Jos European Air War tuntui epärealistiselta tai sata konetta yhdessä ilmataistelussa ei riitä, niin Battle of Britain saa hymyn huulille.
Battle of Britain on vaikea. Se on vaikea, vaikea, vaikea, mutta ah niin äärimmäisen realistinen ja nautittava. Se on omasta mielestäni kiistatta realistisin PC-lentosimulaatio toisesta maailmansodasta.
Realismin ja vaikeuden vuoksi Battle of Britain ei sovi aloittelijalle tai kevytsimujen ystäville. Peliin joutuu paneutumaan kunnolla, sillä komennossa ei ole vain oma kone, vaan koko oman puolen ilmavoimat eli tuhatkunta rassia. BoB on lentosimulaattorin lisäksi täysiverinen strategiapeli.
Tämä on totta
Realismia arvostavalle Battle of Britain on pakkohankinta. Sen lentomalli, dynaaminen kampanja ja jopa moottorien lapakulman tai kierrosnopeuden säätö on mallinnettu ehdottoman tarkasti.
Erityisen vakuuttava on historiallisesti tarkka ja uskottava tekoäly. Sen sijaan että Mersu-kuski lähtisi useimpien simujen tapaan kaartotaisteluun Spittiä vastaan, se työntääkin sauvan eteen, jolloin G-voimat menevät miinukselle. Spitfiressä on kaasari, joka ei pumppaa polttoainetta negatiivisissa G:ssä, joten se ei pääse nopeasti suorasuihkutetun Mersun perään.
Tietokone tuntuu inhimillisen erehtyväiseltä. Välillä alakynnessä vihollinen tekee epätoivossaan älyttömiäkin mokia, mutta se vain osoittaa, että toiminta ei ole sidottu vastaamaan aina samalla tavalla tiettyyn uhkaan. Erehtyminen on inhimillistä.
Erityisen palkitsevaa on hiipiä aivan vihollishävittäjän taakse sen huomaamatta mitään. AI-pilottien näkökenttä on realistinen, eikä tietokonelentäjillä ole maagista havaintokykyä. Esimerkiksi Falcon 4:ssä tietokonepilotti havaitsee pelaajan automaattisesti, jos hän on muutaman mailin päässä koneesta, vaikka koneiden välissä olisi 20 tonnia lentokonemetallia.
Kampanjan ja lentosimulaattorin yhdistelmä
Battle of Britainin sydän on ilman muuta sen kampanja. Onhan pelissä toki muutama pika- ja koulutustehtävä, mutta ei niistä ole kuin yhden illan ajanvietteeksi.
Kampanja on syvällinen ja vaikea, mutta sillä hyvä pelaaja voi vaikka muuttaa historiaa. Pelissä ei ole lainkaan normaalia peruskampanjaa, jossa pelaaja saa tehtävänsä valmiiksi pureksittuna ja lentovalmiina. Pelaajan pitää suunnitella paitsi lennettävät tehtävät, myös koko oman puolen ilmavoimien toiminta.
Jos pelaa brittinä, ollaan puolustuskannalla. Valitaan, paljonko niukoista voimavaroista uhrataan ilmapartiointiin ja millaisessa valmiudessa maassa olevat joukot odottavat. Puolen tunnin valmiudessa lentäjät notkuvat lähtövalmiina parakissa ja kahden minuutin hälytysvalmiudessa ne istuvat koneessa myllyt käynnissä.
Mitä tiukempana valmiusasteen pitää, sitä nopeammin pilotit väsähtävät ja suorituskyky laskee. Tasapainoilu riittävän ilmapuolustuksen ja suorituskyvyn ylläpitämisessä on haastavaa, eikä sitä yhtään helpota, että sakemanneilla on kolme konetta jokaista brittikonetta vastaan.
