyksi se on liian suppea, ja pelin jo läpipelanneille siitä ei riemua riitä kovin pitkäksi aikaa. Ei tätä uskalla varauksetta suositella kuin diablistille ja BG-fanaatikoille, muille se tarjoaa vain muutaman keskivertoa huonomman seikkailun laadukkaasti toteutettuna.
70