Saksalaisena toiminta on suoraviivaisempaa ja pelaaja saa hyökkääjänä käytännössä ratkaista sodankäyntitahdin. Päätehtävä on ohjata pommikoneet tärkeisiin kohteisiin. Kartalta klikataan sopiva kohde ja tietokone luo määrätyistä asetuksista, montako pommikonetta ja saattohävittäjää mukaan lähtee. Tosielämän harhautustaktiikat ovat käytössä: eri kohteisiin lentäviä osastoja voi kanaalin ylitysvaiheen ajaksi yhdistää ja yrittää lentää alkumatka matalalentoa ja kääntyä pommitettavaan kohteeseen vasta viime hetkellä.
Hyvän saksalaiskenraalin pitää muistaa, että tähystystehtävillä on suuri merkitys. Historiallisesti saksalaiset kärsivät heikkotasoisesta tiedustelusta, joten ennen iskuja kohteeseen kannattaa lähettää muutama tiedustelukone. Sen jälkeen pommikoneiden on verrattomasti helpompaa osua oikeaan kohteeseen.
Kampanjan "heikkous" on vaikeus. BoB pohjautuu MiG Alleyhin, ja jo siinä narisin vaikeaselkoisista valikoista. Nyt kampanjan monimuotoisuus on kasvanut selvästi, joten valikoiden hankaluus korostuu. Pelaaminen ilman ohjekirjan lukemista ja jatkuvaa plaraamista on mahdotonta.
Olisin myös toivonut, että kampanjassa olisi perinteinen mahdollisuus osallistua sotaan ihan vain yhtenä pilottina, joka saa valmiit tehtävät kouraan. Paitsi että voisi kuvitella olevansa rivimies vain, vieläkin tärkeämpää olisi mahdollisuus pelata BoB:tä aina pienen pelihetken aikana vain yhden tehtävän. Nyt hoidettavaa on niin paljon, ettei puolen tunnin sessiota kannata edes aloittaa.
Yhtä realistinen lentomalli
Kun pelaaja on asettanut kampanjassa hyökkäys- tai puolustustavoitteensa, laivueet nousevat itsenäisesti pikkuhiljaa ilmaan. Kartalla näkyvät omat joukot ja havaitut viholliset. Kun oma ja vihollislentue kohtaavat, pelaaja voi siirtyä ohjaamoon. Kaikki oman puolen koneet ovat käytettävissä. Jos kone putoaa, voi siirtyä seuraavaan.
Ilmataistelut ovat häkellyttävän massiivisia. European Air War loksautti aikoinaan leuat, sillä siinä on samaan aikaan taivaalla yli sata konetta. Battle of Britain pistää tähän lukuun vielä yhden nollan perään. En tainnut nähdä ihan tuhatta konetta taivaalla, mutta kyllä niitä varmaan useita satoja näkyy. Taistelu muodostuu uskomattoman hektiseksi ja sekavaksi, kun taivas on mustanaan omia ja vihollisten koneita ja pommikonemuodostelmia. Tunnelma on käsin kosketeltava.
Toki omien koneiden puikkoihin voi hypätä missä tehtävän kohdassa tahansa ja hoitaa tehtävät perinteisempään simutapaan nousukiidosta laskeutumiseen asti. Suunnistaminen on vaikeaa, sillä kompassia kummempaa suunnistusapua ei ole. Karttakin on erillinen valikkoruutu, jolle sijaintia pitää erikseen mennä tarkastelemaan. Käytännössä ratkaisu on erittäin hankala, ja tekijät ovat ilmeisimmin ajatelleet, että pelaaja osallistuu vain toimintaan.
Englantilaisena pääsee Spitfiren tai Hurricanen puikkoihin ja saksalaisena tärkein kone on luonnollisesti Messerschmitt BF-109, mutta myös sen isoaveljeä kaksimoottorista Messerschmitt BF-110:ä ja syöksypommittaja Stukaa voi lentää. Pommittajissa voi miehittää konekiväärin, mutta se on turha lisä. B-17 näyttää, miten tämä ominaisuus hoidetaan kunnolla, sillä siinä tikku reagoi ohjaukseen nopeasti ja tarkasti. BoB:ssä konekivääriä ohjataan tikun hatulla, jonka ylös-alas-akseli kaiken lisäksi toimii väärin päin. Se on myös aivan liian hidas, jotta sillä ehtisi osua muutamassa sekunnissa ohi sujahtavaan viholliseen.
Lentomalli tuntuu ensiluokkaiselta, eikä siitä löydy epäloogisuuksia. Enpä nyt tosin käynyt sitä läpi ihan täikamman kanssa. Minulle riittää, että mallinnus tuntuu uskottavalta ja koneet käyttäytyvät toisiinsa verrattuna niin kuin pitää.
Kone vaurioituu herkästi, jos sitä käsittelee raskaalla kädellä, jota ei ollenkaan helpota herkkä ohjaustuntuma. Vauhdin pudotessa kone tärisee kauttaaltaan varoituksena uhkaavasta sakkauksesta.
Kone täytyy pitää hyvin trimmissä tai se tuntuu ilmataistelussa todella vikurilta. Ikävästi korkeusperäsintrimmin näppäinkomennot on piilotettu ctrl-näppäimen taakse, eikä näppäinkomentoja tai tikun nappeja voi vaihtaa. Ohjelmoitavan tikun omistajaa tämä ei haittaa, mutta kyllä näppäinten uudelleenohjelmointi olisi nykyään ihan standardiominaisuus.
Lähtökiito on hankala, kun sivuttaisvoimista ei kotipenkillä saa perstuntumaa. Napakka 90 asteen kääntyminen potkurin väännön takia on nolostuttavan tavanomaista.
Taistelu on pirun vaikeaa, koska osumat ovat kiven takana. Vaikka olisin kello kuudessa ihan vihollisen kannoilla, osun vain satunnaisesti ja koko lipas tyhjenee helposti yhtä ainoaa konetta pippuroidessa. Osumillakin tuntuu olevan yllättävän vähän vaikutusta. Mersuissa on sentään isot lippaat, mutta Spitissä kk tyhjenee alkuunsa.
Nopea ja kaunis grafiikka
Transform & Lighting ja 1024-tarkkuus toimivat erittäin sulavasti eikä grafiikassa ilmennyt mitään ongelmia. Onneksi. Monet ovat nimittäin kärsineet BoB:ssä selittämättömästä grafiikan nykimisestä, johon ei ole löytynyt selvää ratkaisua. Nykivä grafiikka on kuulemma erittäin häiritsevää ja peli on pahimmillaan pelikelvoton. Rowan tutkii asiaa, ja päivitys on toivottavasti tätä lukiessa jo valmis.
Rowanin mukaan asia on ongelmallinen, ja he arvelevat, että pätkivässä grafiikassa ja pelin kaatuilussa on kyse monen asian summasta, kuten tietystä joystick- ja näytönohjainajurista yhdistettynä tiettyyn DirectX-versioon. Vikaa ei siis ole voitu osoittaa yksittäisiin komponentteihin tai ohjaimiin, joten en voi antaa vinkkejä, kenen kannattaa olla varuillaan.
Kun grafiikka toimii, se loksauttaa leuat. Koneet ovat äärimmäisen yksityiskohtaisia ja hyvän näköisiä, taistelun jälkeen niissä näkyy luodinreikiä ja irti repeytyneen siiven tyvessä näkyy siiven rakenteiden ja pinnoitteen palasia. Erittäin huolellista työtä.
Myös pilvet ovat parhaita näkemiäni ja niillä on ilmataistelussa merkitystäkin. Maa on vähän suttuisempaa, mutta normaalissa lentokorkeudessa sitä ei huomaa.
Koneiden sisätilat on tehty 3D:nä, joka Jane's F-18:sta ja Eurofighter Typhoonista poiketen näyttää hyvältä. Mittariston katsominen ei taistelutilanteessa onnistu, sillä ruudulle mahtuvat kerrallaan vain mittarit tai tuulilasi. Tärkeimmät mittarit näkyvät näytön alareunassa numeroina ja keinohorisontti on ruudun yläreunassa kokonaistilannetta hahmottavan pikkuisen huijaavan "tutkanäytön" kanssa.
Padlockista narisen. Sillä on paha tapa pyöriä aika holtittomasti, jolloin oman koneen asennontaju kärsii. Jos taistelevat koneet esimerkiksi pyörivät vertikaalissa, padlock voi mennä sekaisin, ja pää on kirjaimellisesti ylösalaisin hartioiden päällä, eli etulasikin näkyy ylösalaisin. Katse pyörähtää 180 astetta oikein päin saman tien, mutta moka on erittäin tehokas orientaationtuhoaja.
Äänissä ei ole valittamista, mitä nyt aseiden papatus voisi olla jykevämpää, enkä aina kuule kun omaan koneeseen osuu. Saksalaispilotit pulisevat saksaa, joten käännös pitää katsoa ruudun alalaidasta. Olisivat voineet laittaa englannin edes vaihtoehdoksi.
Ei aloittelijalle
Battle of Britain nousee kevyesti parhaaksi toisen maailmansodan lentosimulaattoriksi jota olen pelannut. Se yhdistää kaikkien aikaisempien simulaattorien parhaat puolet, ja lisää keitokseen vielä omiakin ideoita. Jostain syystä Combat Flight Simulator I ja II, European Air War ja puoli tusinaa muuta WWII-simua jättivät minut aika kylmäksi, mutta tässä on kaikki mitä olen kaivannut.
Dynaaminen kampanja, parempi kuin ensiluokkainen lentomallinnus ja hallintalaitteet trimmeineen ja moottorisäätöineen, hyvä ja historiallisesti tarkka tekoäly, erinomainen syvällisyys, ja kaikki tämä kuorrutettuna kauniilla ja nopealla grafiikalla.
Itse kokemani ongelmat ovat pieniä detaljeja. Ikävä kyllä monet muut eivät ole olleet yhtä onnekkaita, mutta onneksi Rowan on ottanut asian vakavasti. Alla olevat pisteet on annettu rankaisematta grafiikkaongelmista.
Moninpeli vaatiikin ihan oman arvostelun, sillä ensimmäisessä kuukaudessa aika ei kerta kaikkiaan riitä siihenkin perehtymiseen. Kun monet vielä kärsivät grafiikkaongelmista, ei pelikaverin löytäminen ole helppoa.
Aloittelijalle Battle of Britain ei sovi, sillä helpotettunakin se on kohtuullisen vaikea. Vakavammalle harrastajalle peli on pakko-ostos. Ohjekirja on Falcon-mittapuulla ohuehko 142 sivua, mutta se on täyttä asiaa, mukaan lukien taulukot koneiden suorituskykyvertailuista ja kuvaukset ajan taktiikoista.
On se vaan hiton hyvä peli.
96 + Pelit suosittelee
| Nykii ja paukkuu
Allekirjoittaisin useimmat Tonin jakamat kehut, jos Battle of Britain toimisi koneellani. Kuulun siihen porukkaan, joka joutuu kärsimään nylkyttävästä grafiikasta. Kyse ei ole siitä etteikö peli periaatteessa pyörisi sulavasti koneellani, vaan muut koneet ja maasto tärisevät häiritsevästi edes takaisin. Tärinä näyttäisi olevan sitä voimakkaampaa, mitä nopeammin koneet tai maasto liikkuvat ruudun poikki vaakasuunnassa. Pelissä on muutamia ikäviä ongelmia. Jäin kaipaamaan jotain muutamaa pikatehtävää pidempää, muttei kuitenkaan kampanjan giganttista rupeamaa vaativaa pelimuotoa. Aseiden alitehoisuus ja epätarkkuus syövät miestä. Kuvakulmista ei tunnu löytyvän minulle sopivaa, selkeätä Warbirds-tyylistä systeemiä jossa katse kohdistuu tiettyyn suuntaan vain siksi aikaa kun nappia pidetään pohjassa. Nyt kuvakulma jää paikalleen, kunnes valitsee uuden. Sekava padlock-näkymä aiheuttaa lähinnä puistatusta. Battle of Britain saattaa olla simu meikäläisen makuun, jos nylkytyksestä päästään eroon päivityksen myötä. Nykyisellään se on minulla pelikelvoton ja olisin tällä hetkellä harvinaisen kiukkuinen, jos olisin juuri hukannut kolme hunttia. Kaj Laaksonen 91 - Ilman nylkytystä 60 - Nykyisellään |
| Battle of Britain (1969)
O: Guy Hamilton James Bondeista tutun brittiohjaajan Guy Hamiltonin Battle of Britain edustaa 60-70-luvun sotaspektaakkelielokuvia ja ihan kelvollisesti edustaakin. Massiivisen supertähtiarmeijan ykkönen ovat kyllä lentokoneet: lentokohtaukset ovat edelleen vaikuttavia, vaikka niitä on liian vähän. Kauneuden ystävänä harmittaa, kun Me-109:n kauniin sulavat muodot on pilattu brittien Merlin-moottorilla, ja lopputulos näyttää ikävästi Morane-Saulnier 406:lta. Elokuvassa rasittavat eniten fiktiiviset sivujuonet eli turhat ihmiskohtalot, jotka välillä ovat suorastaan koomisia. Dokumenttimaisempi tyyli a la Tora! Tora! Tora! tai The Longest Day olisi ollut ajan hampaille vaikeampaa pureksittavaa. Jos mahdollista, elokuva kannattaa kuitenkin katsoa, kyllä se genrensä paremmalle puolelle nousee. Elokuvaa löytää vain videolla ja siihenkin vaaditaan tuuria. Lisäksi näyttävät lentokohtaukset tuhoutuvat reunasensuroinnissa, joten DVD-versiota kaivataan. Nnirvi |
| Taistelu Britannian ilmaherruudesta todellisuudessa
Taistelu Britannian taivaalla oli lyhyt, mutta merkittävä käännekohta. Hitler uskoi, että Englannin ilmaherruuden voittaminen on alkusoitto invaasiolle Englantiin.
Battle of Britain alkoi 10.7.1940 ja kulminoitui päivän kestävään ilmataisteluun Lontoon yllä 15.9.1940. Saksalaisilla valtaisa ylivoima Hitlerin suunnitelma Englannin ilmaherruuden voittamiseen oli hyvä. Hän oli salassa rakentanut ylivoimaisen ilma-aseen, jolla hän teki yllätyshyökkäyksen. 109-Mersut oli aseistettu raskaasti, ja ennusteiden mukaan niiden pitäisi voittaa britit helposti. Luftwaffen alkupanos tähän kampanjaan oli 844 Me BF109:ä, 250 kaksimoottorista Me BF110:ä ja lähes 2 800 pommikonetta. RAF:llä oli vaivaiset 900 konetta, joista 286 oli Spitfireja ja 463 Hurricaneja. Mahdollisuus ilmasotaan aukeni Länsi-Euroopan miehityksestä, kun lentoaika Englantiin lyheni. Siitä huolimatta saksalaisten tärkeimmässä hävittäjässä BF109:ssä oli niin pieni polttoainetankki, että se pystyi osallistumaan ilmataisteluun vain parinkymmenen minuutin ajan. Yllättävä kohdevalinta Hitlerin kohdepriorisointeja kritisoitiin jo hänen aikanaan, eivätkä kaikki hänen kenraalinsa olleet samaa mieltä, mitä ja missä sodan vaiheessa eri kohteita kannattaa tuhota. Oli selvää, että suora hyökkäys sisä-Englantiin olisi itsemurha, sillä briteillä oli tutka- ja valvontajärjestelmä, johon kuului viitisenkymmentä tutka-asemaa ja ihmisvalvojia. Sen sijaan, että sodan ensimmäinen vaihe olisi keskittynyt valvontaverkoston tuhoamiseen, Hitler määräsi, että Luftwaffe keskittyi kanaalilla risteileviin laivoihin, joka vetää RAF:n hävittäjät kanaalin yläpuolelle. Kampanjan ensivaiheen lopuilla hyökkäyksiä kohdistettiin myös etelän lentokenttiin, tutka-asemiin ja jopa Pohjois-Englantiin. Koska valvontaverkko oli pystyssä, englantilaiset näkivät hyökkäykset ja lähettivät torjuntahävittäjät ajoissa kohtaamaan Stuka-syöksypommittajat, jotka osoittautuivat altavastaajiksi hävittäjiä vastaan. Lopputulos oli lohduton saksalaisille, mutta täydelliseltä epäonnistumiselta pelasti brittien jääräpäisyys. He uskoivat, että kanaalissa kulkevat englantilaisalukset ovat tärkeä moraalinkohotin, kun kotijoukot näkevät, että saksalaisase ei mahda mitään Englannin kauppalaivastolle. Propaganda maksoi tuhansien merimiesten hengen. Hitler jatkoi tehottomia hyökkäyksiä 12.8. asti. Lopulta hän älysi, että voiton avaimet ovat Englannin tutka- ja tähystysverkon tuhoamisessa. Pommikoneet moukaroivat asemia kahden viikon ajan. Luftwaffe oli oppinut, että matalalennon, eri kohteisiin suuntaavien laivueiden yhdistäminen ja kääntyminen kohteeseen vasta viime hetkellä sotkivat valvontajärjestelmää tehokkaasti. Kohteena lentokentät ja Lontoo Kampanjan kolmas vaihe alkoi 23.8. ja päättyi 6.9. Painopiste siirtyi Etelä-Englannin lentokenttien ja lentokonetehtaiden tuhoamiseen. Saksa laski, että tutkaverkon heikettyä he pystyvät tuhoamaan lentokoneet maahan, ja estämään uusien koneiden valmistuksen. Lentokentät kokivat raskaita tappioita. Pian Saksan sodanjohto totesi, että RAF:n tuhoaminen maahan oli hidasta ja tehotonta, ja he tekivät kampanjan kohtalokkaan ratkaisun: viholliset tuhottaisiin ilmataisteluissa. Jäljellä olevat koneet pakotettaisiin ilmaan keskittämällä Luftwaffen kaikki huomio Lontooseen. Tämä oli huono uutinen lontoolaisille, mutta antoi lentokenttien henkilökunnalle kipeästi kaivatun lepotauon ja mahdollisuuden korjata moukaroidut lentokentät ja koneet rauhassa kuntoon. RAF:n lentäjät joutuivat lujille, ja lensivät vimmatummin kuin koskaan aiemmin. Kampanjan tämä osa kesti vaivaisen viikon, mutta saksalaistappiot olivat raskaita. Kaikki kulminoitui 15.9. käytyyn ilmataisteluun, jossa Luftwaffen pommikoneet moukaroivat Lontoota koko päivän ja yrittivät houkutella kaikki jäljelle jääneet brittikoneet taisteluun. Auringon noustua Lontoon yläpuolella lensi pari tiedustelukonetta. Kello 11.33 ensimmäinen saksalaismuodostelma ylitti kanaalin ja sitä seurasi kaksi laivuetta. Ne pommittivat Lontoota, ja Buckinghamin palatsiin osui kaksi pommia. Kello 14.10–14.34 kahdeksan laivuetta lisää ylitti kanaalin. Englantilaiset taistelivat raivokkaasti. Tunnetuimpia torjuntavoittoja on taistelu, jossa vaivaiset kuusi Spitfireä torjui 27 He 111 -pommikonetta, jotka yrittivät pommittaa Spitfireja valmistavaa Supermarinen tehdasta. Hyökkäys torjuttiin suhteellisen vähäisin tappioin. Luftwaffe jatkoi pommituksia vielä syyskuun loppuun asti, mutta Lontoon yläpuolella käytyä taistelua pidetään Englannin ilmaherruuden voiton merkkipaaluna. 15.9. on edelleen juhlapäivä, "Battle of Britain Day". Juuri tästä taistelusta Englannin pääministeri Winston Churchill piti legendaarisen puheensa: "Jokaisen saarivaltakuntamme kodin kiitollisuus kuuluu niille brittilentäjille, jotka ylivoimaa pelkäämättä, jatkuvan taistelun väsymyksestä ja kuolemanvaarasta välittämättä, käänsivät sodan tuulen taitonsa ja omistautumisensa avulla. Koskaan ihmiskunnan historiassa ei näin moni ole ollut niin paljosta velkaa niin harvoille." (Käännös toimittajan) Toni Virta |
96
